Ero sivun ”Jean-Jacques Rousseau” versioiden välillä

207 merkkiä poistettu ,  7 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
(→‎Teokset: projekti = suunnitelma)
''' Jean-Jacques Rousseau''' ([[28. kesäkuuta]] [[1712]] [[Geneve]], [[Sveitsi]] – [[2. heinäkuuta]] [[1778]] [[Ermenonville]], [[Ranska]]) oli [[sveitsi]]läis-[[ranska]]lainen [[valistusaika|valistusfilosofi]] ja valistuksen kriitikko, kirjailija ja yhteiskuntateoreetikko. Hän oli ensimmäisiä yhteiskuntateoreetikkoja, joka toi kansalaisten vaikuttamisen poliittiseen järjestelmän teorioihin mukaan. [[John Locke]]n ohella Rousseaun näkökantojen voi nähdä antaneen perustan [[edustuksellinen demokratia|välilliselle demokratialle]], mitä hän tosin vastusti. Rousseaulaisen ajattelumallin mukaan ihmisten pitää voida vaikuttaa lakeihin, jos ne koskevat heidän elämäänsä. Hän vastusti näkemystä, jonka mukaan ihmiset ovat syntyjään eriarvoisia, ja uskoi pikemminkin [[ihmisarvo|ihmisluonnon]] perimmäiseen samanlaisuuteen.
 
Rousseaun poliittiset ajatukset ovat vaikuttaneetvaikuttivat [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan vallankumoukseen]], [[sosialismi|sosialistisen]] teorian kehitykseen ja [[nationalismiromantiikka|romantiikan]]n nousuun. Hänen radikaaliutensa ja vallankumouksellisuutensa näkyy hänen teoksessaan ''[[Yhteiskuntasopimuksesta]]'' esittämässään kuuluisassa lauseessa "Ihminen on syntynyt vapaaksi ja kaikkialla hän on kahleissa" (''"L'homme est né libre, et partout il est dans les fers"''). Rousseaun käsityksen mukaan luonto ja luonnollisuus ovat hyväksi ja sivistys, kulttuuri ja yhteiskunta ovat rappeuttaneet ihmisen.
 
Rousseaun käsityksen mukaan luonto ja luonnollisuus ovat hyväksi ja sivistys, kulttuuri ja yhteiskunta ovat rappeuttaneet ihmisen. Rousseau oli myös ensimmäisiä omistusoikeutta vastaan hyökänneitä nykyaikaisia ajattelijoita.
 
Rousseauta on laajalti pidetty [[vastavalistus|vastavalistuksen]] liikkeellepanevana voimana,<ref name="Wokler">{{Verkkoviite | Osoite=http://web.ceu.hu/jewishstudies/pdf/02_wokler.pdf | Tekijä=Wokler, Robert | Nimeke=Isaiah Berlin's Enlightenment and Counter-Enlightenment | Sivu=2 | Viitattu=28.6.2010}}</ref> mutta muun muassa [[Isaiah Berlin]] piti häntä pikemminkin harhautuneena valistusfilosofina.
 
== Elämä ==
 
Rousseau syntyi Genevessä Sveitsissä, ja hän piti itseään koko elämänsä ajan geneveläisenä. Hänen äitinsä Suzanne Bernard Rousseau kuoli viikon kuluttua synnytyksestä synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Hänen isänsä Isaac, kelloseppä ammatiltaan, hylkäsi hänet vuonna 1722 välttääkseen vankeusrangaistuksen kaksintaisteluun[[kaksintaistelu]]un osallistumisesta. Rousseau päätyi erään papin hoitoon. Tämän sisar kuitenkin pahoinpiteli ja moitti häntä. Hänen lapsuusajan koulutuksensa koostui lähes vain [[Plutarkhos|Plutarkhoksen]] ''[[Kuuluisien miesten elämäkertoja|Kuuluisien miesten elämäkertojen]]'' ja [[kalvinismi|kalvinististen]] saarnojen lukemisesta.
 
Rousseau lähti Genevestä 1728 toimittuaan useita vuosia notaari- ja kaivertajaharjoittelijana. Hän tutustui kaksitoista vuotta vanhempaan katoliseen ranskalaiseen paronittareen [[Françoise-Louise de Warens]]iin, josta tuli myöhemmin hänen rakastajattarensa. De Warensin suojeluksessa hän kääntyi katolisuuteen.
 
Rousseau lähti [[kollektivismi|kollektivistisesta]] vapauskäsityksestä – mikäli kansan yhteistahto määrää jotain, tämä myös on kansalle parhaaksi, eikä kansan kollektiivisen vapauden periaatetta loukata vaikka [[individualismi|individualistisessa]] mielessä jonkun yksilön vapautta loukattaisiinkin. Rousseaun mielestä päätöksenteon tulisi ilmentää vaikeasti kuvattavaa ilmiötä, jota hän kutsui ''yleistahdoksi''.
 
Puhumalla toisin kuin muut valistusajattelijat, Rousseau tuli erittäin tunnetuksi ja halutuksi vieraaksi Ranskan [[salonki|salongeissa]].
 
=== Luonto vastaan yhteiskunta ===
 
Rousseau katsoi, että [[yhteiskunta|yhteiskunnan]] ja [[ihmisluonto|ihmisluonnon]] välillä on perustavanlaatuinen kuilu. Hän katsoi, että ihmiset ovat luonnostaan hyviä, "[[jalo villi|jaloja villejä]]", ollessaan luonnontilassa, joka oli kaikkien muiden eläinten tila ja se tila, jossa myös ihmiskunta oli ollut ennen [[sivistys|sivistyksen]] ja yhteiskunnan luomista. Yhteiskunta oli kuitenkin pilannut ihmiset. Hän piti yhteiskuntaa keinotekoisena ja katsoi, että sen kehitys, erityisesti sosiaalisten riippuvuussuhteiden kehittyminen, oli ollut vahingollista ihmisten hyvinvoinnille.
 
Yhteiskunnan kielteinen vaikutus muutoin hyveellisiin ihmisiin keskittyy Rousseaun ajattelussa siirtymiseen myönteisestä itsensä rakastamisesta (''amour de soi'') itserakkauteen (''amour-propre''). ''Amour de soi'' edustaa ihmisen luontaista tarvetta itsesäilytykseen, joka yhdistyy inhimillisen järjen voimaan. ''Amour-propre'' ei sen sijaan ole luonnollinen vaan keinotekoinen ja pakottaa ihmiset vertaamaan itseään toisiin, mikä luo epäoikeutetun pelon ja mahdollistaa ihmisille vahingonilon eli toisten heikkoudesta ja kärsimyksestä nauttimisen. Rousseau ei ollut ensimmäinen, joka teki tällaisen jaon. Sen oli esittänyt muun muassa myös [[Luc de Clapiers, markiisi de Vauvenargues|markiisi de Vauvenargues]].
Teoksessaan ''Discours sur les sciences et les arts'' Rousseau väitti, että taiteet ja tieteet eivät olleet hyödyttäneet ihmiskuntaa, koska niitä eivät olleet edistäneet ihmisten tarpeet vaan ihmisten ylpeys ja turhamaisuus. Myös kehityksen tuomat mahdollisuudet laiskotteluun ja ylellisyyteen edesauttoivat ihmiskunnan turmeltuneisuutta. Hän ehdotti, että tiedon lisääntyminen oli tehnyt hallituksista vahvempia ja murskannut ihmisten vapauden. Hänen johtopäätöksensä oli, että aineellinen kehitys oli pohjimmiltaan kaivanut perustuksen aidon ystävyyden alta ja korvannut sen kateudella, pelolla ja epäilyllä.
 
Teoksessaan ''[[Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista]]'' Rousseau selvitti, kuinka ihmiskunta oli kehittynyt ja samalla taantunut alkukantaisesta luonnontilasta nykyaikaiseksi yhteiskunnaksi. Rousseau ehdotti, että ensimmäiset ihmisolennot olivat eristäytyneitä puoliapinoita, jotka erotti eläimistä niiden kyky vapaaseen tahtoon ja täydellistymiseen. Hän myös väitti, että näillä alkuihmisillä oli perustava tarve pitää huoli itsestään ja luonnollinen kyky myötätuntoon ja sääliin. Kun ihmiset joutuivat liittymään toisiinsa läheisemmin väestönkasvun aiheuttamien paineiden seurauksena, heissä tapahtui psykologisia muutoksia ja he alkoivat arvostaa muiden hyvää mielipidettä itsestään osana omaa hyvinvointiaan. Rousseau yhdisti tämän uuden itsetietoisuuden ihmiskunnan kukoistuksen kulta-aikaan. Maanviljelyn ja metallurgian kehittyminen, yksityisomistus ja työnjako johtivat kuitenkin kasvaneeseen riippuvuuteen ja epätasa-arvoon. Seurannut konfliktinristiriidan tila johti Rousseaun johtopäätökseen, jonka mukaan ensimmäinen valtio keksittiin [[yhteiskuntasopimus|yhteiskuntasopimuksena]] rikkaiden ja voimakkaiden ehdotuksesta. Tämä alkuperäinen sopimus oli syvästi viallinen, koska varakkaammat ja vahvemmat yhteiskunnan jäsenet huijasivat muuta väestöä, ja niin epätasa-arvo asetettiin yhteiskunnan perustavanlaatuiseksi ominaisuudeksi. Rousseaun oma ehdotus yhteiskuntasopimukseksi voidaan nähdä vaihtoehtona tälle epärehelliselle liitolle. Teoksen lopussa Rousseau selittää, kuinka kulta-aikana kehittynyt halu saada arvoa muiden silmissä lopulta romutti ihmisten oikeamielisyyden ja rehellisyyden ihmisten eläessä keskellä riippuvuussuhteiden, hierarkioiden ja epätasa-arvon yhteiskuntaa.
 
=== Yhteiskuntasopimus ===
== Perintö ==
 
Rousseau oli yksi ensimmäisiä nykyaikaisia kirjailijoita, joka hyökkäsiarvosteli yksityisomaisuutta vastaanyksityisomistusta. Siksi hänet on usein nähty [[sosialismi]]n ja [[kommunismi]]n edelläkävijänä. [[Maximilien Robespierre]] jakoi Rousseaun näkemykset omaisuudesta. Muun muassa [[Karl Marx]] ei kuitenkaan mainitse Rousseauta kirjoituksissaan kovinkaan usein. Rousseau myös kyseenalaisti sen oletuksen, että enemmistön tahto olisi aina oikea. Hän väitti, että hallinnon tavoitteena tuli olla vapauden, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden turvaaminen kaikille valtiossa, huolimatta enemmistön tahdosta.
 
Yksi Rousseaun poliittisen filosofianajattelun perusperiaatteista oli se, että [[politiikka]]a ja [[moraali]]a ei tullut erottaa toisistaan. Kun valtio epäonnistui moraalisessa toiminnassa, se lakkaa toimimasta oikealla tavalla ja sen arvovalta kansalaisten yli lakkaa. Toinen tärkeä periaate oli vapaus, jonka suojelemiseksi valtio oli luotu.
 
Rousseaun ajatukset koulutuksesta ovat vaikuttaneet nykyaikaisiin kasvatusteorioihin. Hän minimoivähimmäisti kirjanoppineisuuden merkityksen ja suositteli, että lapsen tunteita tuli kouluttaa ennen hänen järkeään. Hän painotti erityisesti kokemuksen kautta oppimista. [[John Darling]]in vuonna 1994 julkaisema kirja ''Child-Centred Education and its Critics'' väittää, että nykyaikaisen [[kasvatusteoria]]n historia olisi joukko alaviitteitä Rousseaun kirjoituksiin.
 
Merkittävimmissä teoksissaan Rousseau samasti luonnon villin ihmisen alkukantaiseen tilaan. Myöhemmin hän katsoi luonnon tarkoittavan sitä spontaania prosessiatapahtumasarjaa, jossa ihminen rakentaa itsekeskeistä, vaistoihin perustuvaa luonnettaan ja pientä maailmaansa. Näin luonto edustaa hänelle sisäistä eheyttään, jonka vastakohtana on yhteiskunnan suorittama orjuutus ja vankeuttaminen. Näin takaisin luontoon palaaminen tarkoittaa sitä, että ihmiselle palautetaan hänen luonnollisen kehityksensä voimat, jolloin hänet asetetaan kaikkien yhteiskunnan ahdistavien kahleiden ja ennakkotuomioiden ulkopuolelle. Tämä ajatus vaikutti merkittävästi myöhempään [[romantiikka]]an.
 
=== Ranskan suuri vallankumous ja totalitarismi ===
 
Vaikka [[Ranskan suuri vallankumous]] alkoi liberaalina ja valistushenkisenäliberalistisena, Rousseaun seuraaja Robespierre otti vallan vuonna 1793 ja teloitti liberaalit vallankumousjohtajat ja kaikki jotka uhkasivat hänen asemaansa. Sellaiset kirjailijat kuin [[Benjamin Constant]] ja [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel|Hegel]] syyttivät Rousseauta tästä [[Ranskan terrorihallinto|terrorihallinnosta]] ja Robespierren [[totalitarismi]]sta, koska he näkivät Rousseaun aatteen mahdollistavan tällaisen hallinnon ilman kansalaisoikeuksia, kuten hengen ja omaisuuden suojaa. Rousseau kuitenkin kannatti suoraa demokratiaa edustuksellisen sijasta, ja jotkut ovat katsoneet, ettei sellaisia terrorisoivia päätöksiä olisi tehty suorassa demokratiassa, joten tämän vuoksi Rousseau ei katsonut [[kansalaisoikeudet|kansalaisoikeuksia]] tarvittavan.
 
Toisaalta Rousseaun mielestä enemmistön mielipide ei välttämättä ollut oikea yleistahto ja toisaalta yksikin henkilö saattoi voida tulkita kansan yleistahtoa. Robespierre ja [[Louis Antoine Léon de Saint-Just|Saint-Just]] oikeuttivatkin vallankumouksen terrorikauden (1793–1794) Rousseaun ajatuksilla. Rousseau myös katsoi [[sensuuri]]a tarvittavan, jottei kansa vieraantuisi yleistahdosta.
 
Robespierren ja [[Louis Antoine Léon de Saint-Just|Louis de Saint-Justin]] käsite ''L’intérêt général'' eli kansan tahto oli Rousseaun yleistahdon pohjalta toteutettu. Mielestään he vain "karsivat”karsivat pois turhan ja rappeutuneen"rappeutuneen” Rousseaun opin mukaisesti. Vallankumouksen väkivaltaistuminen tapahtui, kun jakobiiniklubit ympäri Ranskaa vaativat radikaalimpia uudistuksia vedoten Rousseauhun.<ref name="Israel">{{Kirjaviite | Tekijä=Israel, Jonathan I. | Nimeke=Radical Enlightenment: Philosophy and the Making of Modernity | Julkaisija=Oxford University Press | Vuosi=2002 | Sivu=274, 717 | Kieli={{en}} }}</ref>
 
Benjamin Constant arvosteli vuonna 1819 kuuluisassa puheessaan ”On Ancient and Modern Liberty” Rousseauta ja etenkin hänen radikaaleja seuraajiaan kuten Abbé de Mablya kaiken alistamista kollektiiviselle tahdolleyleistahdolle ja yksilövapauksien alistamista yhteiskunnalliselle voimalle.
 
Monet liberaalitliberalistit kuten [[Karl Popper]] ja [[J. L. TalmoninTalmon]]in ''Totalitaarinen demokratia'' (1952) ovat arvostelleet Rousseauta totalitarismin puolustamisesta. Myös filosofi [[Hannah Arendt]] katsoi Rousseaun aatteen puolustavan totalitarismia ja johtaneen Ranskan vallankumouksen ylilyönteihin. Politiikan tutkija J. S. Moloy kirjoitti: ”1900-luku lisäsi [[natsismi]]n ja [[stalinismi]]n [[jakobinismi]]n rinnalle luetteloon kauhuista, joista Rousseauta voidaan syyttää – – Rousseaun katsottiin puolustaneet juuri sellaista ihmismielen peukalointia, jota 1900-luvun puolivälin hallinnot yrittivät toteuttaa.” On kuitenkin kiistelty siitä, oliko Rousseaulla todellista vaikutusta näihin hallintoihin.
 
Valtiotieteilijä J. S. Moloy kirjoitti: ”1900-luku lisäsi [[natsismi]]n ja [[stalinismi]]n [[jakobinismi]]n rinnalle luetteloon kauhuista, joista Rousseauta voidaan syyttää – – Rousseaun katsottiin puolustaneet juuri sellaista ihmismielen peukalointia, jota 1900-luvun puolivälin hallinnot yrittivät toteuttaa.” On kuitenkin kiistelty siitä, oliko Rousseaulla todellista vaikutusta näihin hallintoihin.
 
=== Vastavalistus ===
 
Rousseauta on laajalti pidetty [[vastavalistus|vastavalistuksen]] liikkeellepanevana voimana,<ref name="Wokler">{{Verkkoviite | Osoite=http://web.ceu.hu/jewishstudies/pdf/02_wokler.pdf | Tekijä=Wokler, Robert | Nimeke=Isaiah Berlin's Enlightenment and Counter-Enlightenment | Sivu=2 | Viitattu=28.6.2010 | Tiedostomuoto=PDF | Kieli={{en}} }}</ref> mutta muun muassa [[Isaiah Berlin]] piti häntä pikemminkin harhautuneena valistusfilosofina.
Arthur M. Melzerin mukaan Rousseau teki ensimmäiset merkittävät hyökkäykset [[vastavalistus|valistusta vastaan]], uskonnollisin vaikuttimin.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=Melzer, Arthur M. | Otsikko=The Origin of the Counter-Enlightenment: Rousseau and the New Religion of Sincerity | Julkaisu=The American Political Science Review | Vuosikerta=90 | Numero=2 | Sivut=344-360 | Vuosi=1996}}</ref>
 
[[Arthur M. MelzerinMelzer]]in mukaan Rousseau teki ensimmäiset merkittävät hyökkäykset [[vastavalistus|valistusta vastaan]], uskonnollisin vaikuttimin.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=Melzer, Arthur M. | Otsikko=The Origin of the Counter-Enlightenment: Rousseau and the New Religion of Sincerity | Julkaisu=The American Political Science Review | Vuosikerta=90 | Numero=2 | Sivut=344-360 | Vuosi=1996 | Kieli={{en}} }}</ref>
Tohtori Graeme Garrard on samoilla linjoilla kirjoissaan ''Rousseau's Counter-Enlightenment'' (2003) ja ''Counter-Enlightenments'' (2006). Hänen mukaansa Ranskan vallankumous on hämärtänyt Rousseaun ja valistusajattelijoiden eroa. Valistusajattelijat asettivat järjen ja kirjoitetun lain etusijalle ja kyseenalaistivat uskomukset, kun taas Rousseau vetosi vaistoihin ja ”hyveen” mielivaltaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Garrard, Graeme | Nimeke=Rousseau's Counter-Enlightenment: A Republican Critique of the Philosophes | Julkaisija=SUNY Series in Social and Political Thought | Vuosi=2003 | www=http://books.google.fi/books?id=7uH3Nui2DOUC&printsec=frontcover}}</ref>
 
Tohtori [[Graeme Garrard]] on samoilla linjoilla kirjoissaan ''Rousseau's Counter-Enlightenment'' (2003) ja ''Counter-Enlightenments'' (2006). Hänen mukaansa Ranskan vallankumous on hämärtänyt Rousseaun ja valistusajattelijoiden eroa. Valistusajattelijat asettivat järjen ja kirjoitetun lain etusijalle ja kyseenalaistivat uskomukset, kun taas Rousseau vetosi vaistoihin ja ”hyveen” mielivaltaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Garrard, Graeme | Nimeke=Rousseau's Counter-Enlightenment: A Republican Critique of the Philosophes | Julkaisija=SUNY Series in Social and Political Thought | Vuosi=2003 | www=http://books.google.fi/books?id=7uH3Nui2DOUC&printsec=frontcover | Kieli={{en}} }}</ref>
 
Useimmat vastavalistuksen analysoijat ovatkin pitäneet Rousseauta vastavalistuksen liikkeellepanevana voimana.<ref name="Wokler"/>
* ''Economie Politique'' ("Tutkielma poliittisesta taloudesta", ''Encyclopédiessa'' 1755)
* ''Examen de deux principes avancés par M. Rameau'' ("Kahden M. Rameaun periaatteen tarkastelua", 1754–1756)
* ''Jugement du Projet de paix perpétuelle de Monsieur l'Abbé de Saint-Pierre'' (1756, suom.)
* ''Lettres morales'' ("Moraalikirjeet", 1757–1758)
* ''Lettre à d'Alembert sur les spectacles'' ("Kirje M. d'Alembertille teatterista", 1758)
* ''Lettres de la montagne'' ("Kirjeitä kirjoitettuna vuorelta", 1764)
* ''Essai sur l'origine des langues'' ("Essee kielten alkuperästä", postuumi)
* ''Les Confessions'' (''[[Tunnustuksia]]'', 1770, julkaistu 1782) (osittain suom. Edwin Hagfors 1965)
* ''Projet de constitution pour la Corse '' ("Perustuslaillinen luonnos Korsikalle", postuumi, todennäköisesti kirjoitettu 1765)
* "Pohdintoja Puolan hallinnosta" (1772)
* {{Kirjaviite | Nimeke=[[Tunnustuksia|Tunnustuksia: Valikoima otteita]] | Selite=(Confessions, 1770.) Suom. Edwin Hagfors. 3. painos (1. painos 1938) | Julkaisupaikka=Jyväskylä Helsinki | Julkaisija=Gummerus | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 951-20-5620-8}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=[[Yksinäisen kulkijan mietteitä]] | Selite=(Les rêveries du promeneur solitaire, 1776–1778, julkaistu 1782.) Suom. Erkki Salo | Julkaisupaikka=Tampere | Julkaisija=Vastapaino | Vuosi=2010 | Tunniste=ISBN 978-951-768-320-3}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=[[Kirjoituksia sodasta ja rauhasta]] | Selite=(Extrait du projet de paix perpétuelle de M. l'abbé de Saint-Pierre, 1761; Jugement sur le paix perpétuelle, 1756, julkaistu 1782; Que l'état de guerre naît de l'état social, 1756–1758; Fragments sur la guerre). Suom. Alex Aissaoui | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Summa | Vuosi=2010 | Tunniste=ISBN 978-952-5418-29-3}}
 
== Katso myös ==
{{Wikisitaatit}}
{{Commons|Jean-Jacques Rousseau|Jean-Jacques Rousseau}}
* [[Jalo villi]]
 
== Lähteet ==
 
== Aiheesta muualla ==
{{Wikisitaatit}}
 
{{Commons|Jean-Jacques Rousseau|Jean-Jacques Rousseau}}
Teoksia:
* [http://www.gutenberg.org/browse/authors/r#a1286 Jean-Jacques Rousseaun teoksia] (Project Gutenberg) {{en}}