Ero sivun ”H-mollimessu” versioiden välillä

Kyrien hartaan ja murheellisen tunnelman jälkeen Gloria (D-duuri) on riemukasta musiikkia. Viisiäänistä kuoroa säestää kolme [[trumpetti|trumpettia]] ja [[patarummut]]. ''Et in terra pax'' on rauhallisempi ja alkaa ''[[attacca]]'' Glorian perään. ''Laudamus ten'' (A-duuri) esittävät soolosopraano ja [[viulu|-viulu]] jousien ja continuon säestäessä. ''Gratias agimus tibi'' (D-duuri) pohjautuu Bachin 29. kantaattiin, joka sävellettiin [[Leipzig]]in [[kaupunginvaltuusto|kaupunginvaltuuston]] virkaanastujaisiin [[27. elokuuta]] [[1731]]. Se on neliääninen fuuga, jossa kuoron äänet aloittavat yksi kerrallaan jälleen nousevassa järjestyksessä koko orkesterin säestäessä. Sopraanon ja tenorin duettona esittämästä ''Domine Deus'' -osasta (G-duuri) siirrytään ilman taukoa ''Qui tollis peccata mundi'' -osaan (h-molli), joka on peräisin vuonna [[1729]] sävelletystä 46. kantaatista ''Schauet doch und sehet''. Oboe d'amorend’amore ja alttosolistin aaria ''Qui sedes ad dextram Patrista'' seuraa bassoaaria ''Quoniam tu solus sanctus'' (D-duuri) kahden [[fagotti|fagotin]] sekä [[continuo]]n kanssa korkean käyrätorvisoolon säestämänä. Glorian päättää iloinen ja ylistävä, osittain fuugamainen, viisiääninen (SSATB) ''Cum Sancto Spiritu''.