Ero sivun ”Velho (Arda)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Curumo on quenyaa, mutta Curunír sindaria. |
||
Rivi 1:
'''Velhot''' ovat pieni, kuvitteellinen ryhmä [[J. R. R. Tolkien]]in kirjallisessa tuotannossa. Velhot tulivat auttamaan Ardan kansoja [[Sauron]]ia vastaan. He ottivat [[Keski-Maa]]n [[Ihminen (Arda)|ihmisten]] fyysisen muodon, mutta olivat mieleltään voimakkaampia. [[Haltia (Arda)|Haltiat]] kutsuvat heitä nimellä '''istari''' (Viisaat) tai sindariksi nimellä '''ithryn''' (yksikkö ithron).
He olivat kaikki ''maiar'', [[Valar|''valarin'']] kaltaisia, mutta heikompia voimiltaan. Sauron oli voimakkain ''maia''. Viisi heistä lähetettiin auttamaan Keski-Maan kansoja taistelussa Sauronia vastaan. He olivat [[quenya]]
He saapuivat Keski-Maahan suunnilleen vuonna 1000 [[Ardan aikajana|Kolmatta aikaa]]. Kaksi heistä, siniset velhot, menivät itään eivätkä kuulu Keski-Maan tarinoihin. Heidän nimensä olivat quenyaksi Morinehtar, ”Pimeydenlyöjä” ja Romestamo, ”Idänauttaja”. [[Keskeneräisten tarujen kirja]]ssa heidän nimensä ovat Alatar ja Pallando. Muut kolme olivat Saruman (Curumo
Velhot ilmaantuivat Keski-Maahan jo vanhoina. He olivat ottaneet muodoikseen vanhojen miesten kehot kuten ''valar'' olivat pyytäneet. He auttoivat Keski-Maassa eläviä rohkaisemalla ja suostuttelemalla, eivät pakolla ja pelolla. Kuitenkin he ikääntyivät, joskin hyvin hitaasti ja olivat itse asiassa kuolemattomia. He olivat silti fyysisesti ”todellisia” ihmisiä ja tunsivat tunteita, nautintoa ja pelkoa. Kehossaan he olivat iältään kuolemattomia, mutta heidän fyysisen muotonsa kykeni tuhoamaan kuten tapahtui Gandalfille, joka kuoli taistelussa [[balrog]]ia vastaan, mutta syntyi uudelleen, sillä hänen työnsä ei ollut lopussa.
| |||