Ero sivun ”Ernst Nevanlinna” versioiden välillä

'''Ernst Fredrik Nevanlinna''' (vuoteen 1906 '''Neovius'''; [[10. toukokuuta]] [[1873]] [[Pielisjärvi]] – [[7. syyskuuta]] [[1932]] [[Helsinki]]) oli suomalainen [[taloustiede|taloustieteen]] professori ja poliitikko, joka edusti ensin [[Suomalainen puolue|Suomalaista puoluetta]] ja sitten [[kokoomus]]ta. Hän oli 1906–1913 ''[[Uusi Suometar|Uuden Suomettaren]]'' ja 1919–1922 [[Uusi Suomi|Uuden Suomen]] päätoimittajana sekä lyhyen aikaa senaattorina vuonna 1905 ja [[Eduskunnan puhemies|Eduskunnan puhemiehenä]] vuonna 1918. Nevanlinna toimi myös kahdesti Suomalaisen puolueen puheenjohtajana.

Ernst Neovius kuului [[Neovius]]ten tunnettuun sivistys- ja säätyläissukuun. Hänen vanhempansa olivat Pohjois-Karjalassa asunut metsähallituksen virkamies Otto Anders Oleg Neovius ja Eva Kumlin. Hän kirjoitti jo 17-vuotiaana ylioppilaaksi [[Joensuu]]sta vain 17-vuotiaana, työskenteli taloustieteen opintojensa ohessa lukionopettajana, nimitettiin vuonna 1900 dosentiksi [[keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto|yliopistoon]] ja väitteli 1903 tohtoriksi. Opiskeluvuosinaan hän oli ollut fennomaanien opiskelijajärjestö [[Suomalainen Nuija|Suomalaisen Nuijan]] puheenjohtaja. Elokuussa 1905 hän kohosi vain 32-vuotiaana [[Suomen senaatti|senaatin talousosastoon]] valtiovaraintoimituskunnan johtajaksi. Koko [[Strengin senaatti]] joutui kuitenkin eroamaan jo kolmen kuukauden kuluttua [[Vuoden 1905 suurlakko|suurlakon]] vuoksi, ja pitkään säilyneen myöntyväisyysmiehen maineen vuoksi tästä lyhyestä senaattorikaudesta oli luultavasti Nevanlinnan uralle enemmän haittaa kuin hyötyä. Nevanlinnalla oli muutenkin taipumus kompromettoida tahattomasti itsensä sitoutumalla toistuvasti kannattamaan politiikkaa, joka hyvin pian oli romahtava vanhentuneena – vuonna 1917 hän oli skeptinen Suomen itsenäisyystoiveita kohtaan, seuraavana vuonna Saksaan nojaavan monarkian innokas kannattaja. Nevanlinna edusti politiikassa maltillista sosiaalikonservatismia, eikä ollut siis varsinaisesti erityisen oikeistolainen tai taantumuksellinen. – hänHän vain eli henkisesti sen verran menneessä ajassa, ettei oikein sopeutunut moderniin politiikkaan.<ref name="KB" />

Kun Suomalainen puolue järjestäytyi muodollisesti vuonna 1906, Nevanlinnasta tuli sen nimellinen puheenjohtaja ja sen myötä myös ''Uuden Suomettaren'' päätoimittaja. Hän jatkoi kummassakin tehtävässä vuoteen 1913. Nevanlinna oli vielä uudelleen puolueensa puheenjohtaja 1916–1918, sen lakkauttamiseena asti.<ref name="KB" /> Hän oli myös kansanedustajana vuosina 1907–1922 ja johti useasti valtiovarainvaliokuntaa[[valtiovarainvaliokunta]]a<ref name="ed" />. Kun eduskunta marraskuun alussa 1918 kokoontui uusille valtiopäiville, valittiin Nevanlinna valittiin puhemieheksi, sillä vanhasuomalaisten todellinen johtaja ja edellinen puhemies [[Lauri Ingman]] oli vielä Saksassa viemässä Hessenin prinssi [[Friedrich Karl]]ille tietoa [[Suomen kuningaskuntahanke|Suomen kuninkaanvaalin]] tuloksesta. Kun Ingman palasi kotimaahan, luopui Nevanlinna luopui nöyrästi puhemiehen tehtävästä hänen hyväkseen.<ref>Vesa Vares: ''Demokratian haasteet 1907–1919'', teoksessa ''Kansanvalta koetuksella'' (Vares, Uola, Majander), s. 130, 132. Edita, Helsinki 2006.</ref> Hänen puhemieheytensä ehti kestää vain viisi päivää<ref name="ed" />, ja oli siten Suomen historian lyhin.

Kun Kansallinen kokoomus perustettiin joulukuussa 1918, Nevanlinna tuli sen puoluejohtoon ja 1919 ''Uudeksi Suomeksi'' nimensä muuttaneen pää-äänenkannattajan päätoimittajaksi, vaikkei hänellä koskaan ollut erityisempiä intohimoja toimittajanuralle. Vuonna 1922 hänet syrjäytettiin puolueen nuoremman polven ja oikeistosiiven vaatimuksesta, sillä hän ei ollut kannattanut eduskunnassa tarpeeksi innokkaasti heimoaatetta tai suuryrityksiä suosivaa verotusta. Katkeroitunut Nevanlinna väistyi politiikasta, ja hänet nimitettiin samana vuonna kansantaloustieteen vt. professoriksi vasta perustettuun [[Turun yliopisto]]on, mistä hän siirtyi edelleen 1924 [[Helsingin yliopisto]]on finanssiopin professoriksi. Tätä virkaa hän hoiti kuolemaansa asti.<ref name="KB" /> Esimerkiksi [[Tuure Junnila]] arvosti Nevanlinnaa hyvänä luennoitsijana.<ref>[http://arkisto.kokoomus.net/mp/db/file_library/x/IMG/11501/file/PetriNummivuoriPTA30-v.pdf Petri Nummivuoren esitelmä]</ref> Nevanlinna oli vuodesta 1919 alkaen [[Eduskunnan pankkivaltuusto]]n jäsen ja vuodesta 1925 sen puheenjohtaja, kuolemaansa asti.<ref name="KB" />

Nevanlinna kuoli 59-vuotiaana pienestä haavasta saatuun verenmyrkytykseen.<ref name="KB" /> [[Suomen Pankki]] tilasi hänen haudalleen Helsingin [[Hietaniemen hautausmaa]]lla [[Eemil Halonen|Eemil Haloselta]] pronssiveistoksen ''Semper Excelsior'' ("Alati”Alati korkeammalle"korkeammalle”), joka paljastettiin marraskuussa 1934. Siitä tuli aikanaan niin ihailtu, että siitä teetettiin kopioit ainakin kahteen muuhun hautamuistomerkkiin.<ref>Liisa Lindgren: ''Memoria: Hautakuvanveisto ja muistojen kulttuuri'', s. 238–241. SKS, Helsinki 2009.</ref>