Ero sivun ”Pohjan sota” versioiden välillä

▲Kaarle X Kustaakin haki talven aikana liittolaisia. Transilvanian ruhtinas [[Yrjö II Rákóczi]] lupasi hyökätä etelästä Puolaan, kasakat sitoutuivat etenemään Ukrainasta ja [[Labiaun sopimus|Labiaun sopimuksella]] myös Fredrik Vilhelm lupautui jälleen sotilaalliseen yhteistyöhön ruotsalaisten kanssa. Vastineeksi Preussin herttuakunta siirtyi Brandenburgin osaksi ja Ruotsi luopui Preussin satamien tulleista. Muutkin liittolaiset saisivat osansa tulevista voittomaista. Keväällä 1657 Kaarle eteni taas syvälle Puolaan uusien liittolaistensa kanssa.

▲Kesäkuun 1. 1657 Alankomaiden tukema Tanska julisti sodan Ruotsille, tavoitteenaan vallata [[Bremen]]in ja Verdenin hiippakunnat. Fredrik III:n luulo, että Ruotsi olisi täysin työllistetty Puolassa osoittautui vääräksi, kun Kaarle käänsikin huomionsa sotaan Tanskaa vastaan. Kaarle marssitti armeijansa Puolasta [[Schleswig-Holstein|Holsteiniin]] ja valtasi Bremenin hiippakunnan takaisin Tanskalta. Syksyn aikana Ruotsi otti koko [[Jyllanti|Jyllannin]] haltuunsa. Toisaalla venäläiset etenivät [[Inkeri]]ssä, [[Karjala]]ssa (ns. [[Ruptuurisota]]) sekä Liivinmaalla yhdessä [[liettua]]laisten kanssa ja puolalaiset löivät Transilvanian ruhtinaan armeijan Etelä-Puolassa. Syyskuussa Fredrik Vilhelm vaihtoi [[Wehlaun sopimus|Wehlaun sopimuksella]] uudestaan puolta ja antoi 6 000 miestä puolalaisten käyttöön heidän hyökätessään Ruotsin Pommeriin ja Liivinmaalle. Vastineeksi Juhana II Kasimir lupasi [[Elbląg|Elbingin]] sekä Preussin herttuakunnalle täyden itsenäisyyden Puolan alaisuudesta.

▲Ruotsin ja Venäjän välillä solmittiin 21. kesäkuuta 1661 [[Kardisin rauha]], jolla palattiin sotaa edeltäneeseen tilanteeseen. Vihollisuutensa uudestaan vuonna 1659 aloittaneet Puola ja Venäjä solmivat [[Andrusovon rauha|Andrusovon välirauhan]] vasta tammikuussa 1667. Kasakat lopettivat kapinansa Hadziaczin rauhassa 1658 ja katkaisivat yhteytensä Moskovaan, koska halusivat yhteistyötä Puolan kanssa. Tämän puolalaiset kuitenkin torjuivat ja rauhanteossa 1667 Ukraina jaettiin Puolan ja Venäjän kesken.<ref>Zigmantas</ref>{{lähde tarkemmin|sivunumero ?}}

▲Brandenburg voimistui huomattavasti suuren vaaliruhtinas Fredrik Vilhelmin ovelan luovimisen ansiosta; armeija kasvoi ja Preussin siirtyessä kokonaan Brandenburgin osaksi valettiin perustukset tulevalle [[Preussi|Preussin kuningaskunnalle]]. Tanska oli nyt lyöty ja se ei enää yksin pystynyt haastamaan Ruotsia taisteluun Itämeren herrudesta. Puolan heikkeneminen jatkui Pohjan sodan aikana ja päättyi lopulta [[Puolan jaot|Puolan jakoihin]] [[1700-luku|1700-luvun]] lopulla. Puolan heiketessä Venäjä vahvistui Smolenskin alueella ja erityisesti Ukrainassa, jonka itäosa joutui kolmeksi ja puoleksi vuosisadaksi Venäjän vaikutusvaltaan. Ukrainalaisten yritys luoda oma valtio epäonnistui. Ruotsin laajeneminen itään ja etelään pysähtyi, mutta se sai Tanskalta nykyiset eteläiset maakuntansa. Ruotsin emäalueen painopiste siirtyi tämän seurauksena huomattavasti lounaaseen päin.