Ero sivun ”Fabian Langenskiöld” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Risukarhi siirsi sivun Carl Fabian Langenskiöld ohjauksen Fabian Langenskiöld päälle: Nimeä käytetään tässä muodossa. |
lis. |
||
Rivi 7:
Langenskiöldin virkaura pääsi käyntiin vuonna 1842, jolloin hänestä tuli senaatin vt. venäjän kielen kääntäjä<ref name="ym" /> ja samalla finanssitoimituskunnan päällikön sihteeri.<ref name="KB" /> Hän sai vakinaisen viran seuraavana vuonna.<ref name="ym" /> Vuonna 1846 Langenskiöld nimettiin tulkiksi [[Norja]]n vastaisen valtakunnanrajan [[rajankäynti]]in, mutta ystävänsä [[Casimir von Kothen]]in avulla hän sai pian nimityksen itse valtuuskunnan jäseneksi ja rajankäyntikomissaariksi. Tässä yhteydessä hänelle myönnettiin myös [[kollegiasessori]]n arvo. Rajankäyntitehtävä jatkui vielä 1847 ja 1849.<ref name="KB" /> Samaan aikaan Langenskiöld siirtyi venäjän kääntäjäksi [[valtiosihteerinvirasto]]on [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]], jossa hänestä tuli pian toinen toimitussihteeri ja vuonna 1851 ensimmäinen toimitussihteeri sekä osastopäällikkö.<ref name="ym" /> Hän kohosi myös ministerivaltiosihteeri [[Alexander Armfelt]]in suosioon.<ref name="KB" /> Langenskiöld nimitettiin 1853 [[Mikkelin lääni]]n, 1854 vt. [[Uudenmaan lääni]]n ja 1857 [[Turun ja Porin lääni]]n kuvernööriksi. Hän sai 1850 [[Kanslianeuvos|kanslianeuvoksen]] ja 1856 [[kamariherra]]n arvon.<ref name="ym" /> Langenskiöld oli myös 1853–1857 valtiovarain tilaa selvittäneen komitean puheenjohtaja. Komitean raportti joudutti pitkäaikaisen finanssitoimituskunnan päällikön ja [[senaatin talousosaston varapuheenjohtaja]]n [[Lars Gabriel von Haartman]]in eroa.<ref name="KB" />
Langenskiöld meni 1848 naimisiin senaattori [[Ulrik af Björkstén]]in tyttären Maria Magdalena af Björkstenin kanssa.<ref name="KB" /> He saivat kaksi poikaa, joista molemmista tuli merkittäviä henkilöitä: [[Gustaf Langenskiöld]]istä oikeusosaston senaattori ja [[Karl Langenskiöld]]istä Ruotsin valtionpankin pääjohtaja. Kirurgian professori [[Fabian Langenskiöld (kirurgi)|Fabian Langenskiöld]] oli senaattori Fabian Langenskiöldin pojanpoika.<ref name="suku" />
===Senaattorina===
Vuonna 1857 Langenskiöld sai itse nimityksen senaattiin. Hän edisti nimitystään vakuuttamalla von Kothenille olevansa sitoutunut vanhoillisuuteen.<ref name="KB" /> Jo seuraavana vuonna<ref name="ym" /> hänestä tuli uusi finanssitoimituskunnan päällikkö von Haartmanin tilalle. Hänen kaudellaan talouselämää uudistettiin [[Kameralismi|kameralistisessa]] hengessä, pyrkimyksenä lisätä valtion tuloja. Langenskiöld piti senaatin ja valtiovallan vahvaa asemaa Suomen tulevaisuuden kannalta välttämättömänä, eikä siis ollut varsinaisesti taloudellisen [[liberalismi]]n kannattaja. Kuitenkin jo hänen toimikautensa alussa vapautettiin sahateollisuus rajoituksista, pantiin alulle [[ammattikuntalaitos|ammattikuntapakon]] lakkauttaminen sekä
Suomen rahaolojen uudistaminen oli ollut vireillä jo von Haartmanin aikana, mutta oman rahayksikön käyttöönotto osui Langenskiöldin kaudelle. Hankkeen taustalla oli [[rupla]]n arvon jatkuvan vaihtelun auheuttamat hankaluudet. Senaatin ensimmäinen esitys Suomen omasta rahasta hylättiin tammikuussa 1860, sillä Venäjällä pelättiin Suomen irtautumisen ruplasta herättävän ulkomailla epäluottamusta Venäjän omaa valuuttaa kohtaan. Huhtikuussa 1860 Langenskiöld sai kuitenkin Pietarissa hyväksytyksi julistuskirjan, jolla Suomelle luotiin oma raha, markka, jonka kurssi oli edelleen sidottu ruplaan.<ref name="KB" /> Langenskiöld suunnitteli kuitenkin markan sitomista edelleen [[hopeakanta]]an, mihin saatiin periaatteellinen suostumus Pietarista vuonna 1862.<ref name="kuus">Antti Kuusterä: [http://video.helsinki.fi/media-arkisto/Studia/25102001a.htm Oravannahasta sirukorttiin – Jäähyväiset markalle]. Viitattu 13.9.2012.</ref> Katovuoden aiheuttamat lisämenot valtiolle hidastivat toteutusta ja rahauudistuksen loppuun vieminen jäi Langenskiöldin seuraajaksi nimitetylle [[J. V. Snellman]]ille. Langenskiöld itse suositteli häntä seuraajakseen ja Snellman tunnusti myöhemmin Langenskiöldin merkityksen markan saamisessa.<ref name="KB" /> Aikalaisetkin kutsuivat Langenskiöldiä "markkakreiviksi". Markan irrottaminen ruplasta ja sitominen hopeaan toteutui vuonna 1865.<ref name="kuus" />
| |||