Ero sivun ”Al-Ghazali” versioiden välillä

Teos merkitsi käännekohtaa islamilaisessa [[filosofia]]ssa. Ilmapiiri muuttui torjuvaksi [[Aristoteles|Aristoteleen]] ja [[Platon]]in teoksia kohtaan. Teos on suunnattu kritiikiksi ''falasifa''-filosofien koulukuntaa kohtaan. Falasifa toimi 900-luvulta 1200-luvulle ja sen huomattavimpia ajattelijoita olivat [[Avicenna]] ja [[Al-Farabi]]. Heille oli leimaa antavaa ammentaminen [[antiikin filosofia|kreikkalaisesta filosofiasta]]. Ghazali mm. arvosteli aristoteelisia falasifa-oppineita siitä, että nämä korostivat elitistisesti aristoteelista tietoteoriaa ja loogista analyysia, mutta omaksuivat pitkälti kritiikittä aristoteelisen kosmologian, johon kuului mm.muun muassa harhaoppinen väite maailman ikuisuudesta. Kuitenkaan Ghazalin kritiikki ei perustunut uskonnollisiin oppeihin, vaan hän kumoaa Aristoteleelta peräisin olevat todistukset maailman ikuisuudesta "filosofien omin asein", loogisen analyysin keinoin. Seuraavalla vuosisadalla [[Averroës]] kirjoitti pitkän vastateoksen Al-Ghazalin teokselle ja nimesi sen ''Epäjohdonmukaisuuden epäjohdonmukaisuus''. Kuitenkaan teos ei saanut tarkoitettua muutosta aikaan.