Ero sivun ”Magneettinen pohjoisnapa” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p r2.7.2) (Botti lisäsi: el:Μαγνητικός Βόρειος Πόλος |
KLS (keskustelu | muokkaukset) löytöhistoria ja varhaisimmat tutkimusmatkat |
||
Rivi 3:
Fysikaalisilta ominaisuuksiltaan pohjoisella pallonpuoliskolla sijaitseva magneettinen napa ei olekaan magneettikentän pohjoisnapa, vaan etelänapa, sillä siellä magneettiset kenttäviivat osoittavat alaspäin.<ref>http://www.fmi.fi/tutkimus_avaruus/avaruus_6.html</ref>
== Löytöhistoria ja tutkimusmatkat ==
Kun [[kompassi]] tuli Euroopassa tunnetuksi, sen toiminnan selitettiin johtuvan siitä, että [[Pohjoisnapa|Pohjoisnavalla]] olisi suuri magneettisesta malmista koostunut vuori. Toisen selityksen mukaan [[Pohjantähti]] olisi ollut voimakas magneetti, koska kompassinneula näytti osoittavan sitä kohti. Kun 1500-luvulla havaittiin magneettikentän [[deklinaatio]] eli että kompassin osoittama suunta poikkesi jonkin verran maantieteellisestä pohjoissuunnasta, pääteltiin, että tämän "magneettivuoren" olikin sijaittava jonkin matkan päässä Pohjoisnavasta.<ref name=Early>{{verkkoviite | Osoite = http://web.archive.org/web/20100112152718/http://gsc.nrcan.gc.ca/geomag/nmp/early_nmp_e.php | Nimeke = Early Concepts of the North Magnetic Pole | Julkaisija = Natural Resources Canada | Viitattu = 26.10.2012}}</ref>
Vuonna 1600 englantilainen tutkija [[William Gilbert]] esitti ensimmäienä, että Maa itse on suuri magneetti. Hän myös ensimmäisenä määritteli magneettisen pohjoisnavan pisteeksi, jossa [[maan magneettikenttä|maan magneettikentän]] suunta on suoraan alaspäin.<ref name=Early />
Ensimmäisenä magneettiselle pohjoisnavalle saapui 31. toukokuuta 1831 [[James Clark Ross]], joka havaitsi sen sijaitsevan [[Boothian niemimaa]]lla, [[Cape Adelaide]]ssa (70° 05.3' pohjoista leveyttä, 96° 46' läntistä pituutta). Tämän jälkeen kesti yli 70 vuotta, ennen kuin paikalla seuraavana kävi [[Roald Amundsen]] vuonna 1903 purjehtiessaan ensimmäisenä [[Luoteisväylä]]n läpi. Amundsen havaitsi magneettisen navan edelleen olleen lähellä Rossin ilmoittamaa paikkaa.<ref name=Exped>{{verkkoviite | Osoite = http://web.archive.org/web/20100827062222/http://gsc.nrcan.gc.ca/geomag/nmp/expeditions_e.php | Nimeke = History of Expeditions to the North Magnetic Pole | Julkaisija = Natural Resources Canada | Viitattu = 26.10.2012}}</ref>
Kolmantena magneettisen pohjoisnavan saavuttivat kanadalaiset tutkimusmatkailijat [[Paul Serson]] ja [[Jack Clark]], jotka totesivat sen siirtyneen Allen Lakeen, [[Walesin prinssin saari|Walesin prinssin saarelle]] (73.9°N, 100.9° W), noin 400 luoteeseen siitä paikasta, josta Ross ja Amundsen olivat sen löytäneet. Edeltäjistään poiketen he saapuivat paikalle lentoteitse, minkä vuoksi matka kävi paljon nopeammin, ja he saattoivat määrittää magneettinavan paikan varsin tarkasti Sersonin keksimän elektronisen [[magnetometri]]n avulla<ref name=Exped /><ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.scholastic.com/teachers/article/magnetic-north-pole | Nimeke = The North Magnetic Pole | Julkaisija = Geological Survey of Canada, Natural Resources Canada. | Viitattu = 26.10.2012}}</ref>
Myöhemmin magneettinapa on siirtynyt vielä pohjoisemmaksi ja on nykyisin [[Pohjoinen Jäämeri|Pohjoisessa Jäämeressä]] [[Ellesmerensaari|Ellesmerensaaren]] länsipuolella.
== Lähteet ==
| |||