Ero sivun ”Pontiac (intiaanipäällikkö)” versioiden välillä

Sodassa ranskalaiset ja englantilaiset tukeutuivat helposti saatavilla oleviin intiaaniliittolaisiin. Pontiac ja hänen soturinsa taistelivat [[Uusi-Ranska|Uuden-Ranskan]] joukoissa brittejä vastaan.<ref name="Lippert 163" /> Yhteenotoissa eri puolen valinneet intiaanit välttelivät toistensa surmaamista. Sodan edetessä Pontiac alkoi arvostaa ranskalaista [[kenraali]]a [[Louis-Joseph de Montcalm]]ia, jonka joukoille hän antoi tukeaan vielä silloinkin, kun kaikki muut intiaaniliittolaiset olivat jo lopettaneet sodan tai siirtyneet brittien puolelle. Miehistä tuli hyviä ystäviä ja Montcalmin kuolema 1759 [[Quebecin taistelu (1759)|Quebecin taistelussa]] oli Pontiacille raskas henkilökohtainen menetys.<ref name ="Eckert 2002 84">Eckert 2002 s. 84.</ref>

Pontiac aloitti kapinansa toukokuun 9. päivä 1763 ja johti soturinsa Fort Detroitin ympärillä olevia asutuksia vastaan. Samanaikaisesti Pontiacin liittolaiset saartoivat linnakkeen. Kesällä 1763 Pontiacin alaisuudessa olleet ryhmät valtasivat kahdeksan brittien linnaketta. Hyökkäyksiin osallistui kaikkiaan noin 3000 soturia yli kymmenestä heimosta. Ainoastaan Fort Detroit, Fort Niagara ja Fort Pitt (nykyinen [[Pittsburgh]]) jäivät valtaamatta. <ref name="Waldman 1985 108">Waldman 1985 s. 108.</ref>

Lokakuussa 1763, vajaa puoli vuotta kapinan alkamisesta, Pontiac sai kirjeen [[Ranskan Louisiana]]n komentajalta [[majuri]] [[Pierre Joseph de Villiers]]ilta, joka kehotti intiaaneja lopettamaan turhan verenvuodatuksen.<ref name="Henriksson 53"> Henriksson s. 53.</ref> Pontiac suostuikin lopettamaan Fort Detroitin piirityksen saatuaan kuulla Englannin [[kuningas]] [[Yrjö III]]:n julistuksesta rajoittaa uudiasukkaiden muuttoliikettä. Kapinallisten iskut jatkuivat kuitenkin syksyyn 1764, jolloin suurin osa lopetti sotimisen.<ref name="Santoro 277"> Santoro s. 277.</ref>

Pontiac yritti turhaan elvyttää rakoilevaa liittoaan tekemällä puhujamatkoja länteen. Myös ranskalaiset kieltäytyivät tukemasta häntä. Vuonna 1765 Pontiac käski jäljelläolevia sotureitaan lopettamaan hyökkäykset ja suostui lopulliseen rauhansopimukseen englantilaisten kanssa kesällä 1766. Kapinan epäonnistuminen himmensi Pontiacin mainetta. Raskaimmin asiaan suhtautuivat [[Illinois-intiaanit|illinoisin liittokunnan]] heimot, jotka olivat eniten uskoneet Pontiacin ja Uuden-Ranskan nousuun.<ref name="Ottawa"/> Erään neuvottelun aikana syntyneessä riidassa Pontiac puukotti illinoisien peoria-heimon vaikutusvaltaista päällikköä Makatachingaa.<ref name="Brit">{{Verkkoviite|Osoite=http://rfester.tripod.com/pont.html|Nimeke=British Period|Julkaisu=tripod.com|Viitattu=2.2.2013|kieli={{en}}}}</ref> <ref name="Ottawa"/>

Vuonna 1768 Ohion intiaanien hyökkäykset englantilaisasutuksia vastaan lisääntyivät, ja monet pelkäsivät Pontiacin suunnittelevan uutta kapinaa. Tapaukset osoittautuivat kuitenkin yksittäisiksi hyokkäyksiksi, sillä Pontiacin vaikutusvalta idässä oli kadonnut lopullisesti. Hän joutui jättämään jopa oman talvileirinsä Ohion Maumeejoella nuorten soturien halveksunnan takia.<ref name="Anderson, Fred 2001 633">Anderson, Fred 2001. s. 633.</ref>

Cahokiassa seurue hajaantui eri suuntin 20. huhtikuuta 1769. Pontiac oli aseettomana ja yksin, kun hänen seuraansa liittyi nuori peoria-soturi.<ref name="Peckham 1994 311">Peckham 1994 s. 311.</ref> Miehet menivät yhdessä eräälle paikalliselle kauppa-asemalle tutkimaan kauppatuotteita. Pontiacin poistuessa kaupasta peoria seurasi häntä. Kadulla nuori intiaani iski [[Tomahawk (sotakirves)|tomahawkilla]] ottawajohtajan takaapäin tajuttomaksi, puukotti uhriaan tämän kaaduttua maahan ja pakeni paikalta. Pontiac jäi makaamaan kadulle kuolettavasti haavoittuneena.<ref name="Ottawa">{{Verkkoviite|Osoite= http://www.tolatsga.org/otta.html|Nimeke= Ottawa History|Julkaisu= Tolatsga.org|Viitattu= 19.4.2011|Kieli={{en}}}}</ref>

Pontiacin seurue, johon kuului kaksi hänen aikuista poikaansa ja noin 20 ottawaa, ei ottanut päällikkönsä ruumista mukaansa vaan poistui Cahokiasta nopeasti. Perimätiedon mukaan ranskalaiset kuljettivat Pontiacin ruumiin St. Louisiin, jonne hänet haudattiin. Hautapaikan tarkka sijainti on kiistanalainen.<ref name="Peckham 1994 313">Peckham 1994 s. 313.</ref>

Murhan syy ei selvinnyt koskaan. Sen mahdollisista motiiveista liikkui erilaisia huhuja, joiden paikkansapitävyyttä ei kyetty todistamaan. Ranskalaisten keskuudessa liikkuvan teorian mukaan Williamson-niminen brittikauppias oli palkannut nuoren peorian verityöhön lupaamalla palkkioksi tynnyrillisen rommia.<ref name="Moore 2000 173">Moore 2000.</ref> Williamson-nimisiä henkilöitä kuulusteltiin, mutta kukaan ei osoittautunut etsityksi kauppiaaksi.<ref name="Peckham 1994 310">Peckham 1994 s. 310.</ref> Toinen versio väitti, että illinoisit itse olivat heimoneuvostonsa päätöksellä valinneet Pina-nimisen soturin surmaamaan Pontiacin kostoksi siitä, että tämä oli puukottanut Pinan setää Makatachingaa kaksi vuotta aiemmin. Eräs teoria kertoi englanninvastaisten intiaanien suunnittelemasta kostosta brittien kannattajaksi kääntynyttä Pontiacia vastaan.<ref name="Ottawa"/>

Aikalaiskuvausten mukaan Pontiac oli ylpeä, ylimielinen ja helposti suuttuva.<ref name ="Eckert 2002 83">Eckert 2002 s. 83.</ref> Alaistensa keskuudessa hänet tunnettiin ankarana komentajana, joka ei sietänyt vastaväitteitä.<ref name="Peckham 1994 28">Peckham 1994 s. 28.</ref> Kirjallisuudessa Pontiac kuvataan lähes poikkeuksetta sodanhaluiseksi, mutta hänestä löytyi myös inhimillinen puoli. Siitä esimerkkinä oli syksyllä 1760 sattunut tapaus, jossa [[majuri]] [[Robert Rogers]] johdatti 200 rajavartijaa Detroitiin. Dokumentoidun tiedon mukaan Pontiac esti sotureitaan käymästä Rogersin miesten kimppuun ja säästi monet näistä varmalta kuolemalta. Kapinan tauottua Pontiacin käytöstavat herättivät ihastusta englantilaisissa ja häntä pidettiin rehellisempänä ja inhimillisempänä kuin muita intiaanijohtajia tai ranskalaisia upseereita.<ref name="Dickason 2009 152">Dickason 2009 s. 152.</ref>

Eurooppalaisten kauneuskäsitysten mukaan Pontiac ei ollut erityisen komea. Vaatetuksessaan hän sekoitti keskenään omaa ja eurooppalaista perinnettä ja arvosti suuresti ranskalaisen upseerin [[uniformu]]a, jonka kenraali de Montcalm oli lahjoittanut hänelle.<ref name ="Eckert 2002 84">Eckert 2002 s. 84.</ref> Fyysisesti Pontiac oli hyväkuntoinen ja rakenteeltaan kookkaampi kuin intiaanit yleisesti.<ref name ="Eckert 2002 83">Eckert 2002 s. 83.</ref>

Pontiacin kunniaksi nimettiin kaupunki Illinoisissa ja [[Michigan]]issa ja kunta [[Quebec |Quebecin provinssissa]] Maailman suurin autonvalmistaja [[General Motors]] valmisti Pontiac-merkkisiä autoja vuosina 1926 - 2010 ja Detroitilainen panimo valmisti Chief Pontiacin nimeä kantavaa olutta.<ref name="Peckham 1994 318">Peckham 1994 s. 318.</ref> Kanadan kuninkaallinen sotakorkeakoulu (RMC) nimesi [[Laivue (laivasto)|laivue]]en Pontiacin mukaan.<ref name="Royal">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.royalmilitarycollege.ca/|Nimeke=Royal Military College of Canada|Julkaisu=royalmilitarycollege.ca|Viitattu=5.2.2012|Kieli={{en}}}}</ref>

*Anderson, Fred: ''Crucible of War'' Vintage, 2001. ISBN 978-0375706363 {{en}}

*Andersson, Rani&Henriksson, Markku: ''Intiaanit, Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia'', Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-162-3

*Santoro, Nicholas J. ''Atlas of the Indian Tribes of North America'', iUniverse, 2009. ISBN 978-1-4401-0795-5 {{en}}