Ero sivun ”Riimukirjoitus” versioiden välillä

{{tämä artikkeli| käsittelee germaanisia riimukirjaimia. Riimuiksi kutsutaan joskus myös [[unkariUnkari]]laisten ja [[turkki]]laissukuisten kansojen käyttämiäkäyttämistä muinaisaakkostojamuinaisaakkostoista, katso [[Unkarilaiset riimut]].}}

'''Riimukirjaimet''' olivat [[Germaanit|germaanisten kansojen]] keskuudessa esiintynyt [[kirjoitus]]järjestelmä., Sitäjota käyttivät muinaiset [[gootit]], [[Saksit|muinaissaksilaiset]], [[friisit]], [[alamannit]] ja muinaisenglantilaiset sekä skandinaavit.

Riimukirjainten alkuperästä on erilaisia käsityksiä. Suosituimman teorian mukaan ne perustuivat lähinnä [[Latinalainen aakkosto|latinalaisiin kirjaimiin]], mutta niissä on joitakin viitteitä myös pohjoisitalialaisista ja [[kreikkalaiset kirjaimet|kreikkalaisista kirjaimista]]. Esikuvistaan poiketen kaikki riimut olivat kuitenkin suoraviivaisia eikä niissä ollut kaarevia muotoja. SellaisiaSuoria viivoja oli helpompi veistää [[puu]]hun tai hakata [[Kivi|kiveen]]. Lisäksi riimukirjaimilla on kokonaan oma, sekä latinalaisesta että kreikkalaisesta aakkostosta täysin poikkeava, aakkosjärjestyksensä. Sen mukaisesti viikinkien käyttämä nimitys riimuille oli ''futhark'', joka muodostuu kuudesta ensimmäisestä aakkosestariimuaakkosesta ''f-u-þ-a-r-k''.

Riimukirjoitus katosi [[kristinusko]]n myötä [[Eurooppa|manner-Euroopasta]] ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannia]]sta [[700-luku|700-luvun]] loppuun mennessä. Pohjolassa sitä käytettiin [[800-luku|800]]—[[1100-luku|1100-luvuilla]], [[Gotlanti|Gotlannissa]] vielä [[1500-luku|1500-luvulla]], ja harvoin[[Taalainmaa]]n syrjäseuduilla harvakseltaan jopa vielä [[1800-luku|1800-luvun]] alussa [[Taalainmaa]]n syrjäseuduilla.

[[Kuva:Futhark24.svg|400px|VanhemmatVanhimmat riimut ja niiden vastineet latinalaisessa kirjaimistossa.]]

Pohjoiseurooppalaiset riimut on koodattu [[Unicode]]-merkistön (versio 4.1) lohkoon U+16A0–16FF. Jokaisella kirjaimella on vain yksi merkkipaikka, huolimattariippumatta siitä, monessako eri riimuaakkostossa se esiintyy. Lohkoon kuuluu 75 kirjainta (16A0–16EA), kolme välimerkkiä ja kolme symbolia, joita käytettiin keskiaikaisissa [[Kalenteri|kalentereissa]]. Riimuja voi näin tarvittaessa esittää vaikka [[www]]-sivustoilla, jos käyttäjällä on vaadittava merkistötuki:

''Riimu'' on vanha suomalainen sana siitä huolimatta, ettei [[Suomen kieli|suomea]] ei yleisimmän käsityksen mukaan ole koskaan kirjoitettu riimuilla. Ruotsalainen harrastajatutkija Ove Berg väittää kuitenkin vuonna 2003 julkaistussa kirjassaan ''Runsvenska: svenska finska''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Berg, Ove | Nimeke=Runsvenska, svenska, finska | Julkaisupaikka=Gällivare | Julkaisija=Skrivkammaren i Gällivare | Vuosi=2003 | Tunniste=ISBN 91-631-2986-8 | Kieli={{sv}} }}</ref> tulkinneensa Ruotsin eteläosista löytyneiden riimukivien tekstejä suomen kielen avulla<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.sr.se/cgi-bin/sisuradio/nyheter/artikel.asp?artikel=375080 | Nimeke=Tutkijat lukevat suomea Ruotsin riimukivistä | Ajankohta=26.2.2004 | Julkaisija=Sisuradio | Viitattu=7.4.2010}}</ref>

Suomen kielessä riimu tarkoittion tarkoittanut joissainjoissakin [[Murre|murteissa]] viiltoa, naarmua tai raaputusta. ''Riimustaminen'' oli viillon tekemistä tai naarmutustanaarmuttamista. ''Riimustus'' oli [[koriste]]kuvio esimerkiksi puussa tai luussa. [[Riimusauva]] eli ''pirkka'' oli puusauva, johon oli merkitty viilletyin kuvioin [[kalenteri]]. Riimusauva tosin saattoi saada nimensä myös latinalaisesta primus-sanasta, joka tarkoitti uudenkuun jälkeistä vuorokautta.{{lähde}} [[Kirjoitus]] tarkoitti myös alun perin koristekuviointia. Monissa kielissä riimua tarkoittavan sanan ”rune” foneettinen vastine suomen kielessä on ”[[runo]]”.