Versio 8. maaliskuuta 2013 kello 17.56 muokkaa Kotivalo (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 128 691 muokkausta lähteistys sentraali-santrallen ← Vanhempi muutos		Versio 8. maaliskuuta 2013 kello 17.57 muokkaa kumoa Kotivalo (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 128 691 muokkausta →‎Puhelinkeskusten tekniikka: ei kutsuttu operaattoreiksi vaan keskuksenhoitajiksi Uudempi muutos →
Rivi 9: [[Tiedosto:Nortel DMS100 public voice exchange.jpg\|thumb\|Ranskassa sijaitseva lähi- ja kaukopuheluiden puhelinkeskus]] Ensimmäiset puhelinkeskukset olivat käsivälitteisiä, ja ~~operaattori~~keskuksenhoitaja muodosti yhteyden kytkemällä liittimellä varustetun johdon keskuksen taulussa olevaan pistokkeeseen. ~~Operaattoria~~Keskuksenhoitajia, jotka useimmiten olivat naispuolisia, kutsuttiin Suomessa muun muassa nimellä ”sentraalisantra”.<ref>{{Verkkoviite \| Osoite = http://yle.fi/vintti/yle.fi/priima/node/409.html \| Nimeke =Muistatko, kun sentraalisantra välitti puheluja? \| Tekijä =Priima/Mikko Määttälä \| Ajankohta =18.09.2008 \| Julkaisija = Yleisradio\| Viitattu = 8.3.2013 }}</ref> Vuonna [[1891]] Almon Strowger patentoi mekaanisen kytkimen, josta alkoi puhelinkeskusten automatisointi. Tunnetuimmassa kytkinmallissa oli pyörivä varsi, joka liikkui kymmenen askelta. Kun puhelimella soitettiin, jokainen valintalevyltä tuleva pulssi liikutti vartta yhden askeleen. Joissakin keskuksissa käytettiin myös suoraviivaisesti liikkuvia valitsimia. Näiden yhdistelmänä muodostui nousukiertovalitsin, joka on osaltaan vaikuttanut numerointeihin: joissain maissa on edelleen tapana esittää puhelinnumerot kahden numeron ryhmissä. [[DTMF]]-äänivalinta ja digitalisoituminen syrjäyttivät mekaaniset puhelinkeskukset.

Ero sivun ”Puhelinkeskus” versioiden välillä