Ero sivun ”Fernand Braudel” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Makecat-bot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.3) (Botti lisäsi: eo:Fernand Braudel
Qabbala (keskustelu | muokkaukset)
p →‎Historioitsija: Kielenhuoltoa, taloustieteellistä osiota tarkisteltu
Rivi 23:
Annalistisen koulukunnan historioitsija Fernand Braudel on makrohistorioitsijana ensimmäisenä esimerkkinä uudesta makroperspektiivistä ja siihen kuuluu keskeisenä ilmiöiden hahmottaminen heterogeenisina ja hierarkkisina. Lisäksi mukana on aina kriittinen mutta avoin suhde [[yhteiskuntatieteet|yhteiskuntatieteisiin]], eritoten [[sosiologia]]an, mutta myös [[antropologia]]an ja muihin tieteisiin. Keskeistä on myös kansallisvaltion rajat ylittävä tarkastelutapa, vaikka välillä tutkimus porautuukin erittäinkin pieniin yksityiskohtiin.
 
Keskeiset käsitteet Braudelin Välimeri-kirjassa ovat siis ajan käsitteen kolme nopeutta (pitkä kesto/longue durée, konjunktuuri ja tapahtuma/évenément (lyhyt kesto)), kuin myös materiaalinen sivilisaatio. Braudelin kapitalismi-kirjassa (Civilisation matérielle, économie et capitalisme, XVe-XVIIIe siècle) keskeistä puolestaan on talouden käsitteen kolme aluetta tai kerrosta eli materiaalinen elämä (tai arki, la vie quotidienne), markkinatalous ja kapitalismi. Nämä merkitsevät talouden hahmottamista historiallisena ja heterogeenisena ilmiönä, sen korostamista, että yhteiskunnassa voi samanaikaisesti toimia erilaisia talouden logiikoita, esimerkiksi vastikkeellisuus eli jonkinlaisenkorvauksen maksaminen tuotteista ja palveluksista[[vaihdantatalous]] sekä vastikkeettomuus eli tuotteiden tai palvelusten luovuttaminen ilman korvausta; esimerkiksi. Suomessa verenluovutus toimii vastikkeettomasti ilman korvausta, toimiitoimien paremmin kuin korvauksellinen järjestelmä monissa muissa maissa ja ollen esimerkki [[lahjatalous]] -konjunktuurin säilymisestä vaihdantatalouden rinnalla.
 
Näin siis Braudelin ja annalistien näkemysten mukaan arkipäivän (la vie quotidienne), jota Braudel nimittää myös materiaaliseksi sivilisaatioksi, havaitseminen elämän rutiineina, traditioina, ikiaikaisina jatkuvuuksina, jotka toimivat pääasiassa markkinatalouden ulkopuolella, ilman vaihtoa, oli määritelmä jokapäiväiselle elämälle, erityisesti siltä kannalta, että se problematisoi markkinatalouden ja kapitalismin roolin ihmisten arjessa.