Ero sivun ”Joseph Hooker” versioiden välillä

[[KuvaTiedosto:Joseph-Hooker.jpg|thumb|Joseph Hooker sisällissodan aikaan.]]

'''Joseph Hooker''' ([[13. marraskuuta]] [[1814]] [[Hadley]], [[Massachusetts]] – [[31. lokakuuta]] [[1879]]) [[Garden City]], [[New York]]) tunnetaan myös lempinimellä "Fighting”Fighting Joe"Joe”, oli [[Yhdysvaltain armeija]]n ammattisotilas ja [[Pohjoisvaltiot|Pohjoisvaltioiden]] Unionin kenraali [[Yhdysvaltain sisällissota|Yhdysvaltain sisällissodassa]]. Vaikka hän palveli koko sodan ajan, yleensä menestyksellisesti, hänet muistetaan parhaiten tappiostaan [[Robert E. Lee]]lle [[ChancellorsvilleChancellorsvillen taistelu]]nssa taistelussavuonna 1863.

Hooker syntyi [[Hadley]]ssä [[Massachusetts]]issa [[Amerikan vapaussota|Amerikan vapaussodassa]] taistelleen kapteenin pojanpojaksi. Hän sai alkeiskoulutuksensa paikallisessa Hopkinsin akatemiassa. Hän valmistui [[Yhdysvaltain sotilasakatemia]]sta [[1837]] ja sai nimityksen kakkosluutnantiksi 1. Yhdysvaltain tykistöön. Hänen ensimmäinen komennuksensa oli [[Florida]]ssa, missä hän taisteli toisessa [[SeminoleSeminolisodat|seminolisodassa]]-sodassa. Hän palveli [[Yhdysvaltain-Meksikon sota|Yhdysvaltain-Meksikon sodassa]] esikuntatehtävissä kenraalien [[Zachary Taylor]]in ja [[Winfield Scott]]in sotaretkillä aikana. Hän sai kolme väliaikaista ylennystä urheudestaan taistelukentällä ja hyvin suoritetuista esikuntatehtävistä: [[Monterreyn taistelu|MonterreyMonterreyssä]]ssä (kapteeniksi), National Bridgessä (majuriksi) ja [[Chapultepec]]issä (everstiluutnantti). Sisällissodan puhjettua hän anoi nimitystä, mutta ei aluksi saanut sitä, ja joutui lainaamaan rahaa, jotta saattoi matkustaa [[Kalifornia]]sta itään. [[Bull Runin jälkeentaistelu|Bull [[1861Runin]] jälkeen 1861 hän kirjoitti presidentti [[Abraham Lincoln|Lincolnille]]ille, ja saikin nimityksen prikaatinkenraaliksi. [[Virginian niemimaan sotaretki|Virginian niemimaan sotaretkellä]] 1862 hän komensi III armeijakunnan 2. divisioonaa ja taisteli [[Williamsburg (Virginia)|Williamsburgissa]] onnistuneesti [[5. toukokuuta]] [[1862]]. Taistelun jälkeen hänet ylennettiin kenraalimajuriksi, ja hän otti osaa myös [[Seven Pinesin taistelu]]un.

Kenraali [[George B. McClellan|McClellanin]] peräännyttyä Richmondista Hooker siirrettiin kenraalimajuri [[John Pope]]n alaisuuteen Virginiaan. Hooker palasi kuitenkin joukkoineen samana vuonna [[Potomacin armeija]]an, ja hän taisteli [[South Mountain]]issa ja Antietamissa. [[Antietamin taistelu]]ssa hänen joukkonsa käynnisti Yhdysvaltain historian verisimmän hyökkäyksen, ja taisteli [[Stonewall Jackson]]in joukkoja vastaan ja ajoi ne kohti etelää. Hooker haavoittui taistelussa jalkaan. Hän komensi [[Fredericsburgin taisteluntaistelu]]n aikaan joulukuussa 1862 sekä III että V unionin armeijakuntaa, ja riitautui kenraalimajuri [[Ambrose Burnside]]n kanssa, tämän määrättyä Hookerin joukot 14 kertaa turhaan hyökkäykseen. Lincolnin kärsivällisyys kuitenkin loppui ja hän siirsi McClellanin seuraajan Burnsiden pois komennosta.

[[26. tammikuuta]] [[1863]] Hookerista tuli Potomacin armeijan komentaja. Hän kuitenkin kärsi Leelle nöyryyttävän tappion Chancellorsvillen taistelussa, ja [[28. kesäkuuta]] juuri ennen [[Gettysburgin taistelu]]a Lincoln siirsi hänet pois armeijan komennosta ja nimitti kenraalimajuri [[George Meade|George B. MeadeMeaden]]n hänen tilalleen. HänetHooker siirrettiin vahvistamaan Cumberlandin armeijaa [[Chattanooga]]n lähelle [[Tennessee]]hen. Hän taisteli [[Lookout Mountain]]issa ja Chattanoogassa, mutta hänen suuresta roolistaan huolimatta jälkimmäisen voitosta sai kunnian itselleen [[William Tecumseh Sherman]] sai kunnian jälkimmäisen voitosta itselleen.

Sodan jälkeen Hooker kärsi huonosta terveydestä ja halvaantui osittain sydäninfarktin[[sydäninfarkti]]n seurauksena. [[Vuonna 1868]] hän erosi unionin armeijasta kenraalimajurina. Hän kuoli vierailulla [[Garden City]]yn [[New York]]iin ja on haudattu [[Spring Grove]]n hautausmaahan [[Cincinnati]]ssa [[Ohio]]ssa vaimonsa kotikaupungissa.