Ero sivun ”Woldemar Freedericksz” versioiden välillä

Hän kirjautui vuonna 1856 ratsastavaan henkivartioväkeen. Vuonna 1869 hänet ylenneetti everstiksi ja korotettiin sivusadjutantikisi 1871. Hän komensi ratssatvahenkivartioväkeä 1875-1881 ja henkivartioväen 1. ratsuväki divisioonan 1. prikaatia 1881-1891 kenraalimajurina Keisarin seurueessa. Vuonna 1891 hänet ylennettiin kenraaliluutnatiksi ja myönnettiin hovitaöllimestarin arvo. hän johtihovitallimestarina hovitalleja. Vuonna 1896 Freedericksz korotettiin H. M. Keisarin kenraaliadjutantiksi ja seuraavan vuonna hänet määrättiin hoviministeriksi. Tässä tehtävässä hän oli mm- läsnä valtakunnanneuvosta, jonka varsinaiseksi jäseneksi hän nousi 1905. Hänet myös määrättiin keisarin pääesikunnan päälliköksi vuonna 1898. Hänet ylennettiin ratsuväenkenraaliksi vuonna 1899. Nikolai II korotti Freedrickszin kreiviksi 1913 Venäjällä. Hänen venäläistä kreivillistä arvoaan ei ole naturalisoitu Suomen ritarihuoneessa. Freedericksz korotettiin kreivilliseen arvoon Venäjän ritarihuoneessa 6.3.1913 Romanovine hallitsija suvun 300-vuotisen vallassaolon kunniaksi järjestettyjen juhlallisuuksien yhteydessä. Hän sai eron sotapalveluksesta 1917 oltuaan ensiksi läsnä Nkolai II: vallastaluopumisen hetkellä junassa ja vahvistettuaan tätä koskevan asiakirjan.

 

 

Freedricksz vahvisti nimikirjoituksellaan tsaari [[Nikolai II]]:n kruunustaluopumisasiakirjan.<ref>[http://www.histdoc.net/historia/abdik.html Julistuskirja] - Nikolai II:n ilmoitus kruunusta luopumisesta</ref> Freedricksz kuoli [[Kauniainen|Kauniaisissa]] vuonna [[1927]]. Hän kuului ruotsalaistaustaiseen sukuun, jonka [[Katariina Suuri]] aateloi vapaaherroiksi Venäjän ritarihuoneessa 1773. Hänen isänsä vapaaherrallinen arvo [[naturalisointi|naturalisoitiin]] Suomen ritarihuoneesen 1853 ja introdisoitiin vapaaherrallisena sukuna numero 36.