Ero sivun ”E. A. Tunkelo” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Tuokin näköjään löytyy toisella nimellä.
Viilataan isä titteliä hienommaksi, ei ollutkaan mikä tahansa maajussi.
Rivi 22:
'''Eemil Aukusti Tunkelo''' (vuoteen 1901 '''Ekman'''; [[27. huhtikuuta]] [[1870]] [[Längelmäki]] – [[28. maaliskuuta]] [[1953]] [[Helsinki]]) oli suomalainen kielitieteilijä ja professori. Hän perehtyi [[suomen kieli|suomen kieleen]] sekä sen sukulaiskieliin ja tuli tunnetuksi [[Suomen kielenhuolto|kielenhuoltajana]].<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|nimi=Tunkelo, Eemil Aukusti (1870 - 1953)|id=7041|tekijä=Seppo Suhonen|ajankohta=30.7.2007}}</ref>
 
Tunkelon vanhemmat olivat längelmäkeläinen maanviljelijätilanomistaja ja valtiopäivämies Elias August Ekman jasekä emäntä Amanda Fredrika Yrjölä.<ref>{{Ylioppilasmatrikkeli 1853|22803|EKMAN (→ TUNKELO) Emil Aukusti }}</ref> Tunkelo kirjoitti ylioppilaaksi [[Hämeenlinnan lyseo|Hämeenlinnan klassillisesta lyseosta]] vuonna 1889, valmistui filosofian kandidaatiksi 1895 ja lisensiaatiksi 1908. Samana vuonna hän myös väitteli tohtoriksi aiheesta ''Alkusuomen genetiivin funktioista'' ja sai suomen kielen dosentin viran [[Helsingin yliopisto]]sta. Tunkelo oli Suomen kielen ja kirjallisuuden vt. professorina 1920–1924 sekä 1925–1930, suomalaisen filologian apulaisena 1923–1933 ja suomen kielen henkilökohtaisena ylimääräisenä professorina 1933–1938.<ref name="KB" />
 
Tunkelo aloitti jo opiskeluvuosinaan murresanaston, kansanperinteen ja kielitieteellisen aineiston keruumatkat, joita suoritti ensin kotiseudulleen, sitten Kainuuseen ja myöhemmin muun muassa [[Viro]]on. Vielä 1942 ja 1943 hän kävi Suomen valtaamassa Äänislinnassa ([[Petroskoi]]) keruumatkalla. Tunkelon pääteos, lähes tuhatsivuinen ''Vepsän kielen äännehistoria'' ilmestyi vasta 1946. Se on yhä laajin suomalais-ugrilaisista kielistä kirjoitettu [[monografia]].<ref name="KB" />