[[Yhdysvaltain 5. armeijanarmeija]]n komentajan kenraali Clarkin hyökkäyssuunnitelman mukaan [[brittiläinen X armeijakunta]] hyökkäisi 17. tammikuuta 1944 lähellä rannikkoa yli Gariglianon[[Garigliano]]-joen 30 kilometriä leveänä rintamana, jossa olisi kaksi divisioonaa rinnan ([[Brittiläinen 5. jalkaväkidivisioona|5.]] ja [[Brittiläinen 56. jalkaväkidivisioona|56. jalkaväkidivisioona]]). Yöllä 19. tammikuuta hyökkäisi Lirin[[Liri]]n ja Gadriglianon liittymäkohdan alapuolelta ylitse [[brittiläinen 46. jalkaväkidivisioona]] tukien [[Yhdysvaltain II armeijakunta|Yhdysvaltain II armeijakunnan]] oikealla tekemää päähyökkäystä. Päähyökkäyksen etulinjan muodostaisivat Rapido-joen ylittävä [[Yhdysvaltain 36. jalkaväkidivisioona|36. jalkaväkidivisioona]] ja kenraali [[Alphonse JuininJuin]]in komentamat ranskalainen armeijakunta kohti [[Monte CairoaCairo]]a.
Clark ei uskonut nopeaan läpimurtoon, mutta hän uskoi Roomaan[[Rooma]]an sijoitettujen saksalaisten reservien siirtoon alueelle mahdollistaen [[Anzion maihinnousunmaihinnousu]]n onnistumisen. Anziossa[[Anzio]]ssa nousisi 22. tammikuuta maihin [[Yhdysvaltain VI armeijakunta]], jonka tehtävänä oli vallata valtateitä 6 ja 7 hallitseva [[Alban-vuoristo]]. Samalla haitattaisiin saksalaisten huoltoyhteyksiä ja mahdollisesti pakotettaisiin saksalaiset vetämään joukkonsa kohti pohjoista.
5. armeija saavutti kovia taisteluita käytyään [[Gustav-linjanlinja]]n vasta 15. tammikuuta käytettyään viimeiseen kymmeneen kilometriin kuusia viikkoa. Kuuden viikon aikana joukot läpäisivät [[Bernhardt-linjanlinja]]n, mikä aiheutti liittoutuneille 16000 miehen tappiot. Etenemisen hitauden aiheuttaman viivästymisen vuoksi joukoille ei jäänyt riittävästi aikaa valmistautua suunniteltuun hyökkäykseen, mitä olisi tarvittu niiden käytyä Napolista[[Napoli]]sta lähdettyään kolme kuukautta yhtäjaksoisia taisteluita. Kuitenkin liittoutuneiden ylijohdon oli tehtävä maihinnousu Anzioon tammikuun lopulla maihinnousukaluston siirtyessä helmikuussa muualle, joten hyökkäys Gustav-linjalle piti aloittaa suunnitellusti kolme vuorokautta ennen maihinnousua.
Liittoutuneet aloittivat 17. tammikuuta hyökkäyksen, kun brittiläinen X armeijakunta ylitti Gariglianon aiheuttaen [[Saksan XVI panssariarmeijakunta|Saksan XVI panssariarmeijakunnan]] komentajalle ja Gustav-linjan kaakkoisosan puolustuksesta vastaavalle kenraali von Sengerille ongelmia. Saksalainen[[Saksan 94. jalkaväkidivisioonanjalkaväkidivisioona]]n puolustus joutui koville pakottaen Sengerin pyytämään apua, jolloin Kesselring lähetti Roomasta 29. ja 90. panssarikrenatööridivisioonat täydennyksinä alueelle. Kaksi vuorokautta myöhemmin brittiläinen 46. divisioona aloitti hyökkäyksen oikealla sivustalla.
Brittijoukoilla ei ollut reservejä eikä Clarkin tekemää suunnitelmaa muutettu, joten Roomasta lähetettyjen täydennysten saavuttua 21. tammikuuta saksalaiset kykenivät vakauttamaan puolustuksensa. Liittoutuneet saavuttivat kuitenkin hyökkäyksellä tavoitteensa saksalaisten reservien siirroista. Hyökkäyksessä X armeijakunta menetti 4000 miestä.
