Ero sivun ”Eduard Dietl” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Coen (keskustelu | muokkaukset)
Sotilashenkilömalline
Rivi 1:
{{Henkilö/sotilashenkilö
[[Tiedosto:Bundesarchiv_Bild_146-1984-019-20,_Eduard_Dietl.jpg|thumb|250px|Kenraalieversti Dietl]]
| nimi = Eduard Dietl
[[kuva:Bundesarchiv_Bild_183-J16636,_Nordeuropa,_Eduard_Dietl,_Albert_Speer.jpg|250px|thumb|[[Albert Speer]] ja Eduard Dietl Suomessa 5.2.1944]]
[[Tiedosto: | kuva = Bundesarchiv_Bild_146-1984-019-20,_Eduard_Dietl.jpg|thumb|250px|Kenraalieversti Dietl]]
'''Eduard Dietl''' (s. [[21. heinäkuuta]] [[1890]], [[Bad Aibling]] – [[23. kesäkuuta]] [[1944]], [[Steiermark]]) oli [[saksa]]lainen sotilaskomentaja [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana, arvoltaan [[kenraalieversti]].
| kuvateksti = Kenraalieversti Dietl
| muut nimet =
| syntymäaika = [[21. heinäkuuta]] [[1890]]
| syntymäpaikka = {{Saksan keisarikunnan lippu}} [[Bad Aibling]], [[Baijeri]], [[Saksan keisarikunta|Saksa]]
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|21|7|1890|23|6|1944}}
| kuolinpaikka = {{Itävallan lippu}} [[Rettenegg]], [[Steiermark]], [[Itävalta]]
| kansallisuus =
| ammatti =
| maa = {{Saksan keisarikunnan lippu}} [[Saksan keisarikunta]]<br>{{Saksan lippu}} [[Weimarin tasavalta]]<br>{{Natsi-Saksan lippu}} [[Natsi-Saksa]]
| palvelusvuodet = 1910–1945
| komentajuudet =
| sodat = *[[Ensimmäinen maailmansota]]
*[[Toinen maailmansota]]
| sotilasarvo = [[Kenraalieversti]]
| kunniamerkit = [[Rautaristi]]n ritariristi tammenlehvin ja miekoin
| ylennykset =
| joukko-osasto =
| joukkoyksikkö =
| perusyksikkö =
| kotisivu =
| linkin nimi =
}}
 
[[kuva:Bundesarchiv_Bild_183-J16636,_Nordeuropa,_Eduard_Dietl,_Albert_Speer.jpg|250px|thumb|[[Albert Speer]] ja Eduard Dietl Suomessa 5.2. helmikuuta 1944]]
Dietl oli [[kansallissosialismi]]n kannattaja, [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|natsipuolueen]] jäsen<ref>Junila 2000, s. 170</ref> ja eräs [[Adolf Hitler]]in lempikenraaleista. Hän oli ensimmäinen kenraali, jolle myönnettiin [[rautaristi]] tammenlehvillä, 19. kesäkuuta 1940. Dietl johti saksalaista [[3. vuoristodivisioona]]a [[Taistelu Norjasta|Norjan maihinnousun]] aikana 9.–10. huhtikuuta 1940. Dietl johti [[vuoristoarmeijakunta Norja]]a, joka toimi Suomen ja Norjan alueella [[Itärintama (toinen maailmansota)|itärintaman]] pohjoisimmassa osassa. Kesäkuussa 1942 armeijakunnan nimeksi muutettiin [[20. Vuoristoarmeija]] ({{k-de|20. Gebirgsarmee}}).
'''Eduard Dietl''' (s. [[21. heinäkuuta]] [[1890]], [[Bad Aibling]], [[Saksan keisarikunta|Saksa]] – [[23. kesäkuuta]] [[1944]], [[Steiermark]]) oli, [[saksaItävalta]]lainen) oli saksalainen sotilaskomentaja [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana, arvoltaan [[kenraalieversti]].
 
Dietl oli [[kansallissosialismi]]n kannattaja, [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|natsipuolueenkansallissosialistisen puolueen]] jäsen<ref>Junila 2000, s. 170</ref> ja eräs [[Adolf Hitler]]in lempikenraaleista. Hän oli ensimmäinen kenraali, jolle myönnettiin [[rautaristi]] tammenlehvillä, 19. kesäkuuta 1940. Dietl johti saksalaista [[3. vuoristodivisioona]]a [[Taistelu Norjasta|Norjan maihinnousun]] aikana 9.–10. huhtikuuta 1940. Dietl johti [[vuoristoarmeijakunta Norja]]a, joka toimi [[Suomi|Suomen]] ja Norjan alueella [[Itärintama (toinen maailmansota)|itärintaman]] pohjoisimmassa osassa. Kesäkuussa 1942 armeijakunnan nimeksi muutettiin [[20. Vuoristoarmeija]] ({{k-de|20. Gebirgsarmee}}).
 
== Eduard Dietl Suomessa ==
Dietl toimi Suomessa armeijakuntansa esikunnassa [[Rovaniemi|Rovaniemellä]]. Hän oli Suomessa ollessaan varsin pidetty, Suomen ystäväksi mielletty saksalaisupseeri. Vaikka Dietl oli kotoisin [[Baijeri]]sta, häntä pidettiin usein itävaltalaisena[[itävalta]]laisena, alppijääkäreiksi kutsuttujen 20. Vuoristoarmeijan itävaltalaisjoukkojen mukaan.<ref name="saatiin">''Saatiin tämä vapaus pitää'', s. 165-166</ref> Dietl oli innokas laskettelija ja rakennutti Rovaniemelle Ounasvaaran ensimmäisen pujottelurinteen vuonna 1943.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Saarenkylän historia| Vuosi =1996 | Kappale = | Sivu =350 | Selite = kokoelma| Julkaisupaikka =Rovaniemi | Julkaisija =Rovaniemen mlk | Tunniste =ISBN 951-970-53-3-3| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 4.3.2008| Kieli = }}</ref> Suomessa olo aikanaan hän oppi jopa muutaman sanan suomeakin nimittäin ''ryssä matalaksi'', johon hän lisäsi perään ''onnea''.<ref name="linkomies/108">Linkomies 1970: 108.</ref> Erityisen hyvinä ystävinään hän piti eversti [[Oiva Willamo]]a ja Lapin läänin maaherraa [[Kaarlo Hillilä]]ä, joita hän kiitteli myös ylipäällikön 75-vuotisjuhlilla.<ref name="linkomies/108"/>
 
Huolimatta siitä, että Dietl oli vakaumuksellinen [[kansallissosialismi|kansallissosialisti]], omien sanojen mukaan ''"hänelle ei tulisi mieleenkään ryhtyä tätä oppia Suomessa saarnaamaan."'' Toisin kuin Saksalle, Dietl piti Suomelle demokratiaa[[demokratia]]a sopivimpana yhteiskuntamuotona.<ref name="joki_266">Jokisipiliä 2004, s. 266-272</ref>
 
== Kuolema lento-onnettomuudessa ==
[[Jatkosota|Jatkosodan]] ratkaisutaistelujen aikaan kesäkuun 1944 puolivälissä Dietl kiersi tapaamassa Suomen poliittista ja sotilaallista johtoa. Saksan sodanjohdolle Dietl painotti Suomen tarvitsevan kaiken mahdollisen materiaaliavun. Osittain tätä tarkoitusta varten hän matkusti 17. kesäkuuta Saksaan, jossa 22. kesäkuuta keskusteli tilanteesta kahdenkeskisissä neuvotteluissa [[Adolf Hitler|Hitlerin]]in kanssa.<ref name="joki_266"/> Dietl kuoli lento-onnettomuudessa [[Salzburg]]in lähellä seuraavana päivänä, 23. kesäkuuta 1944.
 
Dietlin seuraajaksi [[Jugoslavia]]sta komennettu [[Lothar Rendulic]] määräsi myöhemmin saksalaisjoukkojen vetäytymisvaiheessa loka-marraskuussaloka–marraskuussa 1944 Lapin hävitettäväksi. Yleisesti arveltiin, ettei Dietl olisi voinut antaa hävityskäskyä, lento-onnettomuutta arveltiin jopa järjestetyksi. Todellisuudessa Dietl oli allekirjoittanut vastaavanlaisen tuhoamisen sisältävän peräytymisvaiheen toimintasuunnitelman jo vuonna 1943.<ref name="saatiin"/>
Jatkosodan ratkaisutaistelujen aikaan kesäkuun 1944 puolivälissä Dietl kiersi tapaamassa Suomen poliittista ja sotilaallista johtoa. Saksan sodanjohdolle Dietl painotti Suomen tarvitsevan kaiken mahdollisen materiaaliavun. Osittain tätä tarkoitusta varten hän matkusti 17. kesäkuuta Saksaan, jossa 22. kesäkuuta keskusteli tilanteesta kahdenkeskisissä neuvotteluissa [[Adolf Hitler|Hitlerin]] kanssa.<ref name="joki_266"/> Dietl kuoli lento-onnettomuudessa [[Salzburg]]in lähellä seuraavana päivänä, 23. kesäkuuta 1944.
 
Dietlin seuraajaksi [[Jugoslavia]]sta komennettu [[Lothar Rendulic]] määräsi myöhemmin saksalaisjoukkojen vetäytymisvaiheessa loka-marraskuussa 1944 Lapin hävitettäväksi. Yleisesti arveltiin, ettei Dietl olisi voinut antaa hävityskäskyä, lento-onnettomuutta arveltiin jopa järjestetyksi. Todellisuudessa Dietl oli allekirjoittanut vastaavanlaisen tuhoamisen sisältävän peräytymisvaiheen toimintasuunnitelman jo vuonna 1943.<ref name="saatiin"/>
 
== Lähteet ==
Rivi 30 ⟶ 54:
* [http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=1&t=&a=6263 YLE Elävä arkisto: Kenraali Dietlin muistosanat sotilasradiossa 1944 (Lapplandsender-rintamaradion äänite)]
 
{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Dietl, Eduard}}
 
{{DEFAULTSORT:Dietl, Eduard}}
 
[[Luokka:Saksalaiset kenraalit]]