Ero sivun ”Yrjö Kilpinen” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ZéroBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti lisäsi: sv:Yrjö Kilpinen
tyyli
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee säveltäjää, Mannerheim-ristin ritaria käsittelee artikkeli [[Yrjö Kilpinen (sotilas)]].}}
[[File:YrjoKilpinen.jpg|thumb|right|Yrjö Kilpinen.]]
'''Yrjö Henrik Kilpinen''' ([[4. helmikuuta]] [[1892]] [[Helsinki]] – [[2. maaliskuuta]] [[1959]] Helsinki) oli [[Suomi|suomalainen]] [[säveltäjä]] ja [[akateemikko]]. Hänen tunnetuin sävellyksensä on [[Lippulaulu]], jota on ollut tapana laulaa [[liputuspäivä|liputuspäivinä]] lipunnoston yhteydessä.
 
Yrjö Kilpinen opiskeli syksystä [[1907]] lähtien [[Sibelius-Akatemia|Helsingin musiikkiopistossa]]. Hänen sävellyksenopettajanaan toimi [[Erik Furuhjelm]]. Vuonna [[1910]] hän siirtyi jatkamaan opintojaan [[Wien]]iin (Paul Juon) ja 1913 [[Berliini]]in (Otto Taubmann). HänKilpinen arvosti saksalaista kulttuuria, ja hän sai vaikutteita ystävältään säveltäjä-kriitikko [[Moses Pergament]]ilta. Kilpinen jatkoi Suomessa yksityisopintojaan [[Toivo Kuula]]n, [[Väinö Raitio]]n ja [[Ilmari Krohn]]in johdolla.
 
Tyyliltään Kilpinen oli [[uusklassismi|uusklassikko]], vaikka hän olikin 1910-luvulla kiinnostunut [[ekspressionismi]]n ilmaisumahdollisuuksista. Hän alkoi suuntautua uusklassismiin todennäköisesti jo Berliinin-aikanaan, mutta hänen varsinainen uusklassisminsa alkoi 1920-luvun puolessavälissä Koskenniemi-lauluista ja jatkui säveltäjänuran loppuun saakka.
 
Kilpinen tuli elinaikanaan tunnetuksi yksinlauluistaan, joita hän sävelsi yhteensä noin 800. Niiden lisäksi Kilpisen tuotantoon kuuluu muun muassa kuusi [[pianosonaatti]]a ja [[sello]]sonaatti. 1930- ja 1940-luvulla Kilpinen oli [[Jean Sibelius|Jean Sibeliuksen]] jälkeen kansainvälisesti tunnetuin suomalainen säveltäjä. Tuotteliaana [[lied]]-säveltäjänä hän kuuluu [[Franz Schubert|Schubert]]–[[Hugo Wolf|Wolf]]-akselin jatkajaksi. Kilpinen nautti erityisen suurta suosiota [[natsi-Saksa]]ssa, mikä on jossain määrin rasittanut hänen mainettaan jälkikäteen.