Ero sivun ”Ensimmäinen Tšetšenian sota” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
mekaanisesti lähdepyyntöjä, poistoja kun kunnon lähdettä ei löydy . Yksityiskohtia pois. |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 55:
Monet tšetšeenit pakenivat Groznyista vuoristojen kyliin, Ingušiaan tai Dagestaniin, mutta silti kaupunkiin jäi paljon tšetšeenejä ja venäläisiä. Edetessään kohti Groznyita venäläiset sotilaat ampuivat osaksi holtittomasti. Venäjän federaation alueet Tatarstan, Jakutia ja Karjala tuomitsivat hyökkäyksen. Paikalle saapuneet toimittajat raportoivat venäläisten sotilaiden huonosta moraalista, turhautuneisuudesta, runsaasta alkoholin käytöstä ja ryöstelyistä. 15. joulukuuta mennessä oli kuollut satoja siviilejä. Kozyrev lupasi sodan ratkeavan muutaman päivän kuluessa. Läntistä osastoa johtanut kenraali Ivan Babitshev pysäytti kolonnansa menetettyään 10 % ajoneuvoista. Hän kommentoi sotaretkeä televisiossa ja sanoi sen olevan laiton.<ref>Leitzinger, s. 108.</ref>.
Dudajev ehdotti sodan lopettamiseksi kansanäänestystä Tšetšenian itsenäisyydestä. Venäläiset alkoivat pommittaa Groznyita yöllä 17. joulukuuta 1994 ja tulittaa tykeillä kolme päivää myöhemmin<ref name="venäjäsodassa_919">Luntinen s. 919</ref>.
16. joulukuuta hallituksen apulaisministeri Valeri Vostrokin oli liittynyt sodan vastustajiin. Suomen ulkoministeri piti sodan ihmisoikeusloukkauksia maan sisäisenä asiana{{lähde|vaikuttaa tulkinnalta, kenen mukaan ja suora lainaus olisi tarpeen}}. Venäjän ihmisoikeusvaltuutettu [[Sergei Kovaljov]] pyysi ETYJ:iltä ja YK:lta apua. Sissit saivat venäläiset perääntymään, ja presidentti Jeltsin tunnusti venäläisten kärsineen suuria tappioita.{{lähde}}
Rivi 61:
23. joulukuuta 1994 Groznyin pommitus kiihtyi ja ainakin 80 siviiliä kuoli. Kaupunki alkoi raunioitua. Sähkö, vesi ja kaasu katkesivat pommituksissa kaupunkiin jääneiden ihmisten yrittäessä suojautua talojen kellareihin.{{lähde}}
Jeltsin piti ensimmäisen televisioideun puheensa Tšetšenian sodasta 27. joulukuuta. Hän kertoi, että saarto Groznyin ympärillä on tiivis ja kaupunki on pian venäläisten hallussa ja lupasi, että ilmapommituksissa pidetään tuakoa siviilien suojelemiseksi..<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nytimes.com/1994/12/28/world/yeltsin-limits-air-raids-on-the-chechen-capital.html?pagewanted=all&src=pm | Nimeke = Yeltsin Limits Air Raids on the Chechen Capital | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = NY Times | Viitattu = 2.2.2013 | Kieli = }}</ref>
[[Sotilaiden äidit]] -järjestö arvosteli sotaa julkisesti ja kertoi että äidit halusivat poikansa pois sodasta. Äitejä matkusti Tsetseniaan neuvottelemaan tšetšeenien kanssa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rightlivelihood.org/csmr.html | Nimeke = The Committee of Soldiers' Mothers of Russia, CSMR (Russia) | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Right Livelihood Award | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 2.2.2013 | Kieli = }}</ref>
Vuoden 1995 uudenvuodenaaton hyökkäys Groznyihin epäonnistui sotilaskolonnan ajettua kaupungin keskustassa tšetšeenien väijytykseen. Tšetšeenit tuhosivat panssarit singoin ja polttopulloin. Venäläiset sotilaat hajaantuivat pieniksi ryhmiksi.Tšetšeenit saattoivat tuhota suojatta jääneet venäläiset sotilaat<ref name="venäjäsodassa_919" />. Hallitus ei saanut suljettua vapaata tiedonvälitystä. Moskovan TV:ssä näytettiin romuksi palaneita panssareita ja kasoihin koottuja venäläissotilaiden ruumiita<ref>Luntinen, s. 920.</ref>.
| |||