Ero sivun ”Casimir Ehrnrooth (kenraali)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
PtG (keskustelu | muokkaukset) p kuvan piennennös |
täyd. johdantoon ym. pientä |
||
Rivi 5:
| kuva = Johann Casimir Ehrnrooth.jpg
| kuvateksti = Ehrnrooth Bulgarian sotaministerinä.
| kuvakoko =
| muut nimet =
| syntymäaika = [[26. marraskuuta]] [[1833]]
Rivi 26:
| linkin nimi =
}}
'''Johan ''Casimir'' Ehrnrooth''' ([[26. marraskuuta]] [[1833]] [[Nastola]] – [[5. helmikuuta]] [[1913]] [[Helsinki]])<ref name="Kenraalit" /> oli suomalainen [[Venäjän keisarikunta|Venäjän keisarikunnan]] armeijassa palvellut upseeri, joka toimi 1880-luvun alussa jonkin aikaa [[Bulgaria]]n pääministerinä sekä vuosina 1888–1891 Suomen [[ministerivaltiosihteeri]]nä. Ehrnroothin asema ministerivaltiosihteerinä muuttui hankalaksi varsinkin [[postimanifesti]]n säätämisen jälkeen, minkä vuoksi hän lopulta erosi.
==Elämänvaiheet==
Rivi 37:
Palveltuaan useissa eri tehtävissä Ehrnrooth nimitettiin 11. jalkaväkidivisioonan komentajaksi joulukuussa 1876. Hän toimi 1877–1878 divisioonan komentajana [[Turkin sota|Turkin sodassa]], jossa hän haavoittui [[Oltenitsan taistelu]]ssa kesäkuussa 1877. Seuraavan vuoden marraskuussa hän sai ylennyksen kenraaliluutnantiksi.<ref name="Kenraalit" /> Sodan jälkeen Venäjän keisari [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II]] halusi muodostaa [[Osmanien valtakunta|Turkilta]] valloitetusta Bulgariasta Venäjän [[puskurivaltio]]n. Bulgarian ruhtinaaksi valittiin 1879 [[Alexander von Battenberg]], Venäjän keisarinna [[Maria Aleksandrovna]]n veljenpoika ja Aleksanteri II:n suosikki. Tsaari päätti lähettää kenraali Ehrnroothin hänelle neuvonantajaksi ja niin tämä sai maaliskuussa 1880 eron sotilaspalveluksesta ja komennuksen uudelleen Bulgariaan. Hänet nimitettiin huhtikuun alussa Bulgarian sotaministeriksi.<ref name="Kenraalit" /><ref name="KB" /> Ehrnrooth saavutti nopeasti suuren vaikutusvallan vain 23-vuotiaaseen hallitsijaan, joka oli kuitenkin riippuvainen tsaarin suosiosta. Seuraavana vuonna Venäjän uudeksi hallitsijaksi tullut [[Aleksanteri III (Venäjä)|Aleksanteri III]] ei ollut lainkaan yhtä suopea Alexanderia kohtaan kuin isänsä.<ref name="KB" />
Samaan aikaan keväällä 1881 Bulgariassa syntyi levottomuuksia ja ruhtinas siirtyi ulkomaille. Ehrnrooth nimitettiin poikkeusolojen vuoksi maaliskuussa 1881 sotaministeriyden ohella ensin sisä- ja ulkoministeriksi ja pian myös ministerineuvoston puheenjohtajaksi eli pääministeriksi. Alexanderin toimeksiannosta hän palautti maahan järjestyksen ankaralla otteella ja mahdollisti
===Ministerivaltiosihteerinä===
Sotilasuralle paluun sijaan Ehrnrooth määrättiinkin tammikuussa 1882 Suomen ministerivaltiosihteerin apulaiseksi Pietariin.<ref name="Kenraalit" /> Hän ei tiettävästi suhtautunut tehtävään erityisen vakavasti, eikä ministerivaltiosihteeri [[Theodor Bruun]] arvostanut hänen kykyjään. Suomen poliittiset johtajat ja hallitusmiehet eivät pitäneet keisarille ja Venäjän sotaministerille lojaalia kenraalia sopivana henkilönä vahtimaan Suomen etuja aikana, jolloin valtakunnan yhtenäistämispyrkimykset nostivat päätään.<ref name="KB" /> Pitkään Venäjällä palvelleena Ehrnrooth tunsi Suomen olot huonosti. Bruunin kuoltua vuonna 1888 Ehrnrooth nimitettiin marraskuussa hänen seuraajakseen ministerivaltiosihteerinä ja [[Helsingin yliopisto|yliopiston]] sijaiskanslerina.<ref name="Kenraalit" /> Hänen asemansa muodostui vaikeaksi, eikä hän pitänyt virkaan liittyvistä muodollisuuksista ja velvollisuuksista.<ref name="KB" />
Vuonna 1889 keisari vaati Suomen posti-, tulli- ja rahalaitoksen yhdistämistä vastaaviin venäläisiin laitoksiin. [[Suomen senaatti|Suomen senaatissa]] oltiin sitä mieltä, ettei Ehrnrooth ollut tosissaan yrittänyt estää hankkeen toteutumista. Senaatin mielestä asia oli myös alistettava Suomen säätyjen päätettäväksi, kun taas Ehrnrooth oli yhdessä [[Suomen kenraalikuvernööri|kenraalikuvernööri]] [[Fjodor Heiden]]in kanssa eri mieltä. Jouduttuaan voimakkaan arvostelun kohteeksi Ehrnrooth vetäytyi lopulta kriittisellä hetkellä sairaslomalle, ja Suomen postilaitoksen itsenäisyyden lakkauttaneen
===Viimeiset vuodet===
| |||