Ero sivun ”E. A. Tunkelo” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
SeppVei (keskustelu | muokkaukset)
p Linkki
p Siirretään tuo pois lähdeviitteen edeltä, kun Kansallisbiografian artikkeli ei sitä mainitse.
Rivi 22:
'''Eemil Aukusti Tunkelo''' (vuoteen 1901 '''Ekman'''; [[27. huhtikuuta]] [[1870]] [[Längelmäki]] – [[28. maaliskuuta]] [[1953]] [[Helsinki]]) oli suomalainen kielitieteilijä ja professori. Hän perehtyi [[suomen kieli|suomen kieleen]] sekä sen sukulaiskieliin ja tuli tunnetuksi [[Kielenhuolto|kielenhuoltajana]].<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|nimi=Tunkelo, Eemil Aukusti (1870 - 1953)|id=7041|tekijä=Seppo Suhonen|ajankohta=30.7.2007}}</ref>
 
Tunkelon vanhemmat olivat längelmäkeläinen maanviljelijä Elias August Ekman ja emäntä Amanda Fredrika Yrjölä. Pappi ja lastensuojelun kehittäjä [[Juho Heikki Tunkelo]] oli hänen veljensä. Tunkelo kirjoitti ylioppilaaksi [[Hämeenlinnan lyseo|Hämeenlinnan klassillisesta lyseosta]] vuonna 1889, valmistui filosofian kandidaatiksi 1895 ja lisensiaatiksi 1908. Samana vuonna hän myös väitteli tohtoriksi aiheesta ''Alkusuomen genetiivin funktioista'' ja sai suomen kielen dosentin viran [[Helsingin yliopisto]]sta. Tunkelo oli Suomen kielen ja kirjallisuuden vt. professorina 1920–1924 sekä 1925–1930, suomalaisen filologian apulaisena 1923–1933 ja suomen kielen henkilökohtaisena ylimääräisenä professorina 1933–1938.<ref name="KB" />
 
Tunkelo aloitti jo opiskeluvuosinaan murresanaston, kansanperinteen ja kielitieteellisen aineiston keruumatkat, joita suoritti ensin kotiseudulleen, sitten Kainuuseen ja myöhemmin mm. Viroon. Vielä 1942 ja 1943 hän kävi Suomen valtaamassa Äänislinnassa ([[Petroskoi]]) keruumatkalla. Tunkelon pääteos, lähes tuhatsivuinen ''Vepsän kielen äännehistoria'' ilmestyi vasta 1946. Se on yhä laajin suomalais-ugrilaisista kielistä kirjoitettu [[monografia]].<ref name="KB" />
Rivi 28:
Tunkelo oli 1897 perustamassa [[Kotikielen seura]]n [[Virittäjä]]-lehteä, ja toimi sen päätoimittajana 1897–1899 sekä 1910–1926. Hän julkaisi lehdessä vuosikymmenten aikana satoja kielenhuoltoa käsitteleviä kirjoituksia ja kantoi huolta varsinkin siitä, että [[Vierassana|vierassanojen]] kirjoitus- ja ääntämisasu vastaisivat toisiaan suomen kielessä. Tunkelo oli [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]]n kirjaston ja arkiston hoitaja 1902–1910, johtokunnan jäsen 1902–1936 ja sihteeri 1910–1926. Seuran kielitieteellisen valiokunnan sihteerinä 1899–1916 hän johti aineiston keräyttämistä kansankielen sanakirjaa varten, minkä työn pohjalta syntyi vuosikymmeniä myöhemmin [[Suomen murteiden sanakirja]]. Hän oli myös Kotikielen seuran sihteeri 1893–1896 ja esimies 1916–1919, [[Suomalais-ugrilainen Seura|Suomalais-ugrilaisen Seuran]] kirjastonhoitaja 1897–1912 ja arkistonhoitaja 1897–1935, [[Ylioppilastutkintolautakunta|Ylioppilastutkintolautakunnan]] jäsen 1917–1928, [[Suomalainen Tiedeakatemia|Suomalaisen Tiedeakatemian]] jäsen vuodesta 1920 sekä [[Nykysuomen sanakirja]]n neuvottelukunnan puheenjohtaja 1929–1938 ja [[Sanakirjasäätiö]]n hallituksen puheenjohtaja 1931–1934.<ref name="KB" />
 
Tunkelon mukaan on nimetty vuonna 1959 perustettu Tunkelon säätiö.<ref name="KB" /> Pappi ja lastensuojelun kehittäjä [[Juho Heikki Tunkelo]] oli E. A. Tunkelon veli.
 
==Tuotanto==