Versio 25. joulukuuta 2012 kello 14.40 muokkaa E. N. Tätilä (keskustelu \| muokkaukset) 87 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa ← Vanhempi muutos		Versio 25. joulukuuta 2012 kello 14.57 muokkaa kumoa E. N. Tätilä (keskustelu \| muokkaukset) 87 muokkausta →‎Attestoituja kantakieliä: sanskritia ei nyk. pidetä kantakielenä http://www.helsinki.fi/etelaaasia/dokumentit/Johdatus2009.pdf Uudempi muutos →
Rivi 11: ==Attestoituja kantakieliä== Eräät kantakielet tunnetaan hyvin, koska niitä on käytetty kirjakielinä. Tällaisten kantakielten jakaantumista nykykieliksi on mahdollista seurata historiallisten lähteiden avulla. Esimerkiksi [[latina]] on jakaantunut [[romaaniset kielet\|romaanisiksi kieliksi]] viimeisen kahden vuosituhannen aikana, ja tätä prosessia voidaan seurata kielimuistomerkkien avulla. Vastaavasti [[sanskritin kieli]] on Etu-[[Intia]]ssa puhuttavien [[indoeurooppalaiset kielet\|indoeurooppalaisten kielten]], muun muassa [[hindin kieli\|hindin]], [[bengalin kieli\|bengalin]] ja [[nepalin kieli\|nepalin]] kantakieli. [[Muinaiskirkkoslaavi]] taas on melko lähellä [[Rekonstruktio\|rekonstruoitua]] [[kantaslaavi]]a. [[Pohjoisgermaaniset kielet\|Pohjoisgermaanisten kielten]] kantakieli, [[norräna tungan]], tunnetaan riimukivistä. Useimmat historiallisista lähteistä tunnetut kantakielet ovat indoeurooppalaisen kielikunnan niin sanottuja [[välikantakieli]]ä. [[Uralilaiset kielet\|Uralilaisesta]] kielikunnasta tunnetaan ainoastaan muutamia suhteellisen nuoria kantakielivaiheita muistuttavia attestoituja kielimuotoja, merkittävimpinä [[muinaispermi]]n kieli ja [[muinaisunkari]]n kieli.

Ero sivun ”Kantakieli” versioiden välillä