Ero sivun ”Valmet Vihuri” versioiden välillä

[[Valmet]] kehitti konetta ankarien taloudellisten rajoitusten puitteissa 1950-luvun alussa [[VL Pyry]]n korvaajaksi. Koneen pääsuunnittelijana toimi [[Martti Vainio (lentokonesuunnittelija)|Martti Vainio]]. VMT:n lentokoneinsinöörit L.Hämäläinen ja T.Mäntysalo tekivät pääosan suunnittelusta vuosina 1948-49. Vaihtoehtojen puutteessa moottoriksi valittiin vanha Bristol Mercury. Prototyypin (VH-1) ensilento tapahtui [[6. helmikuuta]] [[1951]] Tampereen [[Härmälä]]n kentältä. Ohjaajana oli tehtaan [[Koelentäjä|koelentäjä]] kapteeni [[Esko Halme]]. Onnistuneiden koelentojen jälkeen ilmavoimat tilasi [[27. huhtikuuta]] 1951 30 konetta käsittävän II-sarjan. Vuoden 1954 syksyllä ilmavoimat tilasi vielä 20 koneen ns. III-sarjan. Viimeinen sarjan koneista luovutettiin [[15. tammikuuta]] [[1957]].

Koneesta tuli aikanaan [[Suomen ilmavoimat|Suomen ilmavoimien]] eniten käytetty lentokone 1950-luvun puoliinpuoleen väliin mennessä. Sille tapahtui myös paljon onnettomuuksia, josta lehdistö nosti ison hälyn. Vihurin luotettavuutta puitiin myös eduskunnassa. Toukokuussa [[1959]] kone joutui lopulliseen lentokieltoon pääministeri [[Reino Kuuskoski|Reino Kuuskosken]] pojan kuoltua Vihuri-onnettomuudessa. Ennen romuttamista Vihureita yritettiin myydä mm. Tunisiaan - tuloksetta.

==Tekniset tiedot (Vihuri III)==

* Korkeus: 3,8666 m

* Moottori: Bristol Mercury VIII 9-sylinterinen ilmajäähdytteinen tähtimoottori, teho 840 hv (Suomessa lisenssillä valmistettujen [[Bristol Blenheim|Blenheimien]] ylijäämämoottoreita toisesta maailmansodasta)

* Lakikorkeus: 8 500200 m

[[Keski-Suomen ilmailumuseo]]ssa on VH-18, joka on ainut säilynyt Vihuri. Sillä lennettiin 802 tuntia, jonka jälkeen se toimi opetusvälineenä [[Ilmasotakoulu]]ssa.

==LinkkejäLähteet==