Wikipedia

Ero sivun ”Elinkelpoinen vyöhyke” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Arla (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
39 170 muokkausta
p fix
Rivi 1:
{{Korjattavat 2012|1090}}{{Tämä artikkeli|käsittelee tähtitieteellistä termiä. [[Biosfääri]] on biologinen elokehä.}}
 
[[Kuva:Extrasolar Moon.jpg|thumb|right|220px|[[Avaruustaide|Tieteistaiteilijan]] näkemys kuvitteellista, tuntematonta tähteä kiertävästä [[jättiläisplaneetta|jättiläisplaneetan]] elinkelpoisesta kuusta, joka on meidän tuntemiamme kuita suurempi. Kuussa on nestemäistä vettä ja sopivan viileää, joten se soveltuu elämälle. Kuun keskusplaneetta näkyy kuun taivaalla valtavan suurena. Jättiläisplaneetan suuren kuun elinkelpoisuutta saattaa häiritä jättiläisen voimakkaaseen magneettikenttään vangiksi jäänyt protonisäteily.]]
 
'''Elinkelpoinen vyöhyke''', ''elokehä'' tai ''ekosfääri'' ({{K-en|habitable zone}} '''HZ''') on [[tähtitiede|tähtitieteessä]] [[tähti|tähden]] ympärillä oleva [[elämä]]lle sovelias vyöhyke, jossa vesi esiintyy nestemäisenä.<ref name="astro">http://www.astro.utu.fi/edu/kurssit/perusteet/abiol.pdf</ref> [[Aurinko]], jonka [[spektriluokka]] on G2V, on lähin tunnettu [[tähti]]. Elinkelpoisen vyöhykkeen sisäpuolella on liian kuumaa ja ulkopuolella liian kylmää elämälle. Elinkelpoisen vyöhykkeen sisä- ja ulkorajoja esimerkiksi Auringolle ei tunneta, vaikka kokemuksesta tiedetään Maan kiertävän siinä. Tämä johtuu siitä, että ilmakehä, meret, pilvet, mantereet ja niin edelleen ovat yhdessä monimutkainen, vaikeasti ennustettava [[systeemi]]. [[Aurinkokunta|Aurinkokunnassamme]] naapuriplaneetoista Maata lähempänä Aurinkoa kiertävä [[Venus]] on liian kuuma elämälle, ja [[Mars]] nykyisellään liian kylmä. Vyöhyke on varovaisimpien arvioiden mukaan etäisyydellä 0,96–1,01 Maan keskietäisyyttä [[auringon kaksonen|Auringon tyyppisestä tähdestä]]. Optimistien mielestä elinkelpoinen vyöhyke voisi ulottua vaikkapa alueelle 0,85–1,67&nbsp;[[astronominen yksikkö|AU]]. Nykyään elinkelpoisella vyöhykkeellä tarkoitetaan yleensä jatkuvasti elinkelpoista vyöhykettä, jolla [[pääsarja]]n tähteä kiertävä planeetta pysyy elinkelpoisena pitkiä aikoja. Tämä johtuu siitä, että tähdet kirkastuvat vanhetessaan.
Rivi 19:
Meidän tuntemamme mutkikkaisiin hiiliyhdisteisiin perustuva elämä vaatii nestemäistä vettä. Niinpä elinkelpoisen vyöhykkeen laaja määritelmä on se, että planeetalla esiintyy nestemäistä vettä. Mutta lämpötila ei saa myöskään olla liian lähellä kiehumispistettä, koska silloin useimmat eliöt hajoavat. Jotkut mikroskooppisen pienet alkeistumalliset [[ekstremofiilit]] kestävät silti yli 100&nbsp;°C lämpötiloja, ja jotkut jäkälät jonkin verran pakkasta.
 
Hyvin optimisestisestioptimistisesti on ajaleltuajateltu elinkelpoisen vyöhykkeen olevan Auringolle noin 0,7–1,6/1,75&nbsp;[[astronominen yksikkö|AU]] eli kattavan [[Venus|Venuksen]] ja [[Mars|Marsin]].<ref>Mauri Valtonen, Maailmankaikkeutta tutkimassa;Luku 19. Onko avaruudessa elämää; 19.3 Älyllinen elämä muissa tähdissä sivu 248</ref><ref>Pekka Teerikorpi, Mauri valtonen;Kosmos, maailmamme muuttuva kuva; Ursan julkaisuja 42; URSA 1988;ISBN 951-9269-43-6; ISSN 0357-7937; Luku 42,;kohta Älyllisen elämän kehittyminen, kuva 42.1,; sivu 430</ref> Eräs arvio sijoittaa elinkelpoisen vyöhykkeen etäisyydelle 0,8-1,6 AU.<ref>Nils Mustelin, Elämää maailmankaikkeudessa, sivu 205</ref> Kolmannen optimistisen arvion mukaan elinkelpoinen vyöhyke HZ olisi Auringolle 0,9–1,4&nbsp;AU. Pessimististen arvioiden mukaan sen sisäraja olisi karkaavan kasvihuone-ilmiön takia vain 0,93-0,96 ja ulkoraja jäätymisen takia 1,1–1,02&nbsp;AU.<ref name="geosc">http://www.geosc.psu.edu/~kasting/PersonalPage/Pdf/Icarus_93.pdf</ref> Planeetan lämpötila riippuu monesta tekijästä: keskustähdestä, planeetan etäisyydestä keskustähdestään, radan soikeudesta, planeetan akselin kaltevuudesta, kasvihuoneilmiöstä, valonheijastuskyvystä, akselikallistumasta, mannerten jakautumasta ja monista muista tekijöistä.
Kolmannen optimistisen arvion mukaan elinkelpoinen vyöhyke HZ olisi Auringolle 0,9–1,4&nbsp;AU. Pessimististen arvioiden mukaan sen sisäraja olisi
karkaavan kasvihuone-ilmiön takia vain 0,93-0,96 ja ulkoraja jäätymisen takia 1,1–1,02&nbsp;AU.<ref name="geosc">http://www.geosc.psu.edu/~kasting/PersonalPage/Pdf/Icarus_93.pdf</ref> Planeetan lämpötila riippuu monesta tekijästä: keskustähdestä, planeetan etäisyydestä keskustähdestään, radan soikeudesta, planeetan akselin kaltevuudesta, kasvihuoneilmiöstä, valonheijastuskyvystä, akselikallistumasta, mannerten jakautumasta ja monista muista tekijöistä.
 
=== Varhaisia tutkijoita ===
 
Elinkelpoisen vyöhykkeen määrittelivät ensimmäisinä fyysikot [[Philip Morrison]] ja [[Giuseppe Cocconi]] [[SETI]]-aiheisessa tutkimusartikkelissaan vuonna [[1959]]. Samoihin aikoihin sitä tutki myös Huang.<ref name="aip">http://www.aip.de/groups/sternphysik/stp/PDFFILES/2000/gaia_paper.pdf</ref> Vuonna [[1961]] [[Frank Drake]] teki käsitteestä tunnetun [[Draken yhtälö|Draken yhtälön]] yhteydessä. 1960-luvulla elinkelpoista vyöhykettä tutkivat [[Dole]]<ref>http://www.rand.org/pubs/commercial_books/2007/RAND_CB183-1.pdf</ref>, [[Skhlovskii]] ja [[Carl Sagan]].
1960-luvulla elinkelpoista vyöhykettä tutkivat [[Dole]]<ref>http://www.rand.org/pubs/commercial_books/2007/RAND_CB183-1.pdf</ref>, [[Skhlovskii]] ja [[Carl Sagan]].
 
=== Michael Hartin tutkimus ===
 
[[Michael H. Hart]] julkaisi vuonna 1979 tutkimuksen ''Habitable Zones About Main-Sequence Stars'' jossa hän määritteli pitkään elinkelpoiselle vyöhykkeelle hyvin kapeat rajat, korkeintaan 0,95–1,01&nbsp;AU.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.astronomycast.com/LIVE/rebecca/aas/invited-session-2-the-search-for-extrasolar-earths/ | Nimeke = Invited Session 2: The Search for Extrasolar Earths| Tekijä = | TiedostomuotoSelite = | SeliteJulkaisu = Astronomy Cast| JulkaisuAjankohta = Astronomy| Julkaisija = Cast| Viitattu = | Kieli ={{en}} }}</ref><ref>Nils Mustelin, elämää maailmankakikkeudessa, sivu 207</ref> Hartin mielestä olennainen elinkelpoista vyöhykettä määrittävä tekijä tähden säteilyn lisäksi oli sen pysyvyys suunnilleen samana sen ajan, minkä tutkijat arvioivat elämän kehityksen vaativan. <ref>Stephen Webb, Missä kaikki ovat, URSA 2005; Ursan julkaisuja 96; ISBN 952-5329-45-3; ISBN 978-952-5329-45-2; ISSN 0357-7937: luku Heitä ei ole;Ratkaisu 36: Jatkuvasti elinkelpoiset vyöhykkeet ovat kapeita s182</ref><ref>Nils Mustelin; Elämää maailmankaikkaudessa?;ISBN 951-0-09051-4 (sid.);WSOY 1980;Porvoo, Helsinki, Juva 1980;</ref> Hart ei ottanut huomioon karbonaatti-silikaatti-sykliä, joka kierrättää kasvihuonekaasu hiilidioksidin hiiltä.<ref name="aip"/>
Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli =englanti }}
</ref><ref>Nils Mustelin, elämää maailmankakikkeudessa, sivu 207</ref> Hartin mielestä olennainen elinkelpoista vyöhykettä määrittävä tekijä tähden säteilyn lisäksi oli sen pysyvyys suunnilleen samana sen ajan, minkä tutkijat arvioivat elämän kehityksen vaativan. <ref>Stephen Webb, Missä kaikki ovat, URSA 2005; Ursan julkaisuja 96; ISBN 952-5329-45-3; ISBN 978-952-5329-45-2; ISSN 0357-7937: luku Heitä ei ole;Ratkaisu 36: Jatkuvasti elinkelpoiset vyöhykkeet ovat kapeita s182</ref><ref>Nils Mustelin; Elämää maailmankaikkaudessa?;ISBN 951-0-09051-4 (sid.);WSOY 1980;Porvoo, Helsinki, Juva 1980;</ref> Hart ei ottanut huomioon karbonaatti-silikaatti-sykliä, joka kierrättää kasvihuonekaasu hiilidioksidin hiiltä.<ref name="aip"/>
 
=== Walker ja Kasting ===
 
Nykyään tutkijat ovat taipuvaisa ajattelemaan, että Hartin esittämä sisäraja osuu lähelle oikeaa, mutta ulkorajan arviointi saattaa olla liian pessimistinen.
 
Karbonaatti-silikaatti-syklin toi esille ensi kertaa Walker ja sen pohjalta on ekokehiä laskeskellut Kasting<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.geosc.psu.edu/~kasting/PersonalPage/Pdf/Icarus_93.pdf | Nimeke =Habitable Zones Around Main Sequence Stars | Tekijä =J.F. Kasting, D.P. Whitmire, R.T. Reynolds | Tiedostomuoto =PDF| Selite =Icarus 101 s. 108–128 | Julkaisu = Icarus 101 | Ajankohta =1993 | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli ={{en}} }}</ref>, joka esittää minimiarvioksi elinkelpoiselle vyöhykkeelle 0,95–1,15&nbsp;AU ja hieman optimistisemmaksi arvioksi 0,95–1,37&nbsp;AU.
Ajankohta =1993 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli = englanti}}
</ref>, joka esittää minimiarvioksi elinkelpoiselle vyöhykkeelle 0,95–1,15&nbsp;AU ja hieman optimistisemmaksi arvioksi 0,95–1,37&nbsp;AU.
 
== Elämän lämpötilavaatimukset ==
Rivi 46 ⟶ 38:
{{Pääartikkeli|[[Planeettojen pintalämpötilat]]}}
 
Erään lähteen mukaan ihmiselle sopivalla elinkelpoisella vyöhykkeellä olevan planeetan keskilämpötila on 0–30&nbsp;°C.<ref>''Suuntana Mars'', s. 175</ref> Jotkut [[bakteeri]]t selviävät 120&nbsp;°C:n [[lämpötila]]ssa (ks. [[Ekstremofiilit]]) kun taas monisoluinen elämä vaatii [[normaalipaine]]essa alle 52&nbsp;°C:n lämpötilan. Näistä voidaan johtaa [[eläinten asuttava ekokehä]] AHZ, jolla lämpötila on 0–52&nbsp;°C, ja [[mikrobien asuttava ekokehä]] MHZ. Maan organismit eivät kuitenkaan kestä pitkiä aikoja yli 45 °C:n lämpötiloja joten ekosfäärin lämpötilarajan olisi oltava alle 40&nbsp;°C.<ref>Ward, Planeetta Maan elämä ja kuolema</ref>
Jotkut [[bakteeri]]t selviävät 120&nbsp;°C:n [[lämpötila]]ssa (ks. [[Ekstremofiilit]]) kun taas monisoluinen elämä vaatii [[normaalipaine]]essa alle 52&nbsp;°C:n lämpötilan. Näistä voidaan johtaa [[eläinten asuttava ekokehä]] AHZ, jolla lämpötila on 0–52&nbsp;°C, ja [[mikrobien asuttava ekokehä]] MHZ. Maan organismit eivät kuitenkaan kestä pitkiä aikoja yli 45 °C:n lämpötiloja joten ekosfäärin lämpötilarajan olisi oltava alle 40&nbsp;°C.<ref>Ward, Planeetta Maan elämä ja kuolema</ref>
 
===Tähden säteily===
 
Tärkein elinkelpoisen vyöhykkeen rajoja määräävä tekijä on [[tähti|tähden]] [[säteilyntuotto]] eli [[luminositeetti]]. Tämä johtuu siitä, että esimerkiksi Maan lämpö on pääosin peräisin kekustähtemme Auringon säteilystä. Näin ollen Aurinkoa kirkkaampi tähti nostaisi Maan keskilämpötilaa. Myös jos Maa kiertäisi lähempänä aurinkoa, täällä olisi kuumempaa.
Näin ollen Aurinkoa kirkkaampi tähti nostaisi Maan keskilämpötilaa. Myös jos Maa kiertäisi lähempänä aurinkoa, täällä olisi kuumempaa.
 
Auringon tai muun tähden säteilyn voimakkuus pinta-allaa kohti eli [[intensiteetti]] on [[kääntäen verrannollisuus|kääntäen verrannollinen]] etäisyyden neliöön. Esimerkiksi puolen Auringon tehoisen tähden säteilyn voimakkuus on Maata vastaavalla tasolla <math>\frac{1}{\sqrt{2}}\approx 0,7</math>&nbsp;AU:n etäisyydellä.
Esimerkiksi puolen Auringon tehoisen tähden säteilyn voimakkuus on Maata vastaavalla tasolla <math>\frac{1}{\sqrt{2}}\approx 0,7</math>&nbsp;AU:n etäisyydellä.
 
Niinpä Maata vastaava etäisyys tähdelle, jonka kokonaissäteilyntuotto eli [[bolometrinen luminositeetti]] tunnetaan, voidaan laskea kaavasta.
Rivi 75 ⟶ 64:
{{Pääartikkeli|[[Lumipallo-Maa]]}}
 
[[Mikhail Budyko]]n 1969 tekemien tutkimusten mukaan Maa jäätyy kokonaan, jos jäätiköt etenevät jääkaudella keskimäärin 50. leveysasteelle.<ref>http://www.applet-magic.com/budyko.htm</ref> tai 25–30. leveysasteelle.<ref>www.nature.com/nature/journal/v396/n6710/full/396453a0.html</ref> Nyt ne ovat noin 72. leveysasteella, ja jääkaudella olivat 62–54 leveysasteella. Kun jäätiköt kasvavat yli kriittisen rajan, niiden Auringon säteilyä heijastava vaikutus jäähdyttää Maata, mikä se lisää jäätiköiden kasvua, ja lopulta koko Maa on jäässä. Tämä voisi tapahtua kun Maa on 1,01-1,02 AU:n päässä Auringosta.
<ref>www.nature.com/nature/journal/v396/n6710/full/396453a0.html</ref>
Nyt ne ovat noin 72. leveysasteella, ja jääkaudella olivat 62–54 leveysasteella. Kun jäätiköt kasvavat yli kriittisen rajan, niiden Auringon säteilyä heijastava vaikutus jäähdyttää Maata, mikä se lisää jäätiköiden kasvua, ja lopulta koko Maa on jäässä. Tämä voisi tapahtua kun Maa on 1,01-1,02 AU:n päässä Auringosta.
 
Mutta tästä riippumatta S. Franck, A. Block, W. von Bloh, C. Bounama, H. -J. Schellnhuber ja Y. Svirezhev ovat julkaiseet tutkimuksen, jonka mukaan optimaalinen etäisyys Maan tyyppiselle planeetalle olisi 1,08 AU.<ref>[http://www.sciencedirect.com/science?_ob=ArticleURL&_udi=B6V6T-41JTRSM-C&_user=10&_rdoc=1&_fmt=&_orig=search&_sort=d&view=c&_version=1&_urlVersion=0&_userid=10&md5=dab3ceff342724c8b8c1a795454045d6 Habitable zone for Earth-like planets in the solar system ]</ref>
 
Jos planeetan lämpötila laskee liikaa, planeetta jäätyy. Tämän rajan takana vain tulivuoritoiminnasta johtuva ilmakehän kasvava hiilidioksidipitoisuus voi kasvihuoneilmiöllään nostaa planeetan pintalämpötilan ennalleen. Hiilidioksidikin jäätyy, jos Auringon säteily laskee 0,53:een nykyisestä. Tämä aiheuttaa palautumattoman jäätymisen, koska kiinteä hiilidioksidi ei kykene ylläpitämään kasvihuoneilmiötä. Jos planeetalla kuitenkin on 8 barin hiilidioksidikaasukehä, Auringon säteily voisi laskea 0,36:een Maan säteilymäärästä, ja elämää voisi silti olla. Marsilla, joka saa Auringon säteilystä 0,32 Maan säteilymäärästä, tiedetään joskus olleen nestemäistä vettä. Tosin Marsilla ei voi olla pitkään paksua kaasukehää johtuen sen pienestä painovoimasta.
Hiilidioksidikin jäätyy, jos Auringon säteily laskee 0,53:een nykyisestä. Tämä aiheuttaa palautumattoman jäätymisen, koska kiinteä hiilidioksidi ei kykene ylläpitämään kasvihuoneilmiötä.
Jos planeetalla kuitenkin on 8 barin hiilidioksidikaasukehä,
Auringon säteily voisi laskea 0,36:een Maan säteilymäärästä, ja elämää voisi silti olla. Marsilla, joka saa Auringon säteilystä 0,32 Maan säteilymäärästä, tiedetään joskus olleen nestemäistä vettä. Tosin Marsilla ei voi olla pitkään paksua kaasukehää johtuen sen pienestä painovoimasta.
 
==== Kasvihuone-ilmiö ====
Rivi 92 ⟶ 76:
Keskilämpötilan nosutessa yli noin 33&nbsp;°C, se alkaa nousta vesistöistä haihtuvan vesihöyryn takia merkittävästi.<ref name="geosc"/>
 
Jos planeetta kuumenee jostain syystä tarpeeksi, meristä alkaa haihtua huomattavia määriä vettä. Vesihöyry on merkittävä kasvihuonekaasu, joka taas nostaa planeetan lämpötilaa, joka taas haihduttaa lisää vettä. Näin tapahtuu [[karkaava kasvihuone-ilmiö]]. Toisaalta ainakin tiettyyn rajaan asti tämä lisää pilvisyyttä, joka laskee Maan pintalämpötilaa.
 
Jos on riittävän kuumaa, valtamerien kiehuminen luo niin suuren määrän [[vesihöyry]]ä, että sen aiheuttama kasvihuone-ilmiö kuumentaa Maan pätsiksi jossa on jopa 1500 °C.<ref>http://www.geosc.psu.edu/~kasting/PersonalPage/Pdf/Icarus_88.pdf</ref> Tällöin [[karbonaattikivi]]in sitoutunut [[hiilidioksidi]] vapautuu. Samalla vesihöyry karkaa avaruuteen hajottuaan hapeksi ja vedyksi. <ref>Planeetta maan elämä ja kuolema</ref> Toinen vapautuva [[kasvihuonekaasu]] on syvämeren [[klatraattikivi]]en [[metaani]]. Kasvihuoneilmiö on karannut [[Venus|Venuksessa]], jonka keskilämpötila on 460&nbsp;°C.▼
Jos on riittävän kuumaa, valtamerien kiehuminen
▲luo niin suuren määrän [[vesihöyry]]ä, että sen aiheuttama kasvihuone-ilmiö kuumentaa Maan pätsiksi jossa on jopa 1500 °C.<ref>http://www.geosc.psu.edu/~kasting/PersonalPage/Pdf/Icarus_88.pdf</ref> Tällöin [[karbonaattikivi]]in sitoutunut [[hiilidioksidi]] vapautuu. Samalla vesihöyry karkaa avaruuteen hajottuaan hapeksi ja vedyksi. <ref>Planeetta maan elämä ja kuolema</ref> Toinen vapautuva [[kasvihuonekaasu]] on syvämeren [[klatraattikivi]]en [[metaani]]. Kasvihuoneilmiö on karannut [[Venus|Venuksessa]], jonka keskilämpötila on 460&nbsp;°C.
 
Karkaava kasvihuoneilmiö voisi käynnistyä Maassa jos auringon säteilyteho kasvaisi 1,1 -kertaiseksi nykyisestä. Tämä vastaa Maan siirtämistä 0,95 [[Astronominen yksikkö|AU]]:n päähän Auringosta.<ref name="geosc"/>
 
== Jatkuvasti asuinkelpoinen vyöhyke ==
 
 
 
{{Pääartikkeli|[[Auringonkaltainen tähti]]}}
 
Elämän kehitys on evoluutioajatusten mukaan hyvin hidasta ja vie laskutavasta riippuen 500–4500 miljoonaa vuotta. Maassa [[monisoluiset|monisoluisten]] eliöiden pohjat [[aitotumaiset]] ilmestyivät melko kauan aikaa sen jälkeen, kun [[alkeistumaiset]] [[bakteerit]] ilmestyivät. Aitotumaisten kehitys suuriksi monisoluisiksi vei pitkän ajan, ja [[nykyihminen|älyelämän]] kehitys vei vielä tästä eteenpäin vaihtelevien arvioiden mukaan ainakin noin 600–700 miljoonaa vuotta.
 
Aurinko on tyypin G2V tähti, eli [[spektriluokka|spektriluokan]] G2 pääsarjan tähti, jonka [[absoluuttinen kirkkaus]] on 4,8 ja ikä noin 4500 miljoonaa vuotta. alussaAlussa auringon kirkkaus oli noin 70&nbsp;% nykyisestä, ja Maa pysyi lämpimänä luultavasti nykyistä suuremman ilmakehän hiilidioksidi- ja metaanipitoisuuden kasvihuonevaikutuksen takia. Auringon kirkastuminen on vuosimiljardien aikana lähentänyt Maata kohti asuinkelpoisen vyöhykkeen sisäreunaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.uapress.arizona.edu/onlinebks/PPIV/chap49.pdf | Nimeke = PART VIII Initial Conditions for Astrobiology | Tiedostomuoto =PDF | Selite =s. 1378 Figure 1, s 1382 Figure 2 | Julkaisu = Protostars and Planets IV| Ajankohta = | Julkaisija =Arizona University | Viitattu = | Kieli ={{en}} }}</ref>
Auringon kirkastuminen on vuosimiljardien aikana lähentänyt Maata kohti asuinkelpoisen vyöhykkeen sisäreunaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.uapress.arizona.edu/onlinebks/PPIV/chap49.pdf | Nimeke = PART VIII Initial Conditions for
Astrobiology| Tekijä = | Tiedostomuoto =PDF | Selite =s. 1378 Figure 1, s 1382 Figure 2 | Julkaisu = Protostars and Planets IV|
Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Arizona University | Viitattu = | Kieli = englanti}}</ref>
 
Maasta arvellaan tulevan elämälle liian kuuma paikka joskus 1500 miljoonan vuoden kuluessa, kun Aurinko kirkastuu. Aurinkoa jonkin verran kirkkaammat keltaiset [[alijättiläinen|alijättiläiset]] ovat kehittyneet pois pääsarjasta. Esimerkiksi [[Beta Hydri]] on liian vanha elämälle.
 
Aurinkoa huomattavasti kuumemmat, raskaammat tähdet kehittyvät nopeasti pois pääsarjasta ja säteilevät elämälle ja ehkä planeetan kaasukehällekin vaarallista ultraviolettisäteilyä sitä enemmän, mitä kuumempi tähti on. Näin ollen siniset spektriluokkien O ja B pääsarjan tähdet eivät omista elinkelpoista vyöhykettä, niin kuin ei melko varmasti myöskään tyypin A pääsarjan tähdet.<ref>Mauri Valtonen, maailmankaikkautta tutkimassa, sivu 247</ref>
Näin ollen siniset spektriluokkien O ja B pääsarjan tähdet eivät omista elinkelpoista vyöhykettä, niin kuin ei melko varmasti myöskään tyypin A pääsarjan tähdet.<ref>Mauri Valtonen, maailmankaikkautta tutkimassa, sivu 247</ref>
 
Aurinkoa huomattavasti kylmemmillä tähdillä, varsinkin [[punainen kääpiö|punaisilla kääpiöillä]] oletetaan [[vuorovesilukkiutuminen|vuorovesilukkiutumisen]] mahdollisesti estävän tai ainakin rajoittavan planeettojen elinkelpoisuutta. Lisäksi oletetaan planeettojen massan olevan verrannollisia keskustähden massaan. Näin alle 0,4 Auringon massaiselta tähdeltä ei ehkä useinkaan löytyisi elinkelpoisia planeettoja. On myös väitetty pienimassaisten tähtien planeettojen jäätyvän helposti yhteyttämisen alkaessa. Kiistely avaruudessa hyvin yleisten punaisten kääpiöiden soveltuvuudesta elinkelpoisille planeetoille jetkuu yhä tutkijoiden parissa.
 
Jatkuvasti elinkelpoinen vyöhyke lienee varmasti suunnilleen pääsarjan tähdillä, joiden [[spektriluokka]] on F8V–K2V. Näitä on 49 lähimmästä tähdestä vain neljä eli noin 8&nbsp;% ja sadasta noin 10 eli 10&nbsp;%.<ref>http://www.astronomynotes.com/tables/tablesc.htm</ref>
Rivi 125 ⟶ 101:
===Kaksoistähdet===
 
[[Kaksoistähti|Kaksoistähdissä]] kaksi tähteä kiertää toisiaan. Suurin osa kaikista auringon tyyppisistä tähdistä on [[kaksoistähti]]en komponentteja: kaksoistähtiä kaikista 0,5–1,5 auringon massaisista tähdistä on noin 65&nbsp;%. Aikaisemmin väitettiin, ettei kaksoistähdille voi syntyä planeettoja. Nykyisten tutkimusten mukaan voi, ja planeettojen radat pysyvät kohtalaisen vakaina, jos tähdet ovat joko aivan lähekkäin tai kohtuullisen kaukana toisistaan. Vakaa vyöhyke tähden ympärillä ulottuu siinä 1/5–1/7 päähän tähtien välimatkoista, tai ulkopuolelle 5x–7x päähän. Varmasti epävakaita ovat radat, jotka ovat 1/3–3,5 tähden välimatkan päässä.<ref name="solstation">[http://www.solstation.com/habitable.htm Stars and Habitable Planets.] Solstation.com. {{en}}</ref> Lisäksi on otettava huomioon, että jotkut teoriat vaativat Maata komeetoilta suojelevan Jupiterin Maata huomattavasti ulommas.
1/3–3,5 tähden välimatkan päässä.<ref name="solstation">[http://www.solstation.com/habitable.htm Stars and Habitable Planets.] Solstation.com. {{en}}</ref> Lisäksi on otettava huomioon, että jotkut teoriat vaativat Maata komeetoilta suojelevan Jupiterin Maata huomattavasti ulommas.
 
Nämä kriteerit täyttäviä tähtiä on noin 2/3 kaksoistähdistä. Erään toisen arvion mukaan viidellä prosentilla kaksoistähdistä voisi molempia tähtiä kiertää yhtä aikaa elinkelpoisessa vyöhykkeessä planeetta. Yksittäisiä tähtiä voisi kiertää planeetta 50 prosentissa tapauksista. Jos on kaksi tähteä, jotka kiertävät toisiaan 1 AU:n päässä, jonkinlaisia ratoja voi olla jo 2,5&nbsp;AU:n päässä tähtien yhteisestä massakeskipisteestä. Esiplanetaariset kiekot näyttävät kaksoistähdillä olevan yhtä yleisiä kuin yksinäisillä tähdillä. Havaintojen mukaan esiplanetaarisia kiekkoja on eniten hyvin lähekkäisillä ja erillisillä kaksoistähdillä. Niillä nuorilla tähdillä joiden väli on 0-3 AU, ja myös niillä joiden väli on 50–500&nbsp;AU on kiekkoja. Kaksoistähdillä, joiden väli on 3–50&nbsp;AU, ei ole esiplanetaarisia kiekkoja.<ref name="solstation"/>
Esiplanetaariset kiekot näyttävät kaksoistähdillä olevan yhtä yleisiä kuin yksinäisillä tähdillä.
Havaintojen mukaan esiplanetaarisia kiekkoja on eniten hyvin lähekkäisillä ja erillisillä kaksoistähdillä.
Niillä nuorilla tähdillä joiden väli on 0-3 AU, ja myös niillä joiden väli on 50–500&nbsp;AU on kiekkoja. Kaksoistähdillä, joiden väli on 3–50&nbsp;AU, ei ole esiplanetaarisia kiekkoja.<ref name="solstation"/>
 
== Elinkelpoinen vyöhyke galaksissa eli GHZ ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Elinkelpoinen_vyöhyke”