Ero sivun ”Monetaristinen taloustiede” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
karsittu lähteetöntä jaaritusta
tuo vielä
Rivi 11:
 
1960-luvulla keynesiläiset ja monetaristit kiistelivät inflaation syistä ja vaikutuksesta työllisyyteen (ks. [[Phillipsin käyrä]]), rahan kysynnän korkojoustosta ja siitä, "onko finanssipolitiikalla toivottua vaikutusta kokonaiskysyntään". Kiista "ratkesi empiiristen tosiasioiden avulla - - monetaristien voittoon. - - keynesiläisten usko rahapolitiikan ylivertaiseen kykyyn hoitaa työttömyysongelma on kuollut - - Optimistikaan ei enää luota keynesiläiseen ajatukseen kysynnän aktiivisesta hienosäädöstä", kertoo [[Helsingin yliopisto]]n kansantaloustieteen professori [[Vesa Kanniainen]].<ref>[http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/viewFile/787/647] Tieteessä tapahtuu 8/2008, [[Vesa Kanniainen]]</ref>.
 
Keynesiläisyyden koulukunnan opit joutuivat koville vuosien 1973 ja 1979 öljyshokkien vuoksi, joihin keynesiläisyydellä ei ollut vastausta. Inflaatio oli korkea koko 1970-luvun, jonka Friedman argumentoi johtuvan rahavarannon nopeasta kasvusta. Keynesiläisen taloustieteen kriisi aiheutui näin keskeisesti talousteoriaan nähden ulkoisesta shokista: Friedmanin argumentti rahavarannon kasvusta ei huomioi riittävästi öljynhinnan vaikutusta liikkellä olevan rahan määrään, ja saman ilmiön toista puolta, eli öljyntuottajamaista Eurooppaan tallatettujen ns. euro- eli petrodollarien vaikutusta pankkien luotonantoon.{{Lähde|4. kesäkuuta 2011}}
 
Yhdysvaltain [[Federal Reserve]] kokeili 1979-82<ref name="econlib"/> Milton Friedmanin ehdottamaa yksinkertaista mallia rahamäärän sääntelemiseksi, mutta päätyi pian