Wikipedia

Ero sivun ”Ensimmäinen Tšetšenian sota” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
MerlIwBot (keskustelu | muokkaukset)
131 404 muokkausta
p Botti lisäsi: lt:Čečėnijos karas
Turha tunteita herättävä lause pois. Sekava kappale kokonaan pois.
Rivi 32:
Varsinkin Venäjän joukot rikkoivat sodassa törkeästi [[ihmisoikeudet|ihmisoikeuksia]], vaikka niitä eivät tosin kunnioittaneet alueella toimineet sissitkään.{{kenen mukaan}} Vaikka Venäjä valtasi suuren osan Tšetšeniasta, lopulliseen valloitukseen se ei silti kyennyt. Eräiden ulkopuolisten valtioiden tukemat sissit olivat voitokkaita, ja lopulta Jeltsinin suosioon vähäksi aikaa nousseen kenraali [[Aleksandr Lebed]]in oli pakko neuvotella rauha.
 
Tilanne rauhoittui pikkuhiljaa, mutta jonkin ajan kuluttua alkoivat kaappaukset ja maahan julistettiin [[Sharia-lakišaria|shariašaria-laki]], joka johti siihen että venäläiset aloittivat [[Toinen Tšetšenian sota|toisen Tšetšenian sodan]]. <ref>[http://www.pakolaisapu.fi/suomen_pakolaisapu/pakolaisavun_historia/aiemmat_kotimaan_hankkeet/learning_by_experience/paossa_maailmalla/lisamateriaalia_kirjaan/pakomaita_ja_tarinoita_-lisamateriaali/tsetsenia Suomen pakolaisapu]</ref>
 
== Historiallista taustaa ==
{{Pääartikkeli|[[Tšetšenian historia]]}}
 
Historiallisesti tarkasteltuna [[Kaukasia]]n alue on Venäjän rajamaata, jonka [[tsaarinVenäjän Venäjäkeisarikunta]] valtasi melko myöhään, vuonna 1859<ref>Tshetseenit, s. 73.</ref>. Sitä ennen [[tšetšeenit]] olivat taistelleet venäläisiä vastaan kymmeniä vuosia yleensä hyvin menestyen. [[Josif Stalin]] päätti vuonna 1944 hävittää tšetšeenikansan, koska nämä olivat monena aikaisempana vuonna nousseet kapinaan<ref>http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/tshetshenian_historiaa.htm</ref>. Sotilaat polttivat kyliä ja ampuivat joukoittain ihmisiä. Hengissä selvinneet kuljetettiin Siperiaan. Myöhemmin tšetšeenit saivat palata maahansa. Tämä aiheutti venäläisten väkivaltaa tšetšeenejä vastaan, mihin Puna-armeijan oli puututtava<ref name="putkinen"/>.
[[Stalin]] päätti vuonna 1944 hävittää tšetšeenikansan, koska nämä olivat monena aikaisempana vuonna nousseet kapinaan<ref>http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/tshetshenian_historiaa.htm</ref>. [[NKVD]]:n joukot ampuivat säälittä tšetšeenejä, vanhuksia, naisia ja lapsia. Sotilaat polttivat kyliä ja ampuivat joukoittain ihmisiä. Hengissä selvinneet kuljetettiin Siperiaan. Myöhemmin tšetšeenit saivat palata maahansa. Tämä aiheutti venäläisten väkivaltaa tšetšeenejä vastaan, mihin Puna-armeijan oli puututtava<ref name="putkinen"/>.
 
== Sodan syyt ==
Rivi 60 ⟶ 59:
 
Rikollisuus rehotti Tšetšeniassa ja johti siihen, että Venäjällä tšetšeeni liitettiin monesti mafiaan. Jeltsin ei halunnut neuvotella Dudajevin kanssa henkilökohtaisesti vuosina 1992-1994<ref>Evangelista, s. 44.</ref>. 90-luvun alussa Tšetšenian sotaa ajoivat kansallisuusministeri Shahrai ja hänen seuraajansa Jegorov vielä jyrkemmin. Vuonna 1992 Dudajevin syrjäyttämistä yritettiin sisäministeriön joukkojen ja [[KGB]]:n avulla. Yritysten epäonnistuttua Venäjä yritti tukea kapinaliikkeitä Dudajeviä vastaan. Kapinaliikkeissä oli mukana jopa entisiä rikollisia, kuten Ruslan Labazanov<ref>http://www.kolumbus.fi/suomi-tshetshenia-seura/lahihist.htm. Luettu 10.5.2012.</ref>. Vuonna 1993 Dudajev oli ajautunut pahaan konfliktiin parlamentaarisen oppositionsa kanssa ja hänet koetettiin murhata toukokuussa 1993.
 
Joidenkin tietojen mukaan presidentin turvallisuuspalvelun johtaja Koržakov, hallituksen johtaja Oleg Soskovets ja Barsukov kiristivät lahjuksia jätettyjä aseita vastaan.{{lähde}} Lahjuksia kiristettiin myöhemmin yhä enemmän liittyen Tšetšenian itsenäistymisasian rauhanomaiseen ajamiseen Venäjän hallinnossa{{Selvennä|Lahjuksia annetaan tai otetaan}}. Syksyllä 1994 Dudajev alkoi kieltäytyä maksamasta rahoja summien noustessa<ref>Felshtinski, Litvinenko, Venäjä kuilun partaalla, s. 23.</ref>.
 
== Salaiset operaatiot ==
 
Venäjä pidättäytyi täysimittaisista hyökkäyksistä aina vuoteen 1994 saakka. Syksyllä 1994 Venäjän erikoisjoukot koettivat monta kertaa syöstä Dudajevin vallasta, mutta kaikki yritykset valuivat hiekkaanepäonnistuivat<ref name="putkinen"/>. Lokakuussa [[1994]] Venäjän turvallisuuspalvelun tukemat sissijoukot yrittivät vallankaappausta, joka sekin epäonnistui. Heinäkuussa 1994 tšetšeenirikolliset kaappasivat bussin Mineralnyje Vodyn lähistöllä<ref name="Evang_54">Evangelista, s. 54.</ref>. Tätä ja muita kaappauksia on pidetty joko aitoina tšetšeenirikollisten toimina tai Venäjän turvallisuuspalvelun toteuttamina provokaatioina<ref name="Evang_54" />. Jotkut pitävät heinäkuun 1994 bussikaappausta viimeisenä syynä siihen, että Venäjä aloitti toimet Dudajevia vastaan.
 
Kapinalliset tšetšeenijoukot hyökkäsivät Groznyin keskustaan 26. marraskuuta 1994 panssareiden turvin. Todellisuudessa suuri osa kapinallisista oli Venäjän armeijan sotilaita, joilla oli sopimus maan turvallisuuspalvelun kanssa. Hyökkäystä tukivat lentokoneetkin. Mutta "kapinalliset" saarrettiin ja väijytettiin. Gantemirovin ja Tamanin eliittidivisioonan sotilaat eivät mahtaneet Shamil Basajevin ja [[Ruslan Gelajev]]in sissijoukoille mitään. Tosin venäläiset tarkka-ampujat ampuivat monta vastarintamiestä katoilta. Venäjä ei julkisesti tunnustanut armeijansa sotivan Tšetšeniassa.<ref name="putkinen"/>. Nämä Venäjän armeijan sotilaat olivat solmineet sopimuksen maansa turvallisuuspalvelun kanssa.
Mutta "kapinalliset" saarrettiin ja väijytettiin. Gantemirovin ja Tamanin eliittidivisioonan sotilaat eivät mahtaneet Shamil Basajevin ja [[Ruslan Gelajev]]in sissijoukoille mitään. Tosin venäläiset tarkka-ampujat ampuivat monta vastarintamiestä katoilta. Venäjä ei julkisesti tunnustanut armeijansa sotivan Tšetšeniassa.<ref name="putkinen"/>. Nämä Venäjän armeijan sotilaat olivat solmineet sopimuksen maansa turvallisuuspalvelun kanssa.
 
Jeltsin määräsi sotilaat kukistamaan tšetšeenikapinan kaikin mahdollisin voimakeinoin. Hän antoi 3. marraskuuta 1994 salaisen käskyn hyökätä Tšetšeniaan. Venäjän asevoimat erotti satoja taisteluista kieltäytyneitä upseereja, muun muassa Kaukasian sotilaspiirin koko esikunnan.<ref>Venäjä sodassa, s. 191.</ref>.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimmäinen_Tšetšenian_sota”