Ero sivun ”Autiotupa” versioiden välillä

112 merkkiä lisätty ,  13 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
 
'''Autiotupa''' (lyhenne ''at'') on avoin lyhytaikaiseen majoittumiseen tarkoitettu maksuton asumus. Autiotuvat sijaitsevat yleensä [[erämaa-alue|erämaissa]], [[kansallispuisto]]issa ja retkeilyreittien varrella. Kaikille kulkijoille avoimia maksuttomia rakennuksia ei juuri muualta maailmasta löydy kuin [[Suomi|Suomesta]] sekä vähäisemmässä määrin myös [[Ruotsi]]sta ja [[Norja]]sta.
 
==Historiaa==
 
Autiotupaperinne on alkanut [[1700-luku|1700-luvun]] loppupuolella, jolloin kulkureittien varrelle alettiin rakentaa majoitustiloja kulkijoille. [[1800-luku|1800-luvulla]] alkoivat viranomaiset rakentaa näitä tupia. Myöhemmin [[1900-luku|1900-luvulla]] autiotupia alettiin rakentaa matkailukäyttöön. Autiotupia ja –kotia on rakennettu myös poronhoidon ja metsästyksen tarpeisiin.
 
==Ylläpito, sijainti ja tupien koot==
 
Tuvat voidaankin karkeasti jakaa virallisiin ja epävirallisiin tai huollettuihin ja huoltamattomiin tupiin. Virallisia autiotupia ylläpitää pääasiassa [[Metsähallitus]]. Pääosa Suomen autiotuvista sijaitsee Pohjois- ja Itä-Suomessa. Autiotupien koko voi vaihdella melkoisesti. [[Muotkatunturin erämaa]]ssa on häthätää kahden hengen majoitukseen riittävä Lahtisen kämppä ja [[Urho Kekkosen kansallispuisto]]ssa 16 hengen [[Luirojärvi|Luirojärven]] kämppä, jota myös Luirojärven Hilttoniksi kutsutaan.
 
==Kirjoittamattomat ja kirjoitetut käyttösäännöt==
 
1900-luvun puolivälissä [[Lapin lääni]]n autiotupatoimikunta kirjoitti aikaisemmin kirjoittamattomat kulkijan käskyt muistiin. Näissä säännöissä opastetaan tulisijan käytössä, puuhuollossa ja ennen kaikkea muiden matkaajien huomioimisessa. Etusija majoitukseen on aina väsyneemmällä ja myöhemmin tuvalle tulleella kulkijalla kuin siellä jo levänneellä matkaajalla.
5 629

muokkausta