Ero sivun ”Ansa Ikonen” versioiden välillä

'''Aili Ansa Inkeri Ikonen''' ({{Syntymä- ja kuolinaika|19|12|1913|[[Pietari (kaupunki)|Pietari]]|23|5|1989|[[Helsinki]]}}) oli [[suomalainen]] elokuva- ja teatteri[[näyttelijä]] ja eräs suomalaisen elokuvan kulta-ajan valovoimaisimpia tähtiä. Hänellä oli pääosa tai merkittävä sivuosa noin 30:ssä elokuvassa vuosina 1935–1961. Ikonen oli monipuolinen näyttelijä: Hänhän hallitsi niin [[komedia]]n kuin [[musikaali]]nkin, muttaja esiintyi edukseen [[Draama|dramaattisissakin]] osissa. Hänen tunnettujatunnetuimpia elokuviaan ovat muun muassa komediat ''[[Vaimoke]]'' ja ''[[Rakas lurjus]]'', eskapistinen elokuvaromanssi ''[[Kulkurin valssi]]'', epookkidraama ''[[Runon kuningas ja muuttolintu]]'', musiikkihupailu ''[[SF-paraati]]'' ja psykologinen draama ''[[Tyttö kuunsillalta]]''. Lisäksi hänIkonen ohjasi yhden elokuvan, ''[[Nainen on valttia]]'', jossa hän myös näytteleenäytteli pääosaa.

Ikosen teatteriura jäi jossain määrin valkokangasuran varjoon. Hän oli kiinnitettynä [[Suomen Kansallisteatteri]]in 1935–1978. Hänellä oli muun muassa seitsemäntoista [[William Shakespeare|Shakespeare]]-tehtävää ja kuusi [[Molière]]-tehtävääroolia. Erityisen menestyksekäs oli Lady Teazlen rooli Richard Sheridanin komediassa ''Juorukoulu''.<ref>Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983, s. 180</ref>

Tiivistahtisen uransa takia Ikoselta jäi jokseenkin vähemmän aikaa perheelleen nopean nousunsa takia, kun elokuvien kuvaukset ja ensi-illat seurasivat toisiaan, ja hänen oli myös osaltaan huolehdittava kahden tyttären kasvatuksesta. Lisäksi Suomea runteli [[Toinen maailmansota|sota]] [[1930-luku|1930-luvun]] lopulta lähtien, jolloin elokuvateollisuudessa pidettiin yllä erityisen hektistä tahtia. Perhe-elämä oli tuolloin hyvin hajanaista, ja Ikonen joutui pakenemaan esikoisensa kanssa sotaa [[Ruotsi]]in. Epävarmat ajat tekivät olosuhteet Suomessa elokuvatyöskentelylle vaikeiksi, kuten Ikonenkin sai kokea.