Ero sivun ”Paavo Kastari” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p w-fix |
lähteistystä kko 78 |
||
Rivi 1:
{{lähteetön}}
'''Paavo Kristian Kastari''' ([[13. marraskuuta]] [[1907]] [[Kuru]]<ref name = KKO78>{{Verkkoviite | Osoite =http://runeberg.org/kuka/1978/0364.html| Nimeke =Kuka kukin on 1978 | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Otava| Viitattu = 8.3.2013 }}</ref> – [[27. huhtikuuta]] [[1991]] [[Helsinki]]) oli [[professori]], [[eduskunnan oikeusasiamies]], presidentti [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] pitkäaikainen ystävä, [[Suojelupoliisi|Valpon]] päällikkö ja [[ammattiministeri]] kahdessa [[Virkamieshallitus|virkamieshallituksessa]]. Hän oli naimisissa professori [[Irma Kastari]]n kanssa.
==Ammatillinen toiminta==
Rivi 11:
Kastarin väitöskirja valmistui jo ennen talvisotaa. Hän teki siitä kolme kopiota, jotka hän Talvisodan aikana sijoitti pommitusten varalta eri puolille kaupunkia. Väitöstilaisuus oli syksyllä [[1940]] aiheesta: "Eduskunnan hajoitus Suomen oikeuden mukaan." Tilaisuus radioitiin ja osa taltioitiin myös äänilevylle. Väitöskirjassa herätti keskustelua Kastarin tulkinta presidentin ja valtioneuvoston välisistä suhteista, joka oli vastoin silloista, jo K. J. Ståhlbergin presidenttikaudella vallinnutta käsitystä.
Kastari teki merkittävimmän uran toimimalla [[Helsingin yliopisto]]n valtiosääntö- ja kansainvälisen oikeuden professorina vuosina [[1956]]–[[1973]]. Hän oli aikaisemmin hoitanut professuuria virkaatekevänä ja oli myös julkisen oikeuden apulaisprofessori vuosina [[1946]]–[[1956]]. Lisäksi hän oli oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani
[[Tiedosto:Paavo Kastari.jpg|220px|thumb|Paavo Kastari Jatkosodassa]]
Kastari kirjoitti useita valtiosääntöoikeuden teoksia. Eläkevuosina hän sai valmiiksi vuonna [[1977]] kirjan ''Suomen valtiosääntö''<ref>Kastari Paavo, Suomen Valtiosääntö, 1970, ISBN 951-9027-32-7</ref>, joka herätti huomiota vuoden [[1978]] presidentinvaalien alla. Siinä Kastari ruoti perusteellisesti presidentin valta-asemaa. Kirjan esipuheessa hän palasi kiistaansa vuoden 1940 väitöstilaisuuden vastaväittäjänsä kanssa, jolloin hän väitti mm., että parlamentarismista johtuu se, että presidentin ja valtioneuvoston välisessä ristiriidassa, presidentti joutuu viime kädessä taipumaan valtioneuvoston enemmistön edessä. Presidentti ei hänen mukaansa saa tehdä sellaista päätöstä, jota valtioneuvoston enemmistö vastustaa.
| |||