Ero sivun ”Bretagne” versioiden välillä

Barbetorten kuoltua Bretagnen sisäiset ristiriidat mahdollistivat ulkoisten voimien puuttumisen maan sisäisiin asioihin. [[Vilhelm Valloittaja]] soti joukkoineen Bretagnessa kannattamansa herttuaehdokkaan puolesta, ja myöhemmin hänen lähdettyään Englantiin vuonna 1066 monet bretonit taistelivat hänen puolellaan ja saivat palkkioksi maita Britanniasta. Ranskakin kiinnostui jälleen alueesta ja onnistuneiden naimakauppojen kautta Bretagnessa oli kiinteät yhteydet Ranskaan vuoteen 1213 mennessä. Maata heikensi edelleen paikallisten lordien vaatimukset autonomiasta ja herttua [[Jean III (Bretagne)|Jean III:nnen]] kuoltua vuonna 1341 syttynyt [[Bretagnen perimyssota|perimyssota]]. Herttuan tittelistä taistelivat Jeanin sukulaiset: velipuoli [[Jean de Monfort]] ja veljentytär [[Jeanne de Penthièvre]]. Ranska tuki Penthièvreä, joka oli naimisissa Ranskan kuninkaan veljenpojan kanssa. Monfortilla oli puolestaan yhteyksiä [[Edvard III|Edvard III:nteen]], ja häntä tukivat englantilaiset joukot. Perimyssota jatkui 20 vuoden ajan osana [[satavuotinen sota|satavuotista sotaa]]. Herttuaksi nousi lopulta Jean de Monfortin poika [[Jean IV (Bretagne)|Jean IV]].<ref name="Mewes 2010, s. 32">Mewes 2010, s. 32</ref>

 

Monfortien dynastian aikana Bretagnen herttuakunnassa jatkui pitkään suhteellisen rauhallinen aika. Bretagne joutui jälleen kahnaukseen Ranskan kanssa, kun kuningas [[Ludvig XI]] vaati aluetta itselleen. Syttyneessä sodassa suuri osa Bretagnen yläluokasta asettui Ranskan puolelle herttua [[François II|François II:ta]] vastaan. Ranskalaiset voittivat bretagnelaiset [[Saint-Aubin-du-Cormier'n taistelu (1488)|Saint-Aubin-du-Cormier'n taistelussa]] vuonna 1488. François kuoli pian taistelun jälkeen, ja hänen tyttärensä [[Anna Bretagnelainen]] naitettiin Ranskan määräyksestä ensin [[Kaarle VIII (Ranska)|Kaarle VIII:lle]]. Kaarlen kuoltua Anna naitettiin Ludvig XI:tä seuranneelle [[Ludvig XII|Ludvig XII:lle]].<ref name="Mewes 2010, s. 32" /> Annasta tuli kansan keskuudessa suosittu, ja hänet nähtiin Bretagnen itsenäisyyden symbolina, vaikka poliittisesti tilanne olikin päinvastainen. Anna sai 18 lasta, joista vain kaksi tytärtä eli aikuisikään saakka. Yksi hänen tyttäristään naitettiin Annan kuoltua vuonna 1514 kruununperijä [[Frans I (Ranska)|Frans I:lle]], joka solmi Ranskan kanssa Vannesissa unionisopimuksen vuonna 1532. Bretagnesta tuli osa Ranskaa, mutta se säilytti etuoikeuksia, kuten omat oikeusistuimet ja asukkaiden vapauden asepalveluksesta.<ref name="Mewes 2010, s. 33">Mewes 2010, s. 33</ref>