Ero sivun ”Funkrock” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lähteetön-malline |
Color -> Colour |
||
Rivi 6:
Muutamat muut mustien muusikoiden yhtyeet jatkoivat Hendrixin jalanjäljillä. Tärkeimpänä näistä pidetään [[George Clinton]]in [[Funkadelic]]ia vuosien 1970 - 1977 albumeillaan. Funkadelicin lisäksi 1970-luvun varsinaisista funk rock -yhtyeistä voidaan mainita [[Black Nasty]], joka on sekin enimmäkseen unohdettu. Lisäksi suuntausta edustivat [[Mother's Finest]] sekä brittiläinen [[Trapeze]]. 1970-luvun alussa oli myös joitain "psykedeelistä soulia" soittaneita kokoonpanoja, kuten [[Undisputed Truth]], joiden musiikki oli lähellä funk rockia. Oma lukunsa oli räväkästä asenteestaan tunnettu laulaja-malli [[Betty Davis]], joka levytti pari merkittävää funk rock -levyä. Toisin kuin useimmat muut mustat laulajattaret, hän halusi jatkaa bluesperinteen ja Hendrixin jalanjäljissä. Levy-yhtiöt eivät yleisesti ottaen uskoneet funk rockiin. Esimerkiksi myöhemmin diskoyhtyeenä tunnetun [[Chic (yhtye)|Chic]]in kitaristit olisivat aluksi halunneet levyttää funk rockia, mutta eivät saaneet levytyssopimusta.
Tyylin uusi tuleminen tapahtui Yhdysvalloissa 1980-luvun jälkipuoliskolla ja 1990-luvun alussa, jolloin se yhdistettiin ns. [[vaihtoehtorock]]iin. Tässä funk rockin toisessa tulemisessa vaikutteita haettiin nyt myös [[hip hop]] -musiikista. Tyylin tunnetuin edustaja oli tuolloin [[Red Hot Chili Peppers]] (joka tosin myöhemmillä levyillään on siirtynyt selvästi poispäin funkista). Sen ohella suosittuja funk rock -yhtyeitä olivat tällöin esimerkiksi [[Fishbone]], [[Living
==Keskeisiä funk rock ja funk metal -levyjä==
| |||