Ero sivun ”Siviilipalvelus Suomessa” versioiden välillä

'''Siviilipalvelus Suomessa''' on [[perustuslaki|perustuslain]] 127 §:n tarkoittama vaihtoehto [[varusmiespalvelus|varusmiespalvelukselle]]. [[Siviilipalvelus|Siviilipalveluksen]] voi suorittaa kuka tahansa niin haluava asevelvollinen henkilö, jonka [[vakaumus]] estää varusmiespalveluksen suorittamisen.<ref name=sivarilakipykala1/> Lisäksi siviilipalveluksen joutuu suorittamaan nainen, joka haluaa keskeyttää vapaaehtoisen asepalveluksensa sen jälkeen, kun 45 päivää on kulunut hänen astumisestaan asepalvelukseen.<ref name=sivarilakipykala1/><ref name=naistenasepalveluspykala4/> Siviilipalveluksesta ei voi palveluksen alettua vaihtaa [[asepalvelus|asepalvelukseen]] eikä siviilipalveluksen suorittamisen jälkeen voi liittyä [[sotilasreservi|reserviin]].<ref name=asev.lakipykala49/>

 

 

Siviilipalvelus on ollut olemassa vuodesta 1931, jolloin säädettiin Suomen ensimmäinen siviilipalveluslaki ''Lex Pekurinen'' aseistakieltäytyjä [[Arndt Pekurinen|Arndt Pekurisen]] mukaan. Vuoden 1959 siviilipalveluslaissa palvelus sallittiin myös muin kuin uskonnollisin perustein, mutta vakaumus piti osoittaa erityisen tutkintalautakunnan edessä, johon kuului [[tuomari]], [[upseeri]], sosiaaliministeriön edustaja, [[pappi]] ja [[psykiatri]].<ref name=sivari&totaalinro3v2000/> Tutkintalautakunta lakkautettiin vuonna [[1987]] ja siitä alkaen siviilipalvelukseen on hyväksytty ilmoituksen perusteella.