Ero sivun ”Mozart-efekti” versioiden välillä

Tutkimuksia Mozartin musiikin kuuntelemisen vaikutuksiavaikutuksesta avaruudelliseen hahmottamiseen on tehty ehkäpä enitenenemmän verrattunakuin muihinmuita Mozart-efektin näkökulmasta kognitiivisiin toimintoihin keskittyviinkeskittyviä tutkimuksiintutkimuksia. Avaruudellista hahmottamista koskevien tutkimusten lisäksi Mozart-efekti on kuitenkin havaittu myös muun muassa kuullunymmärtämistä<ref>Bowman et al, s. 124–139</ref> ja [[Oppiminen|oppimista]]<ref>Jaušovec & Jaušovec & Gerlič, s. 2703–2714.</ref> tarkastelevassa tutkimuksessa.

Mozart-efektiä käsittelevät tutkimukset ovat usein käyttäneet musiikkina nimenomaan Mozartin K.448 D-duurisonaattia kahdelle pianolle. Mozartin musiikin on esitetty parantavan kognitiivista suorituskykyä erityisen hyvin, koska sen rakenteiden monimutkaisuus säilyy suunnilleen samanlaisena koko teoksen ajan<ref>Ivanov, & Geake, s. 406.</ref>. Toisaalta myösMyös [[Johann Sebastian Bach|J. S. Bachin]]<ref>Ivanov, & Geake, s. 409.</ref> ja [[Franz Schubert|F. P. Schubertin]]<ref name="nantais370">Nantais & Schellenberg, s. 370–373.</ref> musiikin on havaittu yhtälailla parantavan kognitiivista suorituskykyä. SiksiTämän vuoksi on ajateltu, ettei Mozart-efekti liity niinkään juuri Mozartin musiikkiin, vaan pikemminkin [[Klassismin musiikki|klassismin]] tai [[Romantiikan musiikki|romantiikan]] ajan säveltäjien miellyttäviin musiikkiteoksiin yleensä<ref name="nantais370"/>.

[[Mieliala]]n ja [[vireystila]]n kohoamiseen tukeutuvan teorian mukaan minkä tahansa mielialaa ja vireystilaa kohottavan toiminnan jälkeen ihmisen kognitiivinen suorituskyky paranee. Tätä teoriaa todistamaan pyrkineessä tutkimuksessa koehenkilöitä pyydettiin musiikin kuuntelemisen jälkeen arvioimaan mielipidettään kuullusta musiikista sekä sen aiheuttamasta mielialasta. Tuloksista selvisi, että koehenkilöt pitivät enemmän [[Duuri|duuri-]] kuin [[molli]]sävellajissa olevasta teoksesta, ja duurisävellajissaduurissa liikkuvan teoksen kuulleet myös suoriutuivat paremmin avaruudellista hahmottamiskykyä mittaavassa testissä. Lisäksi duurisävellajissaduurissa edennyttä musiikkia kuunnelleiden mieliala ja vireystila olivat kohonneempia kuin mollisävellajissamollissa edennyttä musiikkia kuunnelleiden.<ref>Thompson & Schellenberger & Husain, s. 248–251.</ref>

The Trion Model -teoria perustuu [[Aivot|aivojen]] rakenteeseen ja toimintaan. [[Aivokuori]] on jakautunut pienempiin toisiinsa yhteydessä oleviin alueisiin, ja yhtä aivoaluetta aktivoitaessa muutkin alueet saattavat kiihdyttää toimintaansa. Siten Mozartin musiikin kuuntelemisen aktivoidessa tiettyjä aivoalueita myös niihin yhteydessä olevan avaruudellista hahmottamista käsittelevän alueen toiminta tehostuu.<ref>Rauscher & Shaw & Ky 1995, s. 44.</ref>

Mozart-efektiä on kritisoitu muun muassa siksi, koska sen on ajateltu muuttavan ihmisten suhtautumista musiikkiin. On pelättyesitetty, että musiikkia alettaisiin opettaa ainoastaan sen tuottaman hyödyn takia, ikään kuin musiikki ei itsessään olisi tärkeää ja arvokasta. Musiikin on ennustettu muuttuvan [[Välineellinen arvo|välineeksi]] jonkin ”korkeamman” [[Arvo|arvon]] – tässä tapauksessa avaruudellisen hahmottamisen kyvyn – saavuttamiseksi.<ref>Reimer, s. 21–26.</ref>

Mozart-efektiä tarkastelevissa tutkimuksissa käytettyjä kontrolliolosuhteita on arvosteltu, sillä esimerkiksi hiljaisuudessa rentoutumisen ei ole katsottu olevan sopiva vastine aivotoimintaa kiihdyttävälle musiikin kuuntelemiselle<ref name="thompson" />. Suuri osa Mozart-efektiä tarkastelevista tutkimuksista on tehty epäluonnollisissa [[Laboratorio|laboratorio]]-olosuhteissa, ja koehenkilöinä on ollut usein vain nuoria aikuisia. Arvostelun kohteeksikohteena on siksi noussutollut Mozart-efektin lähes varaukseton soveltaminen esimerkiksi lapsiin tai muihin rajattuihin ihmisryhmiin, joilla itsellään Mozart-efektin vaikutuksia ei ole tutkittu kovin paljon<ref name="ivanov" />.

Lisäksi kokoKoko Mozart-efektin olemassaolo on saanut kritiikkiä osakseen, koska kaikki tutkimukset eivät ole onnistuneet havaitsemaanhavainneet efektiä ollenkaan. Alkuperäinen Rauscherin, Shaw’n ja Kyn Mozart-efektin todennut tutkimus on jopa toistettu lähes samanlaisena vuosia myöhemmin, mutta tulosten perusteella selvää Mozart-efektiä ei ilmennyt.<ref>Steele & Bass & Crook, s. 366–369.</ref><ref>[http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/aineistona-ihmiset-tutkija-markus-jokela-haluaa-tietaa-sinusta-kaiken Suomen Kuvalehti]</ref>