Ero sivun ”Johan Albrecht Ehrenström” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
täyd. |
vielä lis. ja järjestelyä |
||
Rivi 25:
==Helsingin jälleenrakennus ja asemakaava==
[[Tiedosto:Kocken asemakaava.jpg|thumb|220px|Anders Kocken ehdotus Helsingin asemakaavaksi vuodelta 1810. Uusi katuverkko on piirretty himmeällä kartan päälle.]]
Ehrenström saapui Suomeen lokakuun alussa 1811.<ref name="SBL" /> Hän sai Armfeltin pyynnöstä heti ensi töikseen tehtäväkseen antaa lausunnon [[Anders Kocke]]n laatimasta Helsingin asemakaavaehdotuksesta maaherra [[Gustaf Fredrik Stjernvall]]in johtamalle jälleenrakennuskomitealle.<ref name="KB" /> Komitea oli perustettu keisarin käskystä aiemmin samana keväänä<ref>Klinge 2012, s. 35–36.</ref> ja sillä oli varsin vapaat kädet, sillä kaupunki ja sen aiemmat rakennukset olivat suurelta osin tuhoutuneet suuressa tulipalossa vuonna 1808<ref name="info">Timo Tuomi: [http://primapaper.fi/helsinki-info/2012/02/primapaper/9 Ehrenströmin Helsinki] Helsinki-info 2/2012, s. 9–10.</ref>. Ehrenström laati suunnitelmista [[muistio]]n ''Strödda Anmärkningar vid Plan ritningen till den projecterade Nybyggnaden af Helsingforss Stad'' ({{k-fi|Hajanaisia huomautuksia suunnitellun Helsingin kaupungin jälleenrakentamisen asemakaavasta}}), jossa hän esitti kunnianhimoisen visionsa Helsingin kehittämisestä, sekä teki myös oman asemakaavaehdotuksensa.<ref name="K45">Klinge 2012, s. 45–48.</ref><ref name="info" /> Stjernvall lähetti ne molemmat Pietariin, jossa keisari [[Aleksanteri I (Venäjä)|Aleksanteri I]] määräsi huhtikuussa 1812 kahdessa eri käskykirjeessään Helsingin Suomen uudeksi pääkaupungiksi ja rakennettavaksi Ehrenströmin suunnitelman mukaisesti. Samassa yhteydessä Ehrenström määrättiin jälleenrakennustoimikunnan johtoon eroa pyytäneen Stjernvallin seuraajaksi.<ref name="KB" /> Tehtävässä hän oli suoraan keisarin alainen ja muista Suomen viranomaisista riippumaton.<ref name="K58">Klinge 2012, s. 58–59.</ref> Keisarin tärkeäksi neuvonantajaksi kohonnut Armfelt ajoi nimitystä ja hänen on arveltu käyttäneen Ehrenströmiä ja tämän lahjakkaasti kirjoitettua muistiota saadakseen keisarin myönteiseksi pääkaupungin vaihtamishankkeelle
Ehrenströmillä oli näkemys edustavasta pääkaupungista, jossa kadut ovat leveitä ja aukiot avaria<ref>[http://www.hel2.fi/kaumuseo/1809sivut/Ehrenstrom.htm Johan Albrecht Ehrenström (1762 - 1847)] Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 1.4.2012.</ref> – Suomen uuden pääkaupungin oli oltava ennen kaikkea näyttävä<ref>Klinge 2012, s. 69.</ref>. Hän oli kaupunkisuunnittelijana lähinnä valistunut harrastelija, mutta oli kuitenkin hankkinut hyvät piirustustaidot nuoruudessaan linnoitusjoukkojen maastokarttojen piirtäjänä.<ref name="info" /> Aiempi Kocken suunnitelma Helsingin uudelleenrakentamisesta perustui kustannussyistä pääosin vuoden 1808 tulipaloa edeltäneiden katulinjojen ja palosta selvinneiden rakennusten säilyttämiseen kaupungin vanhalla alueella ja siinä hankalimmat maastonkohdat olisi jätetty rakentamatta.<ref>Klinge 2012, s. 40–43.</ref><ref name="info" /> Sen sijaan Ehrenströmin suunnitelmassa koko kaupunkiin oli piirretty klassisen kaupunkisuunnittelun mukaiset uudet suorat kadut, maastonmuodoista piittaamatta. Mittakaava oli laadittu pääkaupungin arvolle sopivaksi aiemman pikkukaupungin sijaan. Suorien katulinjojen raivaaminen [[Kruununhaka|Kruununhaan]] kallioiseen maastoon tuotti aikanaan jossain määrin vaikeuksia, mutta ne toteutettiin silti pääosin suunnitelman mukaan.<ref name="info" />
Rivi 36:
Kun [[Oulu]]n kaupunki oli palanut lähes kokonaan maan tasalle [[Oulun palo 1822|vuoden 1822 palossa]], sai Ehrenström keisarin määräyksestä tehtäväkseen asemakaavan laatimisen myös Ouluun. Asemakaava valmistui vuonna 1824, mutta virallisesti sen vahvisti keisari helmikuussa 1825. Kaavan laatijana on joskus pidetty Engeliä, mutta hänen osuutensa lienee ollut vain piirtää kaavakartta Ehrenströmin ohjeiden mukaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kustaa Hautala|Nimeke=Oulun kaupungin historia III|Vuosi=1975|Sivu=22–34|Julkaisija=Kirjapaino Oy Kaleva|Tunniste=ISBN 951-9327-00-2}}</ref>
==Vaikuttajana Suomen suuriruhtinaskunnassa==
Ehrenström sai Suomeen tultuaan kykyjensä avulla nopeasti osakseen keisari Aleksanteri I:n luottamuksen. Keisaria miellyttivät myös Ehrenströmin avoimesti ilmaisemat [[Napoleon]]in vastaiset mielipiteet.<ref name="K45" /> Ehrenström tapasi Aleksanterin henkilökohtaisesti ensi kertaa elokuussa 1812 Helsingissä, kun tämä oli matkalla [[Turku]]un neuvotteluihin Ruotsin kuningas [[Kaarle XIV Juhana]]n kanssa.<ref name="K58" /> Aleksanterin hyväksynnällä Ehrenström julkaisi pian tämän jälkeen lehdissä suomalaisille osoitetun vetoomuksen ''Till Finlands innevånare af en finsk medborgare'', jossa kehotettiin lojaaliuteen tsaaria kohtaan [[Isänmaallinen sota|Ranskan ja Venäjän välisen sodan]] aikana.<ref name="SBL" />
[[Tiedosto:Bildnis Johan Albrecht Ehrenström in Helsinki 01.jpg|thumb|Ehrenström [[Felix Nylund]]in suunnittelemassa, 1941 paljastetussa reliefissä.]]
Ehrenström sai 1812 [[Valtioneuvos|valtioneuvoksen]] ja 1814 todellisen valtioneuvoksen arvonimen sekä 1818 [[Pyhän Annan ritarikunta|Pyhän Annan]] 1. luokan ritarimerkin. [[Suomen asiain komitea]]n puheenjohtajaksi tullut<ref name="Armfelt" /> Armfelt turvautui hänen taitoihinsa muistioiden kirjoittamisessa. Esimerkiksi vuonna 1812 Ehrenström laati suunnitelman Suomen keskushallinnon uudistamisesta, jossa [[hallituskonselji]]n olisi korvattu neljällä erillisellä viranomaisella. Suunnitelma kuitenkin raukesi Armfeltin kuollessa kaksi vuotta myöhemmin. Tämä toteutumaton suunnitelma on joskus nähty vanhojen kustavilaisten pyrkimyksenä korvata Suomen suuriruhtinaskunnan 1808–1809 muotoutunut keskushallinto uudella, Kustaa III:n ajan Ruotsia muistuttavalla hallinnolla, mikä olisi lisännyt hallitsijan valtaa hajottaessaan hallituskonseljin. Vuonna 1820 Ehrenström nimitettiin itse keisarillisen senaatin (ent. hallituskonselji) talousosastoon, jossa hän toimi salkuttomana senaattorina ja 1822 alkaen [[Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja|varapuheenjohtajan]] sijaisena. Hänen on kuitenkin arvioitu olleen senaatissa vaikutusvallaltaan melko heikko ja keskittyneen vähemmän tärkeisiin asioihin. Senaattorius kohensi kuitenkin hänen taloudellista asemaansa, sillä 1000 hopearuplan vuotuisen virkaeläkkeensä takia hänelle ei ollut maksettu erikseen palkkaa Helsingin jälleenrakennuskomitean johtamisesta.<ref name="KB" />
| |||