Ero sivun ”Idel-Ural” versioiden välillä

Bolševikit suostuttelivat Idel-Uralin johtoa antautumaan sillä, että ei kajottaisi tataarien kirkollisiin asioihin, ei heidän kansallisiin varoihinsa eikä hätyytettäisi heidän hallituksensa ja eduskuntansa jäseniä. Käytännössä tataarien hallitus oli punaisten piirittämä, eikä valkoiselta puolelta kuulunut apua, koska venäläisten keskuudessaan oli meneillään omat puoluekiistat. Tässä tilanteessa Idel-Uralin hallitus laski sotaväkensä hajalle. Lupauksistaan huolimatta bolševikit alkoivat takavarikoida tataarihallituksen ja yksityisten omaisuutta. Huhtikuussa 1918 entisen tataarilaisen hallituksen jäsenet ja virkailijat vangittiin. Sheih-ulla Alkin joutui virumaan vankikoppiin, kunnes karkasi Siperiaan, ja Maksudin onnistui päästä pakoon.<ref name="Ramstedt19"/>

 

 

Myös muita hankkeen eri tehtävissä toimineita johtomiehiä tuli Suomeen poliittisina pakolaisina vuonna 1918: Yusuf Akçura, Ayaz Ishaki, Musa Carullah Bigi, Zeki Velidi, Alincan Idris, Abdullah Battal ja Pietarin entinen imaami Lutfi Ishaki.<ref name="Halen99"/>