Ero sivun ”Fabian Langenskiöld” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Laajennetaan (välitallennus). |
laajennetaan lisää |
||
Rivi 2:
'''Carl Fabian Theodor Langenskiöld''' ([[17. marraskuuta]] [[1810]] [[Sääksmäki]] – [[29. kesäkuuta]] [[1863]] [[Helsinki]])<ref name="ym">{{Ylioppilasmatrikkeli|14051}}</ref> oli suomalainen senaattori, [[salaneuvos]] ja [[vapaaherra]]. [[Suomen senaatti|Suomen senaatin]] finanssitoimituskunnan päällikkönä 1858–1863 toiminutta Langenskiöldiä on sanottu vuonna 1860 käyttöönotetun [[Suomen markka|Suomen markan]] ”isäksi”.
==Elämä==
===Nuoruus ja uran alku===
Fabian Langenskiöld kuului aateliseen [[Langenskiöld]]-sukuun; Ruotsin kuningas [[Kustaa III]] oli aateloinut hänen isoisänsä ja isosetänsä vuonna 1772 kiitoksena näiden osoittamasta uskollisuudesta Kustaan suorittaman vallankaappausken aikana.<ref name="suku">{{Kansallisbiografia|nimi=Lang (1500 - )|id=6682}}</ref> Langenskiöldin vanhemmat olivat [[Kyminkartanon lääni]]n maaherra, everstiluutnantti [[Anders Gustaf Langenskiöld]] ja Hedvig Gustava Gripenberg,<ref name="ym" /> joka oli [[Gripenberg]]in aatelissukua ja kenraalimajuri [[Hans Henrik Gripenberg]]in tytär.<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|id=4546|nimi=Langenskiöld, Fabian (1810 - 1863)|tekijä=Raimo Savolainen|ajankohta=6.9.2001}}</ref> Fabian Langenskiöld kävi enonsa<ref name="KB" /> [[Odert Henrik Gripenberg]]in internaattikoulua ja suoritti ylioppilastutkinnon yksityistodistuksella [[Turku|Turussa]] vuonna 1825. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi vuonna 1832.<ref name="ym" /> Yliopistolla hänen pääaineenaan oli [[matematiikka]], josta hän kirjoitti myöhemmin myös oppikirjan. Langenskiöld hankki jo nuorena vaikutusvaltaisia tuttavia, mutta ei sukutaustaansa nähden ollut erityisen varakas. Niinpä hän halusi turvata toimeentulonsa opettajan ammatilla.<ref name="KB" /> Vuosina 1832–1835 hän opiskeli stipendiaattina [[Venäjän kieli|venäjän kieltä]] [[Kazan]]issa<ref name="ym" /> ja haki sen jälkeen yliopiston venäjän kielen lehtoraattia, mutta hävisi konsistorin vaalissa toiselle hakijalle.<ref name="KB" /> Sitten Langenskiöld toimi vuoden ajan 1835–1836 [[Hämäläinen osakunta|Hämäläisen osakunnan]] [[kuraattori]]na. Vuonna 1838 hän sai paikan [[Haminan kadettikoulu]]n venäjänopettajana ja täydensi vielä seuraavana vuonna kieliopintojaan [[Moskova]]ssa.<ref name="ym" />
Langenskiöldin virkaura pääsi käyntiin vuonna 1842, jolloin hänestä tuli senaatin vt. venäjän kielen kääntäjä<ref name="ym" /> ja samalla finanssitoimituskunnan päällikön sihteeri.<ref name="KB" /> Hän sai vakinaisen viran seuraavana vuonna.<ref name="ym" /> Vuonna 1846 Langenskiöld nimettiin tulkiksi [[Norja]]n vastaisen valtakunnanrajan [[rajankäynti]]in, mutta ystävänsä [[Casimir von Kothen]]in avulla hän sai pian nimityksen itse valtuuskunnan jäseneksi ja rajankäyntikomissaariksi. Tässä yhteydessä hänelle myönnettiin myös [[kollegiasessori]]n arvo. Rajankäyntitehtävä jatkui vielä 1847 ja 1849.<ref name="KB" /> Samaan aikaan Langenskiöld siirtyi venäjän kääntäjäksi [[valtiosihteerinvirasto]]on [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]], jossa hänestä tuli pian toinen toimitussihteeri ja vuonna 1851 ensimmäinen toimitussihteeri sekä osastopäällikkö.<ref name="ym" /> Hän kohosi myös ministerivaltiosihteeri [[Alexander Armfelt]]in suosioon.<ref name="KB" /> Langenskiöld nimitettiin 1853 [[Mikkelin lääni]]n, 1854 vt. [[Uudenmaan lääni]]n ja 1857 [[Turun ja Porin lääni]]n kuvernööriksi. Hän sai 1850 [[Kanslianeuvos|kanslianeuvoksen]] ja 1856 [[kamariherra]]n arvon.<ref name="ym" /> Langenskiöld oli myös 1853–1857 valtiovarain tilaa selvittäneen komitean puheenjohtaja. Komitean raportti joudutti pitkäaikaisen finanssitoimituskunnan päällikön ja [[senaatin talousosaston varapuheenjohtaja]]n [[Lars Gabriel von Haartman]]in eroa.<ref name="KB" />
===Senaattorina===
Vuonna 1857 Langenskiöld sai itse nimityksen senaattiin. Hän edisti nimitystään vakuuttamalla von Kothenille olevansa sitoutunut vanhoillisuuteen.<ref name="KB" /> Jo seuraavana vuonna<ref name="ym" /> hänestä tuli uusi finanssitoimituskunnan päällikkö von Haartmanin tilalle. Hänen kaudellaan talouselämää uudistettiin [[Kameralismi|kameralistisessa]] hengessä, pyrkimyksenä lisätä valtion tuloja. Langenskiöld piti senaatin ja valtiovallan vahvaa asemaa Suomen tulevaisuuden kannalta välttämättömänä, eikä siis ollut varsinaisesti taloudellisen [[liberalismi]]n kannattaja. Kuitenkin jo hänen toimikautensa alussa vapautettiin sahateollisuus rajoituksista, pantiin alulle [[ammattikuntalaitos|ammattikuntapakon]] lakkauttaminen sekä järjesteltiin Suomen ja Venäjän välisiä tullimaksuja.<ref name="KB" /> Langenskiöld korotettiin vuonna 1860 vapaaherraksi ja hän sai 1863 salaneuvoksen arvon.<ref name="ym" />
Suomen rahaolojen uudistaminen oli ollut vireillä jo von Haartmanin aikana, mutta oman rahayksikön käyttöönotto osui Langenskiöldin kaudelle. Ensimmäinen esitys hylättiin tammikuussa 1860, sillä Venäjällä pelättiin Suomen irtautumisen [[rupla]]sta herättävän ulkomailla epäluottamusta Venäjän omaa valuuttaa kohtaan. Huhtikuussa 1860 Langenskiöld sai kuitenkin Pietarin hyväksymään julistuskirjan, jolla Suomelle luotiin oma raha, markka, jonka kurssi oli edelleen sidottu ruplaan.<ref name="KB" /> Langenskiöld suunnitteli kuitenkin markan sitomista edelleen [[hopeakanta]]an, mihin saatiin periaatteellinen suostumus Pietarista vuonna 1862.<ref name=kuus">Antti Kuusterä: [http://video.helsinki.fi/media-arkisto/Studia/25102001a.htm Oravannahasta sirukorttiin – Jäähyväiset markalle]. Viitattu 29.8.2008.</ref> Rahauudistuksen loppuun vieminen jäi Langenskiöldin seuraajaksi nimitetylle [[J. V. Snellman]]ille. Langenskiöld itse suositteli häntä seuraajakseen.<ref name="KB" /> Aikalaiset kutsuivat Langenskiöldiä "markkakreiviksi".<ref name="kuus" />
Vuonna 1861 nimitettiin [[Suomen säätyvaltiopäivät|säätyvaltiopäivien]] toiminnan jatkamista valmistelemaan niin sanottu [[tammikuun valiokunta]]. Yleinen mielipide pelkäsi, että varsinaiset valtiopäivät korvattaisiin valiokunnalla, ja tästä syytettiin Langenskiöldiä, joka ei ollut puolustanut Suomen etuja tarpeeksi jämäkästi keisari [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II:n]] edessä. Valiokunnan puheenjohtajaksi nimettiin Langenskiöldin eno, senaattori [[Johan Ulrik Sebastian Gripenberg]]. Sitä ennen he molemmat olivat pyytäneet [[Suomen kenraalikuvernööri]] [[Wilhelm Rembert von Berg]]iltä valiokunnan peruuttamista. Langenskiöldin aiheen johdosta saama arvostelu johti myöhemmin siihen, että hän pyysi vuonna 1863 eron senaatista. Hän sairastui ja kuoli pian sen jälkeen.<ref name="KB" />
== Lähteet ==
Rivi 14 ⟶ 21:
[[Luokka:Suomalaiset senaattorit]]
[[Luokka:Suomalaiset aateliset]]
[[Luokka:Suomen maaherrat]]
[[Luokka:Vuonna 1810 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1863 kuolleet]]
| |||