Ero sivun ”Yrjö Kilpinen” versioiden välillä

Yrjö Kilpinen opiskeli syksystä [[1907]] lähtien [[Sibelius-Akatemia|Helsingin musiikkiopistossa]]. Hänen sävellyksenopettajanaan toimi [[Erik Furuhjelm]]. Vuonna [[1910]] hän siirtyi jatkamaan opintojaan [[Wien]]iin (Paul Juon) ja 1913 [[Berliini]]in (Otto Taubmann). Kilpinen arvosti saksalaista kulttuuria, ja hän sai vaikutteita ystävältään säveltäjä-kriitikko [[Moses Pergament]]ilta. Kilpinen jatkoi Suomessa yksityisopintojaan [[Toivo Kuula]]n, [[Väinö Raitio]]n ja [[Ilmari Krohn]]in johdolla.

 

 

Kilpinen tuli elinaikanaan tunnetuksi yksinlauluistaan, joita hän sävelsi yhteensä noin 800. Niiden lisäksi Kilpisen tuotantoon kuuluu muun muassa kuusi [[pianosonaatti]]a ja [[sello]]sonaatti. 1930- ja 1940-luvulla Kilpinen oli [[Jean Sibelius|Jean Sibeliuksen]] jälkeen kansainvälisesti tunnetuin suomalainen säveltäjä. Tuotteliaana [[lied]]-säveltäjänä hän kuuluu [[Franz Schubert|Schubert]]–[[Hugo Wolf|Wolf]]-akselin jatkajaksi. Kilpinen nautti erityisen suurta suosiota [[natsi-Saksa]]ssa, mikä on jossain määrin rasittanut hänen mainettaan jälkikäteen.