Ero sivun ”Mosambikin historia” versioiden välillä

[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen monet siirtomaat itsenäistyivät, ja monissa valtiossausein itsenäisyysliikkeen aloittivat sotaveteraanit. Portugali ei kuitenkaan suostunut antamaan siirtomailleen itsenäisyyttä, ja koska Portugali oliei ollut sodassaosallistunut puolueetonsotaan, sen siirtomaissa ei ollut sotaveteraaneja.<ref name="king29"/> Siirtomaaisännyyttä alettiin kuitenkin vastustaa yhä enemmän, kun Portugali jatkoi viljan tuottamista myyntiin, ja Portugalin politiikkaa vastaan pidettiin monia mielenosoituksia. [[Mueda]]ssa vuonna 1960 poliisi avasi tulen mielenosoittajia vastaan, mistä syntyneessä verilöylyssä kuoli jopa 500 puuvillaviljelijää.<ref>Tiyambe & Dickson, s. 370.</ref>

Siirtomaaisännyyttä vastustavat ajatukset kasvoivat kuitenkin, kun Portugali jatkoi viljan tuottamista myyntiin. Portugalin politiikkaa kohtaan syntyi monia mielenosoituksia. [[Mueda]]ssa vuonna 1960 poliisi avasi tulen protestoijia vastaan. Verilöylyssä kuoli jopa 500 puuvillaviljelijää.<ref>Tiyambe & Dickson, s. 370.</ref> Itsenäisyysliike alkoi Mosambikissa varsinaisesti vasta 1962, kun ryhmä karkotettuja mosambikilaisia perusti Mosambikin vapautusrintaman, [[Frelimo]]n, jonka johtajaksi tuli Yhdysvalloissa asunut [[Eduardo Mondlane]].<ref name="king29"/> Frelimon strategiasta ei ollut alkuun täyttä varmuutta, mutta pian sen johto päätti sotilaallisestaryhtyä toiminnastasotilaalliseen toimintaan.<ref name="britannica"/> Kun Portugali kieltäytyi neuvottelemasta Frelimon kanssa Mosambikin itsenäistymisestä,<ref name="king30">King, s. 30.</ref> ja Frelimo aloitti [[Mosambikin itsenäisyyssota|sissisodan]] itsenäistymisen puolesta [[Cabo Delgado]]ssa syyskuussa 1964.<ref name="tiyambe371">Tiyambe & Dickson, s. 371.</ref> Frelimon joukot olivat vallanneet vuoteen 1965 mennessä ison osan pohjoista Mosambikia. Portugali pidättisai vastauksenavangiksi 1&nbsp;500 Frelimon sotilasta ja pitionnistui pitämään liikkeen poissapois Mosambikin eteläosista.<ref name="king30"/>

Sodan aikana Portugali käynnisti laajan kehityshankkeen taatakseen siirtomaan uskollisuuden kasvattamiseksi. [[Cahora Bassa|Cabora Bassan]] padon rakentaminen toi monia työpaikkoja. Maahan rakennettiin myös teitä, kouluja ja sairaaloita, jotka vaikuttivat taloudelliseen kasvuun. Portugalilaisten yrityksestä huolimatta Frelimo jatkoi silti sissisotaansa.<ref name="king30"/>

Frelimon johtaja Mondlane sai surmansa kirjepommi-iskussa 1969., ja Hänenhänen seuraajakseen nousi [[Samora Machel]]. PortugalilaisetVuonna 1970 portugalilaiset lähettivät 35&nbsp;000 sotilasta vuonna 1970 Pohjois-Mosambikiin ajamaan Frelimon joukot pois ja hyökkäämään [[Tansania]]ssa sijanneisiin Frelimon tukikohtiin. Machel päätti vetäytyä Mosambikista ja siirtää vapautusrintaman toiminnan keskuksen [[Malawi]]in, jostamistä käsin Frelimo tekialkoi jatkossatehdä [[chewat|chewojen]] tuellatukemana sissi-iskuja [[Tete]]n alueelle.<ref name="briggs15">Briggs, s. 15.</ref>

Itsenäisyyssodan vaikutustalisäksi Mosambikin itsenäisyyteen on vaikea määritellä, sillä siihenitsenäistymiseen vaikutti paljon myös Portugalin poliittinen tilanne. Vuoden 1974 [[neilikkavallankumous|neilikkavallankumouksen]] jälkeen Portugalissa valtaan noussut vasemmisto ei enää halunnut pitää kiinni siirtomaista. Mosambikille myönnettiin syyskuussa 1974 itsenäisyys [[Lusakan sopimus|Lusakan sopimuksella]], ja virallisesti valtio itsenäistyi 25. heinäkuuta 1975. Maan ensimmäiseksi presidentiksi tuli Frelimon johtaja Machel.<ref name="king30"/>

Monet portugalilaiset jättivät nopeasti itsenäistyneen Mosambikin nopeasti ja tuhosivat samalla sabotoivat infrasktruktuuria. Portugalilaisten lähdön jälkeen maahan jäi vain vähän koulutettuja ammattilaisia ja maan infrasktruktuuri oli heikossa tilassa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.lonelyplanet.com/mozambique/history| Nimeke = History | Julkaisija = Lonely Planet| Viitattu = 24.11.2012| Kieli = {{en}}}}</ref> Yksi siirtomaa-ajan muistomerkki on Maputon rantabulevardilla sijaitseva, loistohotellinraunioitunut raunioloistohotelli, jonka hissikuilut portugalilaiset valoivat täyteen betonia.<ref name="vjl">{{Kirjaviite | Tekijä = Kiljunen, Kimmo| Nimeke = Valtiot ja liput| Vuosi = 2004| Sivu = 271-272|Julkaisija = Otava| Tunniste = ISBN 951-1-18177-7}}</ref>