Ero sivun ”Jugoslavian kommunistinen puolue” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 6:
== Historia ==
=== Sosialismin saapuminen Balkanin eteläslaavien keskuuteen ===
Kesäkuun 1. päivänä 1871 aloitti [[Pariisin kommuuni]]n innoittamana Svetozar Markovićin perustama ja Đura Ljočićin päätoimittama Balkanin alueen ensimmäinen sosialistinen sanomalehti ''Radnik''. Tämän jälkeen seuraajia oli useita ja eteläslaavien asuinalueille perustettiin yhä useampia sosialistisia lehtiä. [[Slovenia]]n, [[Kroatia]]n ja [[Vojvodina]]n alueet kuuluivat Itävalta-Unkariin ja näiden alueiden poliittinen aktivoituminen seurasi Itävallan sosiaalidemokraattisen puolueen (1889) ja Unkarin sosiaalidemokraattisen puolueen (1890) perustamisia. [[Toinen internationaali]] kokoontui Pariisissa kesällä 1890. Sloveniassa toimittiin jonkin aikaan näiden puolueiden piirissä. Seuraavaksi sosiaalidemokraattiset puolueet perustettiin Slavoniassa (1894), Sloveniassa (1896), Dalmatiassa ja Serbiassa (1903) sekä lopulta Bosniassa (1909). Vojvodinassa toimittiin aina ensimmäiseen maailmansotaan asti Unkarin sosiaalidemokraattisen puolueen piirissä. Makedoniassa toimi vain muutamia sosialistisia yhdistyksiä.<ref name="SKJ">[http://komunist.free.fr/istorija/ist_01.html Komunist: istorija SKJ (1)]</ref>
Maailmansodan sytyttyä sosiaalidemokraattiset puolueet kiellettiin ja lopetettiin. Ne perustettiin uudelleen vallankumouksellisuuden levitessä pitkin Itävalta-Unkaria erityisesti Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen. Serbian, Dalmatian ja Bosnia-Hertsegovinan sosiaalidemokraattiset puolueet asettuivat kannattamaan luokkataistelua ja tukivat bolševikkien ajatusta Kommunistisen internationaalin perustamisesta. Sen sijaan Slovenian ja Kroatian sosiaalidemokraattiset puolueet kannattivat yhteistyötä porvarillisten puolueiden kanssa yhteiskunnallisten reformien aikaansaattamiseksi. Jälkimmäiset tunnettiin nimellä ''ministerijalisti'' viittauksena näiden valmiuteen toteuttaa "ministerisosialismia" porvarillisessa hallituksessa. Vuonna 1919 alkoi työväenliikkeen keskuudessa tiukat linjataistelut. Slavoniassa voittivat luokkataistelun kannattajat. Samoin Dalmatian puolue ja Vojvodinan, Montenegron ja Makedonian sosialistiset järjestöt yhdistyivät radikaalien johdolla. Slovenian puolue jäi reformistien haltuun.<ref name="SKJ"/>
=== Kommunistisen liikkeen perustaminen ja nousu ===
Radikaalit sosiaalidemokraatit pitivät yhteisen kongressin Belgradissa 20.-23. huhtikuuta 1919. Kongressi perusti "Jugoslavian sosialistisen työväenpuolueen (kommunistinen)" (''Socijalističke radničke partije Jugoslavije (komunista) SRPJ(k)''), jonka johtoon valittiin puheenjohtajaksi Sima Markovic ja pääsihteeriksi Filip Filipovic. Konferenssipäivinä uutta kommunistipuoluetta tukemaan perustettiin Suur-Jugoslavian työväen keskusammattijärjestö ({''Centralno radničko sindikalno veće Jugoslavije (CRSVJ)'') ja Naisten sosialistinen konferenssi (kommunistinen) (''Konferencija žena socijalistkinja (komunistkinja)''). Jugoslavian kommunistinen nuorisoliitto (''Savez komunističke omladine Jugoslavije'') perustettiin [[Zagreb]]issa 10. lokakuuta 1919.<ref name="SKJ"/>▼
▲Radikaalit sosiaalidemokraatit pitivät yhteisen
Kommunistisen liikkeen kasvu oli nopeaa. Maaliskuun ja elokuun 1920 paikallisvaaleissa kommunistit voittivat useissa suurissa kaupungeissa, kuten Belgradissa, Zagrebissa, Osijekissa, Skopjessa ja Nisissä. Huhtikuuhun 1920 mennessä kommunistit olivat voittaneet vasemmiston sisäisen valtataistelun ja ''ministerijalistien'' Slovenien sosiaalidemokraattinen puolue liittyi kommunistipuolueeseen. Samassa kuussa 50 000 rautatieläistä toteutti siihen astisen historian suurimman lakon. Kommunistien aktiivisuus huolestutti viranomaiset, jotka aloittivat ensimmäisen kommunisminvastaiset toimet kiristämällä sensuuria, kieltämällä vappujuhlat, pidättämällä puolueen toimijoita, hajottamalla lakkoja, rajoittamalla kommunistien valtuustotoimintaa ja turvaamalla aseellisesti rautatiet.
Kesällä 1920 kommunistipuolueessa jäseniä oli 65 000 ja kommunistiseen ammattiliittoon kuului 210 000 työntekijää. Keskuskomitea alkoi julkaista ''Radničke novine''-nimistä puoluelehteä. Samoin syntyi useita kommunistisia paikallislehtiä.
=== Kommunistisen puolueen jakautuminen ===
Pian perustamisensa jälkeen kommunistinen puolue jakautui reformistiseen keskustaan (''centrumaši'') ja vallankumouksellisiin. Keskustan mielestä Jugoslavia ei ollut tarpeeksi kehittynyt vallankumousta varten, joten oli toimittava tiiviissä yhteistyössä ammattiyhdistysliikkeen kanssa ja otettava osaa poliittiseen järjestelmään laillisin keinoin. Vallankumoukselliset katsoivat maan olevan valmis vallankumoukseen, korostivat keskitetyn puolueen johtamaa luokkataistelua ja olivat valmiita jopa aseelliseen taisteluun.
Toinen puoluekokous pidettiin Vukovarissa 20.–25. kesäkuuta 1920. Puoluekokous omaksui kommunistisen ohjelman ja nimesi puolueen '''Jugoslavian kommunistiseksi puolueeksi'''. Johtoon valittiin vallankumoukselliset Filip Filipovic ja Sima Markovic. Marginaaliin työnnetty keskusta erosi kommunistipuolueesta vähitellen ja lopulta joulukuussa 1921 perusti Jugoslavian sosialistisen puolueen.
=== Kommunistisen puolueen kieltäminen ===
▲Kesällä 1920 kommunistipuolueessa jäseniä oli 65 000 ja kommunistiseen ammattiliittoon kuului 210 000 työntekijää. Joulukuussa 1918 perustetun Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunnan eli Jugoslavian ensimmäiset parlamenttivaalit pidettiin 28. marraskuuta 1920. Kommunistinen puolue menestyi näissä vaaleissa hyvin saaden 12,6 % äänistä ja 58 paikkaa 419-paikkaisessa parlamentissa, mikä toi kolmanneksi suurimman puolueen paikan.<ref>[http://www.znaci.net/00001/138_15.pdf Branko Petranović, Momčilo Zečević, Jugoslavija 1918-1988. Tematska zbirka dokumenata, s. 158]</ref>.<ref name="SKJ"/>
== Lähteet ==
| |||