'''Jos oisi valtaa...''' on [[Yrjö Norta]]n viimeiseksi ohjaustyöksi [[SF]]-studiolle jäänyt suomalainen elokuva vuodelta [[1941]].
Musikaalinen [[komedia]] kertoo Mikko Nousiaisesta on Helsingissä asusteleva köyhä mutta hyväsydäminen mies. Elämiseen hän hankkii rahat keräämällä paperijätettä ja myymällä niitä lumppuna eteenpäin. Löydettyään jätepaperilaatikosta arpalipun, Mikon elämä muuttuu kertaheitolla. Hänestä tulee menestyvä liikemies yhdessä köyhäläisajan toverinsa kanssa, ja hän käyttää omaisuuttaan sekä hyvään elämään että hyväntekeväisyyteen. Kaikki eivät kuitenkaan ole hyväntekijöitä, sillä liike-elämässä kokeneet tehtailija Irvas ja tämän yhtiökumppani Berg päättävät huiputtaa Mikkoa myymällä tälle tyhjäksikalutun nikkelikaivoksen, jonka Mikko tietysti ostaa pois kuljeksimasta. Kun huijarit kuulevatkin sieltä löytyneestä esiintymästä, he yrittävät saada asiasta tietämättömän Mikon myymään kaivoksen takaisin, mutta turhaan. Niinpä he päättävät suostutella nykyisen kaivosneuvoksen perumaan kaupan käyttämällä syöttinä tehtailijan tytärtä Aunea, joka on jo ennestään rakastunut häntä huomattavasti iäkkäämpään Mikkoon.
Elokuva toi arvostelijoiden mieleen vaikutteet [[slapstick]]ista, [[Charles Chaplin|Chaplinin]] kulkurihahmosta ja 1930-luvun [[screwballkomedia]]sta. EräsErään kriitikkoarvostelijan arvioimukaan sen"elokuva olevanalkaa "perinhauskasti vaatimatonMikon ja lapsellinenRikun filmitarinanukketeatteriesityksellä, höysteenäänmutta huumoria,sen jokajälkeen liianpohja useinputoaa tuntuuja väkinäiseltäkomedia jamenettää vähemmänilkamoivan onnistuneeltaotteensa." [[Ilta-Sanomat|Ilta-Sanomien]] [[Paula Talaskivi]] taas antoi vähän kiitosta: "Uni olisi saanut pysyä selvemmin unena, mutta muutoin elokuva on paikoitellen erinomaista työtä. Vauhti on pysytetty hyvänä, kuten humoreskin laatuun kuuluukin; joukkokohtaukset ovat eläviä ja hyvin rakennettuja, mutta niin tarpeellisia kuin musiikki- ja tanssikohtaukset juonen täytteenä tässä elokuvassa ovatkin, vaikuttaa paikoitellen siltä, kuin niitä olisi ahdettu siihen sittenkin liikaa." [[Aku Korhonen]] keräsi tavanomaiset tunnustukset pääosatulkinnastaan. Korhosen suosiosta huolimatta yleisömenestys jäi tuntuvasti alle vuoden keskitason.
