Ero sivun ”Suomen kielilaki” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lakiartikkeleissa tuskin tuota tarvitaan
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Kielilaki''' ([[Suomen säädöskokoelma|SDK]] 423/2003) on laki[[säädös]], joka määrittelee [[Suomi|Suomen]] [[Suomen perustuslaki|perustuslain]] mukaisia [[kansalliskieli]]ä [[äidinkieli|äidinkielenään]] puhuvan [[kansalainen|kansalaisen]] [[oikeus omaan kieleen|kielelliset oikeudet]]. Lain tarkoituksena on taata [[suomen kieli|suomen]]- ja [[ruotsin kieli|ruotsinkieliseen]] väestöön kuuluville mahdollisuus elää täysipainoista elämää omalla kielellään. Lisäksi onlaissa oikeussäädetään oikeudesta [[tulkki|tulkkaukseen]] ja [[asiakirja]]n [[käännös|käännökseen]].
 
Vuonna [[2004]] voimaan tullut uusi kielilaki korvasi vanhan, vuodelta [[1922]] olleen kielilain (148/1922). Keskeisenä muutoksena [[viranomainen|viranomaisen]] tulee huolehtia yksilön kielellisten oikeuksien toteutumisesta ilman, että yksilön tarvitsee erikseen vedota niihin. Kielilaki sisältää täsmälliset säännökset oikeudesta käyttää suomea ja ruotsia viranomaisten kanssa asioidessa. Kielilaki määrittää vähimmäistason. YksittäistenYksityisten [[virkamies]]ten kielitaidosta määrää [[kielitaitolaki]].
 
Kielilaki ja kielitaitolaki eivät edellytä kaikilta suomen ja ruotsin taitoa, vaan riittää, että viranomaisissa on riittävästi molempia kieliä osaavia niissä tehtävissä, joissa kielitaitoa tarvitaan. Valtion viranomaisten kielitaitovaatimukset koskevat yleensä virkoja, joihin vaaditaan korkeakoulututkinto tai joihin liittyy julkisen vallan itsenäistä käyttöä. Kuntien henkilöstön kielitaitovaatimukset kunnat asettavat itse, mutta niiden on turvattava kielilain vaatimusten täyttyminen: [[Luettelo Suomen ruotsin- ja kaksikielisistä kunnista|kaksikielisessä kunnassa]] on jokaisella oikeus saada palvelua valitsemallaan kansalliskielellä. Yksikielisessä kunnassa tämä on tarpeen vain tiettyjen viranomaisen aloitteesta vireille tulevien asioiden hoitamisessa.
Rivi 18:
==Keitä kielilaki koskee==
 
Kielilaki koskee kaikkia [[julkinen valta|julkistajulkisen valtaavallan]] käyttäviä elimiäkäyttäjiä. Näitä ovat
* valtion viranomaiset
* kunnalliset viranomaiset (ktsks. kohta Viranomaiset)
* tuomioistuimet
* itsenäiset julkisoikeudelliset laitokset (esimerkiksi [[Kansaneläkelaitos]])
Rivi 34:
Kielilaki jakaa kaikki viranomaiset yksi- ja kaksikielisiin niiden toimialueen kuntien perusteella. Kaksikielisiä ovat kunnat, joiden väestöstä vähintään 8 % tai 3 000 asukasta on vähemmistökielisiä. Muut kunnat ovat yksikielisiä, jolleivät ne ano valtioneuvostolta oikeutta olla kaksikielisiä. Kielellinen jaotus tarkastetaan kerran kymmenessä vuodessa. Kuitenkin kaksikielinen kunta muuttuu yksikieliseksi vain, jos sen vähemmistökielen väestöosuus on laskenut alle 6 %:n.
 
Viranomainen on yksikielinen, jos sen toimialueeseen kuuluu vain samankielisiä kuntia ja sillä on alaisenaan vain samankielisiä viranomaisia. Muut viranomaiset (erityisesti valtion keskushallintoviranomaiset, konsulaatit ja suurlähetystöt) ovat kaksikielisiä. Erityisesti on määrätty, että:
*[[Suomen puolustusvoimat|Puolustusvoimien]] komentokieli ja joukko-osastojen kieli on suomi. Vähintään yksi joukko-osasto on kuitenkin ruotsinkielinen. Koska [[Puolustusvoimain pääesikunta|Pääesikunnan]] alaisena on ruotsinkielinen joukko-osasto, Pääesikunta on pääesikunta kaksikielinen.
*Vankilat ovat yleensä yksikielisiä, mutta niissä voi olla kaksikielisiä osastoja.
 
Rivi 65:
 
==Lähteet==
===Kirjallisuus===
* [[Helsingin"Oikeusministeriön Sanomat]] [[6. elokuuta]] [[2006]], ''[[Oikeusministeriö]]n [[hallitusneuvos]] [[Paulina Tallroth]] kielilain valmistelusta ja keitä laki koskee työhönotossa." ''Helsingin Sanomat'' 6.8.2006.
 
===Viitteet===
{{viitteetViitteet}}
 
==Aiheesta muualla==
*[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030423 Kielilaki (423/2003)]
*[http://www.folktinget.fi/fi/kielilaki.html Folktinget kielilaista]
*[http://www.om.fi/4265.htm Oikeusministeriön päätös kielilakikomitean asettamisesta]