Ero sivun ”Aladár Paasonen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
linkki:École spéciale militaire de Saint-Cyr |
kuolema: viite |
||
Rivi 31:
Sodan jälkeen Paasonen lähti Suomesta vapaaehtoiseen maanpakoon yhdessä lähimmän miehensä eversti [[Reino Hallamaa]]n kanssa keväällä 1945, koska pelkäsi joutuvansa [[Valpo]]n pidättämäksi mm. [[operaatio Stella Polaris|Stella Polaris]]- ja [[asekätkentä]]juttujen takia. Ruotsista hän piti yhteyttä Suomessa olevaan [[Saksalaismielinen vastarintaliike Suomessa|saksalaisten tukemaan vastarintaorganisaatioon.]]
Paasonen oli jonkin aikaa Ruotsissa, sen jälkeen [[Ranska]]n tiedustelun palveluksessa [[Saksa]]ssa 1945–47 ja [[Espanja]]ssa 1947–1948, Mannerheimin muistelmien toimitustyössä [[Sveitsi]]ssä 1948–1952, Yhdysvalloissa 1952–1955, [[CIA]]:n palveluksessa [[Länsi-Saksa]]ssa 1955–1963 ja vietti viimeiset vuotensa 1963–1974 eläkkeellä Yhdysvalloissa, jossa kuoli luusyöpään vuonna 1974.<ref>Aino Paasonen, Äänettömyyden toinen puoli. Suomalais-unkarilainen sukutarina. Keuruu 1989, s. 216-335.</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Turtola, Martti| Nimeke = Mannerheimin ristiriitainen upseeri: eversti Aladár Paasosen elämä ja toiminta|Vuosi = 2012|Luku = | Sivu = 296|Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = WSOY| Tunniste = ISBN 978-951-0-36944-9| Kieli ={{fi}}}}</ref>
Paasosen tuhkauurna on haudattu sukuhautaan [[Hietaniemen hautausmaa]]lla.
| |||