Ero sivun ”Ihtiriekko” versioiden välillä

'''Ihtiriekko''' (myös '''äpärä''', '''[[liekkiö]]''', '''sikiö''') on suomalaisten uskomusten mukaan siunaamatta, kastamatta tai väärään paikkaan haudatun lapsen tai sikiön kummitus. Usein ihtiriekon kerrottiin olevan haudatun äitinsä talon alle, ja itkevän karmaisevalla tavalla. Nykyisin ihtiriekoksi voidaan kutsua nuorta meluavaa häirikköä.

''Suomalaiset muinaisuskonnot'' -kirjassa kerrotaan ihtiriekosta seuraavasti:; "Ihtiriekko on salaa synnytetyn, salaa tapetun ja salaa haudatun lapsen ruumis, joka ei saa rauhaa, ellei joku paljasta lapsen äitiä tai saa siunausta."

Usein kerrottiin, että ihtiriekko oli [[äpärä]]lapsi, jonka äiti tappoi pitääkseen luvattoman suhteen salassa. Lapsen ruumiskin täytyi hävittää salassa, sitä ei voinut viedä kirkkomaalle, eikä se voinut saada papin siunausta. Niin lapsi haudattiin talon alle, metsään tai pihapiiriin. Lapsen sielu joutui välitilaan, se ei päässyt tuonpuoleiseen, koska oli siunaamaton. Pihalle haudattu parkui ja häiritsi talon väkeä, tai jos ruumis oli metsässä, haamu pelotti ohikulkijoita itkullaan. Ihtiriekko lopetti kummittelun vasta, jos joku etsi sen ruumiin, ja hautasi sen asianmukaisesti.

Yksi mahdollinen selitys nimelle on murteellinen muoto sanasta ''itse-riekko''. Tämä merkitsisi linnun hahmoista surmatun lapsen varjosielua eli [[sielulintu | sielulintua]]. [[Itse (mytologia)|Itse]] on suomalaisessa mytologiassa tavattu ihmisen varjosielu<ref>* [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]]: ''[[Suomen sanojen alkuperä]]''</ref>, jonka kuviteltiin voivan jäädä maan päälle [[Haamu|kummitukseksi]]kummittelemaan kuoleman jälkeen. <ref>''Suomen sanojen alkuperä'', Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.</ref>

Myös moniselitteisen [[Liekkiöliekkiö]]n eräs merkitys on väärin haudatun lapsen levoton sielu.