Ero sivun ”Mosambikin historia” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →‎Siirtomaa-aika: linkitetään ennemmin Maputoon, joka on siis Marqueziin nykyinen nimi
→‎Taistelu alueen hallinnasta: britannicista lähdettä Gazan kukistumiseen, mutta hieman eri sanoin + w
Rivi 29:
 
=== Taistelu alueen hallinnasta ===
[[Kuva:Ngungunhane Gungunhana.jpg|thumb|210px|[[Gazan kuningaskunta|Gazan kuningaskunnan]] hallitsija [[Gungunhana]].]]
Portugalilaiset joutuivat taistelemaan alueensa hallinnasta 1600-luvulla muiden eurooppalaisten kanssa. Hollantilaiset yrittivät vallata Mosambikin saaren vuosina 1607 ja 1608.<ref name="king25">King, s. 25.</ref> Vuonna 1607 hollantilaiset piirittivät saarta kuusi viikkoa mutta eivät pystyneet valtaamaan [[São Sebastião de Moçambique|São Sebastiãon linnoitusta]]. Toinenkin yritys epäonnistui, minkä jälkeen hollantilaiset valtasivat brittilaivaston tuella muita Portugalin tukikohtia [[Intian valtameri|Intian valtamerellä]]. Eripura jatkui vuoteen 1630, jolloin maat tekivät rauhansopimuksen.<ref name="briggs10"/> Valtausyritysten vuoksi portugalilaiset halusivat ottaa Mosambikin alueen paremmin hallintaansa,<ref name="king25"/> ja [[Sousa de Meneses]]in johtama 2&nbsp;000 miehen joukko löi muun muassa maravivaltion ja perusti vasallivaltion Mwene Mutapaan.<ref name="briggs11">Briggs, s. 11.</ref> Portugalilaiset hallitsivat vähän aikaa suurta osaa Mosambikin sisämaasta aina nykyisen Zimbabwen pohjoisosiin saakka, mutta [[changamiret]] ajoivat portugalilaiset takaisin rannikolle 1693.<ref name="king26">King, s. 26.</ref>
 
Rivi 36:
Portugalilaiset perustivat 1650-luvulla Sambesin laaksoon järjestelmän, joka oli periaatteiltaan [[Feodalismi|feodalistinen]]. Portugali vuokrasi uudisasukkaille ja varakkaille kauppiaille maa-alueita, eli ns. prazo-tiloja. Prazeroilla, prazojen omistajilla, oli täysi valta omaan maa-alueeseensa. Monet prazerot eivät viljelleet maata lainkaan vaan keräsivät veroja maillaan asuvilta ihmisiltä.<ref name="briggs11"/> Orjakauppa oli kasvanut 1700-luvulle tultaessa, ja orjat olivat Mosambikin merkittävimpiä kauppatavaroita. Prazot myivät [[Quelimane]]ssa orjia portugalilaiskauppiaille. Portugalilaiset veivät orjia [[Brasilia]]an ja ranskalaiset Intian valtameren saarille. Orjakauppa alkoi hiipua 1800-luvun puolivälin jälkeen, mutta se jatkui silti vielä 1900-luvun alkuun saakka.<ref name="britannica"/>
 
Koko 1700-luvun portugalilaiset taistelivat pitääkseen Mosambikin alueen itsellään. He asuttivat 1781 [[Maputonlahti|Maputonlahden]] alueen (eli nykyisen [[Maputo]]n) pysyvästi ja ajoivat hollantilaiset ja itävaltalaiset kauppiaat pois kaupungista.<ref name="king26"/> Mosambikin ja Zimbabwen rajamaille syntyi 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa muutamia paikallisia kuningaskuntia. [[Ngunit|Ngunijohtaja]] perusti 1820-luvulla valtakunnan [[Sofala]]sta sisämaahan. [[Soshangane]] otti valtakunnan haltuunsa 1837 ja nimitti sen [[Gazan kuningaskunta|Gazan kuningaskunnaksi]]. Gaza käsitti laajimmillaan 1860-luvulla suuren osan eteläistä Mosambikia Sambesilta Limpopolle.<ref name="king26"/> PortugalilaisetGaza onnistuivatalkoi kukistamaan1800-luvun Gazankuluessa vastavaatimaan 1895naapureiltaan erilaisia maksuja, kunmikä sensai viimeinenalueen kuningasasukkaat Gungunhanaliittoutumaan jäiPortugalin vangiksikanssa.{{lähde}} Portugalilais-afrikkalaiset joukot hyökkäsivät 1890-luvulla Gazaan, joka kukistui lopullisesti 1897. Eteläinen Mosambik oli tämän jälkeen kokonaisuudessaan Portugalin hallussa.<ref name="britannica"/>
 
Britannian ja Portugalin kiista eteläisestä Afrikasta alkoi 1800-luvun alussa, kun britit valtasivat [[Kapmaa]]n nykyisessä [[Etelä-Afrikka|Etelä-Afrikassa]]. He yrittivät saada myös Maputonlahden etelärannan hallintaansa, mutta Ranska toimi välittäjänä Britannian ja Portugalin kiistoissa ja myönsi 1875 Portugalille oikeuden koko Maputonlahteen. Mosambik sai nykyisen muotonsa toukokuussa 1891,<ref>King, s. 27.</ref> kun Portugali sopi Saksan ja Britannian kanssa Mosambikin rajoista. Saksa myöntyi Portugalin vaatimuksiin pohjoisrajasta, mutta Portugali, jolla oli isoja velkoja brittirahoittajille, joutui tyytymään Britannian vaatimuksiin Mosambikin länsi- ja etelärajoista.<ref name="britannica"/>