Ero sivun ”Paul Stanley” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 37:
==Musiikkiura==
=== Kiss ===
[[Kuva:Paul_Stanley_-_Azkena_Rock_Festival_2010_2.jpg|240px|thumb|left|Stanley esiintymässä Azkena Rock Festival-musiikkifestivaaleilla [[Espanja]]n [[Vitoria-Gasteiz]]issa vuonna [[2010]].]]
[[1960-luku|1960-]] ja [[1970-luku|1970-lukujen]] vaihteessa Stanley tutustui [[Gene Simmons]]iin. Aluksi kaksikko ei tullut lainkaan toimeen keskenään, ja Stanley jopa halveksui ylimielisesti käyttäytynyttä Simmonsia.<ref> {{Verkkoviite | Osoite = http://www.kissarmyfinland.com/ | Nimeke = Kissin historia: Osa I - Alkusoitto | Julkaisija = Kiss Army Finland | Julkaistu = | Viitattu = 16.11.2012 }}</ref> Simmons kuitenkin rohkeni kysyä Stanleyn mukaan vastikään perustamaansa Rainbow-yhtyeeseen, josta vuonna [[1972]] muodostui [[Wicked Lester]]. Yhtyeen tie oli kuitenkin vaikea, sillä sen esiintymiset eivät herättäneet kysyntää ei ollut muutamaa klubiesiintymistä lukuun ottamatta ja yhtyeen jäsenten rahatilanne oli varsin heikko. Wicked Lester otti joka tapauksessa riskin ja päätti levyttää omakustanteisen [[debyyttialbumi]]nsa. Levytetty materiaali ei saanut kehuja ja jopa yhtye itse piti materiaalia hirveänä. Levy-yhtiö [[Epic Records]] hyllytti Wicked Lesterin äänittämän albumin, eikä sitä julkaistu koskaan sellaisenaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Sharp, Ken ja Leaf, David | Nimeke = Kiss - Maskin takaa | Suomentaja = Salmenpohja, Ilkka | Vuosi = 2004 | Luku = | Sivu = | Sivut = 66-75| Selite = Neljäs painos, alkuteos Kiss - Behind the Mask: The Official Authorized Biography | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Like Kustannus | Tunniste = | Isbn = 987-952-471-950-6 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }} </ref> Sittemmin Simmons ja Stanley ostivat yhdessä albumin oikeudet, sillä eivät halunneet Wicked Lesterin esikoisalbumin pilaavan juuri läpimurtonsa kynnyksellä olevan Kissin tietä menestykseen maskittomilla kuvilla yhtyeen jäsenistä.<ref> {{Verkkoviite | Osoite = http://www.kissarmyfinland.com/ | Nimeke = Kissin historia: Osa I - Alkusoitto | Julkaisija = Kiss Army Finland | Julkaistu = | Viitattu = 16.11.2012 }}</ref> Wicked Lester junnasi paikoillaan, minkä seurauksena Stanley ja Simmons erottivat yhtyeen muut jäsenet ja päättivät perustaa täysin uudentyyppisen [[Rockmusiikki|rockyhtyeen]], jollaista kukaan ei ollut ennen nähnyt.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Sharp, Ken ja Leaf, David | Nimeke = Kiss - Maskin takaa | Suomentaja = Salmenpohja, Ilkka | Vuosi = 2004 | Luku = | Sivu = | Sivut = 66-75 | Selite = Neljäs painos, alkuteos Kiss - Behind the Mask: The Official Authorized Biography | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Like Kustannus | Tunniste = | Isbn = 987-952-471-950-6 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }} </ref>
Vuoden 1972 lopulla [[rumpali]] [[Peter Criss]] liittyi yhtyeeseen saatuaan pestin laitettuaan ilmoituksen ''[[Rolling Stone]]''-lehden ilmaiselle "bändiä etsitään"-pienilmoituspalstalle.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Sharp, Ken ja Leaf, David | Nimeke = Kiss - Maskin takaa | Suomentaja = Salmenpohja, Ilkka | Vuosi = 2004 | Luku = Kujakatti astuu kehiin: Kissamies | Sivu = | Sivut = 50-51 | Selite = Neljäs painos, alkuteos Kiss - Behind the Mask: The Official Authorized Biography | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Like Kustannus | Tunniste = | Isbn = 987-952-471-950-6 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }} </ref> [[Soolokitara|Soolokitaristi]] [[Ace Frehley]] liittyi yhtyeeseen vuoden [[1973]] [[tammikuu]]ssa, ja Kissin alkuperäinen kokoonpano oli saanut sinettinsä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Sharp, Ken ja Leaf, David | Nimeke = Kiss - Maskin takaa | Suomentaja = Salmenpohja, Ilkka | Vuosi = 2004 | Luku = Nousu huipulle | Sivu = 57 | Sivut = | Selite = Neljäs painos, alkuteos Kiss - Behind the Mask: The Official Authorized Biography | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Like Kustannus | Tunniste = | Isbn = 987-952-471-950-6 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }} </ref> Kissin debyyttialbumi ''[[Kiss (albumi)|Kiss]]'' julkaistiin vuoden [[1974]] [[helmikuu]]ssa, mutta se ei saavuttanut kovinkaan mainittavaa menestystä. Tästä huolimatta albumin kappaleet "[[Strutter]]", "[[Deuce]]", "[[Nothin' to Lose]]", "[[Black Diamond]]", "[[100,000 Years]]", "[[Cold Gin]]" ja "[[Firehouse]]" muodostuivat Kissin [[Konsertti|konserttien]] vakionumeroiksi. Hitaasti mainettaan kasvattaneen yhtyeen kakkosalbumi ''[[Hotter Than Hell]]'' julkaistiin vain kahdeksan kuukauden kuluttua yhtyeen debyyttialbumin julkaisusta, mutta jäi edeltäjänsä tapaisesti vaisuksi menestykseksi ja ilman listasijoituksia. Kolmas studioalbumi, vuoden [[1975]] ''[[Dressed to Kill]]'' onnistui lyömään kaksi edeltäjäänsä Yhdysvaltain listasijoituksellaan 32, mutta todellinen menestys puhkesi vasta samana vuonna, kun yhtye julkaisi ensimmäisen [[livealbumi]]nsa ''[[Alive!]]''. Levy-yhtiö [[Casablanca Records]]in riskinotto ''Alive!:n'' julkaisemisen suhteen kannatti, sillä yhtye vastaanotti albumista jo seuraavana vuonna uransa ensimmäisen [[platinalevy]]n, ja livealbumin julkaisemisen myötä yhtyeen suosio kasvoi räjähdysmäisesti.
Vuonna 1976 ''Alive!:n'' platinamyynnin vanavedessä Kiss julkaisi jälleen kaksi uutta studioalbumia, [[Bob Ezrin]]in [[Tuottaja (musiikki)|tuottaman]] ''[[Destroyer]]in'' ja [[Eddie Kramer]]in tuottaman ''[[Rock and Roll Over]]in''. ''Alive!:n'', ''Destroyerin'', ''Rock and Roll Overin'' sekä vuoden [[1977]] ''[[Love Gun]]in'' ja uuden livealbumin ''[[Alive II]]:n'' huikean menestyksen johdosta Kissistä tuli yksi kaikkien aikojen suosituimmista - ellei jopa kaikkien aikojen suosituin - rockyhtye. Muun muassa ''Rolling Stonen'' äänestyksessä vuonna 1977 Kiss valittiin parhaimmaksi rockyhtyeeksi vaikkei yhtye edes ollut ehdolla lehden äänestyksessä, ja Peter Crissin tulkitsema hitiksi muodostunut [[balladi]] "[[Beth]]" palkittiin arvostetulla [[People's Choice Award]]-palkinnolla. Kiss esiintyi loppuunmyydyille [[Stadion|urheilustadioneille]], konserttisaleille ja urheiluhalleille ilta toisensa jälkeen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Sharp, Ken ja Leaf, David | Nimeke = Kiss - Maskin takaa | Suomentaja = Salmenpohja, Ilkka | Vuosi = 2004 | Luku = Nousu huipulle | Sivu = | Sivut = 96-99 | Selite = Neljäs painos, alkuteos Kiss - Behind the Mask: The Official Authorized Biography | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Like Kustannus | Tunniste = | Isbn = 987-952-471-950-6 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }} </ref>
Vuonna [[1978]] Stanley, Simmons, Frehley ja Criss julkaisivat kukin ensimmäiset sooloalbuminsa samanaikaisesti. Sooloalbumien julkaisemista voidaan kuitenkin pitää eräänlaisena kohtalon siementen kylväjänä, sillä yhtyeen jäsenet alkoivat kilpailla sooloalbumien myötä keskinäisestä suosiosta, eikä yhteistyö sujunut enää entiseen malliin. Peter Criss vaati seuraavalle Kissin studioalbumille ''[[Dynasty (albumi)|Dynasty]]'' tuottajaksi nimenomaan [[Vini Poncia]]a, joka oli tuottanut hänen [[jazz]]-henkisen sooloalbuminsa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Sharp, Ken ja Leaf, David | Nimeke = Kiss - Maskin takaa | Suomentaja = Salmenpohja, Ilkka | Vuosi = 2004 | Luku = Kielillä puhuen | Sivu = 389 | Sivut = | Selite = Neljäs painos, alkuteos Kiss - Behind the Mask: The Official Authorized Biography | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Like Kustannus | Tunniste = | Isbn = 987-952-471-950-6 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }} </ref> Criss soitti albumilla rumpuja ainoastaan "Dirty Livin'"-kappaleella, ja muut rumpuosuudet hoiti [[Anton Fig]]. Alkuperäisjäsenten riitaantuminen näkyi entistä selvemmin vuoden [[1980]] ''[[Unmasked]]''-albumilla, jolla Criss ei soittanut enää laisinkaan. Criss erotettiin yhtyeestä päihdeongelmien vuoksi samana vuonna, ja hänen korvaajakseen hankittiin [[Eric Carr]], ja hän sai kasteensa jo albumia seuranneella ''Unmasked''-kiertueella.
Uransa pahimpaan aallonpohjaan Kiss ajautui kuitenkin vasta seuraavana vuonna, sillä seuraava studioalbumi ''[[Music from "The Elder"]]'' oli tyyliltään [[Progressiivinen rock|progressiivinen]] ja kokeellinen [[konseptialbumi]], jolla pyrittiin paikkaamaan ''Dynastyn'' ja ''Unmaskedin'' aiheuttamat virheet ja profiloimaan yhtyeen jäsenet uskottavina rockmuusikkoina ja lauluntekijöinä. Seuraavalla albumilla, vuoden [[1982]] ''[[Creatures of the Night]]illa'' yhtyeen jäsenten suhteet olivat jälleen ajautuneet umpisolmuun, ja nyt oli soolokitaristi Ace Frehleyn lähtövuoro. Hänet korvasi [[Vinnie Vincent]], joka oli soittanut Stanleyn kanssa ''Creatures of the Nightin'' jo kokonaisuudessaan ennen kuin Frehley oli varsinaisesti tullut erotetuksi. Huolimatta uusista vaikeuksista, [[Kitarariffi|metallimusiikin riffejä]] ja [[voimasointu]]ja suosinut Vincent sekä omaperäisellä [[tuplabasari]]soitannallaan vaikuttanut Carr nostivat Kissin takaisin rockmusiikin raskaaseen sarjaan.
Vaikka ''Creatures of the Night'' oli osoittautunut menestyksekkääksi julkaisuksi edeltäjiinsä nähden, Kissin oli edelleen tehtävä radikaaleja muutoksia noustakseen takaisin musiikkimaailman ykkösnimeksi. Vuoden [[1983]] ''[[Lick It Up]]''-albumilla yhtye luopui näyttävistä esiintymisasuistaan ja -maskeistaan, mikä järkytti monia yhtyeen ihailijoita. Vuonna [[1984]] Kiss oli kuitenkin jälleen harmillisessa tilanteessa, sillä Vinnie Vincent erotettiin yhtyeestä henkilökohtaisten syiden vuoksi vajaan kahden vuoden pestin jälkeen, ja yhtyeen oli etsittävä uusi kitaristi. Korvaajaksi hankittiin [[Mark St. John]], joka hänkin teki yhtyeeseen vain ''[[Animalize]]''-albumin mittaisen visiitin, sillä sairastuttuaan [[Reiterin tauti|reiterin tautiin]] hän ei enää kyennyt esiintymään pitkillä kiertueilla. St. Johnin korvasi [[Bruce Kulick]], josta tuli neljäs Kiss-kitaristi reilun kahden vuoden sisällä. Kulick, Carr, Simmons ja Stanley kuitenkin muodostivat Kissin maskittoman aikakauden pitkäkestoisimman kokoonpanon, sillä kyseinen nelikko tahkosi konserttiareenoita yhdessä aina [[1990-luku|1990-luvun]] alkuun asti.
[[Kuva:HRC_-_dublin_-_Paul_Stanley.JPG|thumb|250px|Paul Stanleyn [[Farewell Tour]]-jäähyväiskiertueella käyttämä [[Washburn Guitars|Washburnin]] valmistama [[kitara]].]]
[[Glam metal]] yleistyi rajusti [[1980-luku|1980-luvun]] puolivälissä, joten Kiss joutui jälleen muokkaamaan tyyliään ja siirtymään musiikillisesti glam metal-yhtyeiden valtavirran kastiin. ''Animalize'', ''[[Asylum]]'' ([[1985]]), ''[[Crazy Nights]]'' ([[1987]]) ja ''[[Hot in the Shade]]'' ([[1989]]) edustivatkin enemmän glam metalia kuin Kissille tyypillistä [[hard rock]]ia. Albumit myivät kuitenkin kohtuullisen hyvin, vaikka moninkertaisen platinalevymyynnin aikakausi olikin päättynyt jo aikapäiviä sitten. ''Crazy Nights''-albumista tuli suuri menestys [[Eurooppa|Euroopassa]], se nousi albumilistoilla kahdenkymmenen myydyimmän joukkoon ainakin viidessä maassa ja kolmenkymmenen myydyimmän joukkoon kahdeksassa maassa. Albumin paras sijoitus oli brittilistoilla sijalla 4. Albumin suuren menestyksen ansiosta Euroopassa singlejulkaisu ”[[Crazy Crazy Nights]]” menestyi myös, muun muassa se pääsi Norjassa sijalle 7 ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijalle 4. Singlelistoilla ''Hot in the Shaden'' kappale ”[[Forever]]” oli Kissin suurin menestys sitten ”[[I Was Made for Lovin’ You]]”-singlen, nousten Billboardin listalla sijalle 7. ''Lick It Up'', ''Animalize'', ''Asylum'' ja ''Crazy Nights'' ylsivät jokainen lopulta platinalevyn arvoiseen myyntiin.
1990-luvulle tultaessa Kissiä kohtasi valtava tragedia, kun rumpali Eric Carr sairastui [[Sydänsyöpä|sydänsyöpään]] juuri, kun yhtye oli aloittamassa tulevan albuminsa ''[[Revenge (KISSin albumi)|Revenge]]n'' nauhoituksia. Diagnooseissa selvisi, ettei Carr enää kestäisi nauhoitusten aiheuttamaa rasitusta, ja Kiss oli jälleen uuden haasteen edessä. Carrin korvaajaksi löydettiin kuitenkin Paul Stanleyn soolokiertueella esiintynyt [[Eric Singer]], joka oli aiemmin vaikuttanut myös [[Black Sabbath]]issa ja [[Alice Cooper]]in taustayhtyeessä. Jo ennestään vaikea tilanne synkkeni entisestään, kun Carr menehtyi syövän aiheuttamiin komplikaatioihin New Yorkissa [[24. marraskuuta]] [[1991]]. 90-luvulla Kiss julkaisi vielä kaksi uutta studioalbumia, [[grunge]]vaikutteisen ''[[Carnival of Souls: The Final Sessions]]in'' vuonna [[1997]] sekä alkuperäisen kokoonpanon ns. "paluualbumin" ''[[Psycho Circus]]'' vuonna [[1998]].
[[2000-luku|2000-luvulla]] Kiss lähti [[Farewell Tour]]-jäähyväiskiertueelleen, mutta yllättäen yhtye päättikin jatkaa uraansa. Ace Frehley ja Peter Criss jättivät yhtyeen kiertueen päätyttyä, mutta Criss tosin palasi yhtyeeseen vielä vuonna [[2003]] esiintyen myös livealbumilla ''[[Kiss Symphony: Alive IV]]''. Frehleyn korvasi jo ''Psycho Circuksella'' kitaroinut [[Tommy Thayer]], ja paluun rumpupatteriston ääreen teki Eric Singer. Seuraavaa Kiss-studioalbumia saatiin kuitenkin edelleen odottaa, kunnes yksitoista vuotta kestänyt levytystauko päättyi vuonna [[2009]] ''[[Sonic Boom]]''-albumin myötä. Vuonna [[2012]] yhtye julkaisi tuoreimman studioalbuminsa ''[[Monster (Kissin albumi)|Monster]]''.
=== Sooloura ===
Rivi 58 ⟶ 69:
Stanley on myös laulanut [[Toronto]]ssa vuonna [[1999]] esitetyssä [[musikaali]]ssa ''[[Oopperan kummitus]]'' oopperan kummituksen osan.<ref> {{Verkkoviite | Osoite = http://www.voice.fi/viihde/tama-rokkilegenda-tayttaa-tanaan-60-vuotta/2/34236?device=desktop | Nimeke = Tämä rokkilegenda täyttää tänään 60 vuotta | Julkaisija = The Voice | Julkaistu = 20.1.2012 | Viitattu = 16.11.2012 }}</ref>
== Soitinvälineet ==
Nykyisin
Aiemmin == Yksityiselämä ==
Rivi 75 ⟶ 87:
*''[[Paul Stanley (albumi)|Paul Stanley]] '' (1978)
*''[[Live to Win]]'' (2006)
===
{{pääartikkeli|[[Kiss]]}}
*''[[Kiss (albumi)|KISS]]'' (1974)▼
{{pääartikkeli|[[Kissin diskografia]]}}
*''[[Hotter Than Hell]]'' (1974)
*''[[Dressed to Kill]]'' (1975)
*''[[Destroyer]]'' (1976)
*''[[Rock and Roll Over]]'' (1976)
*''[[Love Gun]]'' (1977)
*''[[Dynasty]]'' (1979)
*''[[Unmasked]]'' (1980)
*''[[Music from "The Elder"]]'' (1981)
*''[[Creatures of the Night]]'' (1982)
*''[[Lick It Up]]'' (1983)
*''[[Animalize]]'' (1984)
*''[[Asylum]]'' (1985)
*''[[Crazy Nights]]'' (1987)
*''[[Hot in the Shade]]'' (1989)
*''[[Revenge]]'' (1992)
*''[[Carnival of Souls: The Final Sessions]]'' (1997)
*''[[Psycho Circus]]'' (1998)
*''[[Sonic Boom]]'' (2009)
*''[[Monster]]'' (2012)
▲* [[One Live Kiss]] (2008)
== Lähteet ==
{{
==Aiheesta muualla==
| |||