Ero sivun ”Casimir Ehrnrooth (kenraali)” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tietolaatikko, väliotsikko.
p kh
Rivi 1:
{{lupaava artikkeli -ehdotus}}
{{Tämä artikkeli|kertoo sotilaasta ja Bulgarian pääministeristä Johan Casimir Ehrnroothista. Vuorineuvoksesta kertoo artikkeli [[Casimir Ehrnrooth]].}}
{{Henkilö/sotilashenkilö
{{Sotilashenkilö
| nimi = Johan Casimir Ehrnrooth
| kuva = [[Tiedosto:Johann Casimir Ehrnrooth.jpg|165px]]
| elinvuodet = [[26. marraskuuta]] [[1833]] – {{Kuolinaika ja ikä|26|11|1833|5|2|1913}}
| kuvateksti = Ehrnrooth Bulgarian sotaministerinä.
| kuva = [[Tiedosto:Johann Casimir Ehrnrooth.jpg|165px]]
| lisänimi muut nimet =
| syntymäpaikkasyntymäaika = [[Nastola26. marraskuuta]] [[1833]]
| kuolinpaikka syntymäpaikka = [[HelsinkiNastola]]
| elinvuodet kuolinaika = [[26. marraskuuta]] [[1833]] – {{Kuolinaika ja ikä|26|11|1833|5|2|1913}}
| maa = [[Venäjän keisarikunta]]
| kuolinpaikka = [[Helsinki]]
| palvelusvuodet = 1850–1891
| kansallisuus =
| sotilasarvo = [[kenraaliluutnantti]] (1878)
| joukko-osastoammatti =
| maa = [[Venäjän keisarikunta]]
| komentajuudet = 27. Vitebskin jalkaväkirykmentti (1863)<br>6. jalkaväkidivisioonan 1. prikaati (1873–1876)<br>13. jalkaväkidivisioonan 1. prikaati (1876)<br>11. jalkaväkidivisioona (1876–1880)<ref name="Kenraalit">{{Kenraalit ja amiraalit|89|Ehrnrooth, Johan Casimir}}</ref>
| palvelusvuodet = 1850–1891
| sodat = [[Kaukasian sota]]<br>[[Tammikuun kansannousu|Puolan kapina (1863)]]<br>[[Turkin sota]]
| komentajuudet = 27. Vitebskin jalkaväkirykmentti (1863)<br>6. jalkaväkidivisioonan 1. prikaati (1873–1876)<br>13. jalkaväkidivisioonan 1. prikaati (1876)<br>11. jalkaväkidivisioona (1876–1880)<ref name="Kenraalit">{{Kenraalit ja amiraalit|89|Ehrnrooth, Johan Casimir}}</ref>
| kunniamerkit =
| sodat = [[Kaukasian sota]]<br>[[Tammikuun kansannousu|Puolan kapina (1863)]]<br>[[Turkin sota]]
| sukulaissuhteet =
| sotilasarvo = [[kenraaliluutnantti]] (1878)
| siviilissä =
| kunniamerkit =
}}
| ylennykset =
 
| joukko-osasto =
| joukkoyksikkö =
| perusyksikkö =
| siviilissäkotisivu = =
| linkin nimi =
}}
'''Johan Casimir Ehrnrooth''' ([[26. marraskuuta]] [[1833]] [[Nastola]] – [[5. helmikuuta]] [[1913]] [[Helsinki]])<ref name="Kenraalit" /> oli suomalainen [[Venäjän keisarikunta|Venäjän keisarikunnan]] armeijassa palvellut upseeri, joka toimi 1880-luvun alussa jonkin aikaa [[Bulgaria]]n pääministerinä sekä vuosina 1888–1891 Suomen [[ministerivaltiosihteeri]]nä.
 
==Elämänvaiheet==
===Nuoruus ja sotilasuran alku===
Casimir Ehrnrooth kuului Ruotsin vallan aikana aateloituun [[Ehrnrooth]]in sotilassukuun, jonka arvellaan saapuneen Suomeen1500-luvulla [[Pommeri]]sta [[Baltia]]n kautta 1500-luvullaSuomeen. Hänen vanhempansa olivat [[Suomen sota|Suomen sodassa]] kunnostautunut ja sitten Venäjän palvelukseen siirtynyt kenraalimajuri [[Gustaf Adolf Ehrnrooth]] (1779–1848) sekä Johanna Christina [[von Platen]]. Casimir Ehrnrooth syntyi vanhempiensa omistamassa [[Seestan kartano]]ssa Nastolassa.<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|id=3265|nimi=Ehrnrooth, Johan Casimir (1833 - 1913)|tekijä=Raimo Savolainen|ajankohta=6.9.2001}}</ref> Hänen sisaruksiaan olivat muun muassa kirjailija [[Adelaïde Ehrnrooth]] ja kenraaliluutnantti [[Robert Ehrnrooth]]. Vuorineuvos [[Georg Casimir Ehrnrooth]] oli hänen veljenpoikansa.<ref>{{Kansallisbiografia|id=6606|nimi=Ehrnrooth (1500 - )|tekijä=Veli-Matti Autio|ajankohta=6.6.2003 (päivitetty 10.9.2008)}}</ref>
 
Ehrnrooth opiskeli 1843–1845 [[Helsingfors Lyceum]]issa ja kouluttautui 1845–1850 upseeriksi [[Haminan kadettikoulu]]ssa. Hän aloitti sotilasuransa [[Kornetti (sotilasarvo)|kornettina]] Henkivartioväen Ulaanirykmentissä. Hän opiskeli [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]] yleisesikunta-akatemiassa 1852–1855 suorittamatta tutkintoa. Vuonna 1855 Ehrnrooth ylennettiin aliratsumestariksi, ja hän osallistui [[Oolannin sota|Oolannin sodan]] aikana [[Viipuri]]n ja [[Rajajoki|Rajajoen]] välisen rannikko-osuuden puolustamiseen. Vuonna 1856 hänet lähetettiin [[majuri]]ksi ylennettynä [[Kaukasia]]an, jossa hän osallistui sotaretkeen vuoristoheimoja vastaan [[Tšetšenia]]ssa ja [[Dagestan]]issa.<ref name="Kenraalit" /> Hän oli mukana imaami [[Šamil]]in kapinan kukistamisessa ja haavoittui vasempaan lapaan.<ref>Pekka Hakala: [http://www.hs.fi/english/article/Finnish+officer+Casimir+Ehrnrooth+crushed+19th+century+Chechen+rebellion/1135218286496 Finnish officer Casimir Ehrnrooth crushed 19th century Chechen rebellion] Helsingin Sanomat (International Edition) 8.1.2006. Viitattu 25.8.2012.</ref> Vuonna 1858 Ehrnrooth palkittiin urhoollisuudestaan kultaisella sapelilla, ja hän yleni nopeasti.<ref name="KB" /> Hänet ylennettiin 1859 [[Everstiluutnantti|everstiluutnantiksi]], 1862 [[eversti]]ksi ja 1868 [[kenraalimajuri]]ksi. Ehrnrooth osallistui [[Tammikuun kansannousu|Puolan kapinan]] kukistamiseen ja palveli 1863 [[CzestochowaCzęstochowa]]n kaupungin sotilaskomentajana [[Varsova]]n ja [[Wien]]in välisellä rautatiellä sekä keväällä 1864 jonkin aikaa [[Olkusch-Miechovska]]n sotilasalueen vt. komentajana.<ref name="Kenraalit" />
 
===Bulgariassa===
Palveltuaan useissa eri tehtävissä Ehrnrooth nimitettiin 11. jalkaväkidivisioonan komentajaksi joulukuussa 1876,. missäHän tehtävässätoimi hän1877–1878 osallistuidivisioonan myöskomentajana [[Turkin sota|Turkin sodassa]]an, 1877–1878.jossa Hänhän haavoittui [[Oltenitsan taistelu]]ssa kesäkuussa 1877. ja sai seuraavanSeuraavan vuoden marraskuussa hän sai ylennyksen kenraaliluutnantiksi.<ref name="Kenraalit" /> Sodan jälkeen Venäjän keisari [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II]] halusi muodostaa [[Osmanien valtakunta|Turkilta]] valloitetusta Bulgariasta Venäjän [[puskurivaltio]]n. Bulgarian ruhtinaaksi valittiin 1879 [[Alexander von Battenberg]], Venäjän keisarinna [[Maria Aleksandrovna]]n veljenpoika ja Aleksanteri II:n suosikki. Tsaari päätti lähettää kenraali Ehrnroothin hänelle neuvonantajaksi ja niin tämä sai maaliskuussa 1880 eron sotilaspalveluksesta ja komennuksen uudelleen Bulgariaan. Hänet nimitettiin huhtikuun alussa Bulgarian sotaministeriksi.<ref name="Kenraalit" /><ref name="KB" /> Ehrnrooth saavutti nopeasti suuren vaikutusvallan vain 23-vuotiaaseen hallitsijaan, joka oli kuitenkin riippuvainen tsaarin suosiosta. Seuraavana vuonna Venäjän uudeksi hallitsijaksi tullut [[Aleksanteri III (Venäjä)|Aleksanteri III]] ei ollut lainkaan yhtä suopea Alexanderia kohtaan kuin isänsä.<ref name="KB" />
 
Samaan aikaan keväällä 1881 Bulgariassa syntyi levottomuuksia ja ruhtinas siirtyi ulkomaille. Ehrnrooth nimitettiin poikkeusolojen vuoksi maaliskuussa 1881 sotaministeriyden ohella ensin sisä- ja ulkoministeriksi ja pian myös ministerineuvoston puheenjohtajaksi eli pääministeriksi. Alexanderin toimeksiannosta hän palautti maahan järjestyksen ankaralla otteella ja mahdollisti tälle maan valtiosäännön syrjäyttämisen ja diktatorisen vallan. Ruhtinas Alexander palasi Bulgariaan, jossa kansalliskokous valitsi hänet itsevaltiaaksi. Samana päivänä Ehrnrooth kuitenkin luopui tehtävistään ja palasi Venäjälle. Heinäkuussa 1881 hänet merkittiin takaisin armeijan upseeriluetteleoihin.<ref name="Kenraalit" /><ref name="KB" />
 
===Ministerivaltiosihteerinä===
Sotilasuralle paluun sijaan Ehrnrooth määrättiinkin tammikuussa 1882 Suomen ministerivaltiosihteerin apulaiseksi Pietariin.<ref name="Kenraalit" /> Hän ei tiettävästi suhtautunut tehtävään erityisen vakavasti, jaeikä ministerivaltiosihteeri [[Theodor Bruun]] ei arvostanut hänen kykyjään. Suomen poliittiset johtajat ja hallitusmiehet eivät pitäneet keisarille ja Venäjän sotaministerille lojaalia kenraalia sopivana henkilönä vahtimaan Suomen etuja aikana, jolloin valtakunnan yhtenäistämispyrkimykset nostivat päätään.<ref name="KB" /> Pitkään Venäjällä palvelleena Ehrnrooth myös tunsi huonosti Suomen olojaolot huonosti. Bruunin kuoltua vuonna 1888 Ehrnrooth nimitettiin marraskuussa hänen seuraajakseen ministerivaltiosihteerinä ja [[Helsingin yliopisto|yliopiston]] sijaiskanslerina.<ref name="Kenraalit" /> Hänen asemansa muodostui vaikeaksi, eikä hän pitänyt virkaan liittyvistä muodollisuuksista ja velvollisuuksista.<ref name="KB" />
 
Vuonna 1889 keisari vaati Suomen posti-, tulli- ja rahalaitoksen yhdistämistä vastaaviin venäläisiin laitoksiin. [[Suomen senaatti|Suomen senaatissa]] oltiin sitä mieltä, ettei Ehrnrooth ollut tosissaan yrittänyt estää hankkeen toteutumista. Senaatin mielestä asia oli myös alistettava Suomen säätyjen päätettäväksi, kun taas Ehrnrooth oli yhdessä [[Suomen kenraalikuvernööri|kenraalikuvernööri]] [[Fjodor Heiden]]in kanssa eri mieltä. Jouduttuaan voimakkaan arvostelun kohteeksi Ehrnrooth vetäytyi lopulta kriittisellä hetkellä sairaslomalle, ja Suomen postilaitoksen itsenäisyyden lakkauttaneen [[postimanifesti]]n esittely jäi hänen apulaisensa [[Woldemar von Daehn]]in vastuulle. Tämän jälkeen Ehrnrooth halusi lähinnä päästä eroon tehtävästään. Keväällä 1891 paljastui, että Suomen [[Rikoslaki|rikoslain]] voimaantulon lykkäännyttyä tsaarin antamasta uudesta lakiesityksestä oli toimitettu säädyille virheellinen ruotsinnos, jossa keisarilliseen julistukseen oli ujutettu [[Leo Mechelin]]in kehittelemää Suomen ja Venäjän unioniteoriaa tukevia kohtia. Virheellisen käännöksen oli lähettänyt – mahdollisesti tahallaan – valtiosihteerinviraston sihteeri [[Alexis Gripenberg]].<ref name="KB" /> Jouduttuaan venäläisten lehtien syytösten kohteeksi Ehrnrooth otti kuitenkin vastuun tapahtuneesta ja erosi huhtikuussa 1891. Hän sai viikkoa myöhemmin eron myös sotapalveluksesta.<ref name="Kenraalit" />
 
===Viimeiset vuodet===
Tämän jälkeen Ehrnrooth asettui viettämään eläkepäiviään Seestan kartanoon, jonka vuonna 1883 oli ostanut veljensä leskeltä ja tämän uudelta aviomieheltä [[Konni Zilliacus|Konni Zilliacukselta]]<ref>{{Kansallisbiografia|id = 3698|nimi = Zilliacus, Konni (1855–1924)|tekijä = Matti Klinge|ajankohta = 30.7.2007}}</ref>. Ehrnrooth kuitenkin myi kartanon 1902 veljenpojalleen ja muutti viimeisiksi vuosikseen Helsinkiin.<ref name="KB" /> Hän kirjoitti tämän jälkeenvielä sotahistoriallisia muistelmia ja tutkimuksia, joita ilmestyi muun muassa ''[[Finsk Militär Tidskrift]]issä'' ja venäläisessä ''[[Vojennyj Sbornik]]'' -lehdessä.<ref name="Kenraalit" /> Ehrnrooth harrasti myös filosofisen kirjallisuuden lukemista. Hänen kirjastonsa ja työhuoneensa säilytettiin Seestassa 1990-luvulle asti.<ref name="Kenraalit" />
 
Ehrnrooth oli koko ikänsä naimaton, mutta hänellä oli Seestan kartanon palvelijattaren Maria Lovisa Forsströmin kanssa yksi poika, jääkärikapteeni ja kirjailija [[Jalmari Kara]] (ent. Forsström).<ref name="Kenraalit" />