Ero sivun ”Šiialaisuus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
JAnDbot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.5.4) (Botti lisäsi: br, kk muokkasi: ps, ro, ta, th
Bikuu (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 68:
 
== Historiallinen tausta ==
ŠiialaisetShiialaiset ja Sunnit pitävät Alia ja tämän sukua profeetan itsensä asettamina seuraajinaan, mutta historioitsijoiden näkökulmasta Ali sai asemansa neljäntenä kalifina luultavasti pikemminkin ikänsä ja arvostuksensa kuin sukulaisuutensa perusteella. Ajatus kalifiuden perinnöllisyydestä oli tuolloin vielä vieras, eikä Alin kuoltua vielä syntynyt merkittävää liikettä, joka olisi ajanut hänen jälkeläistensä oikeutta kalifiuteen. Osin tuntemattomista syistä Alin poika al-Husain kuitenkin kokosi sotajoukon, jonka [[umaijadit]] löivät [[Karbalan taistelu]]ssa 680. Taistelu sai myöhemmin myyttiset mittasuhteet, mikä varsinaisesti synnytti šiialaisuuden alkumuodon 700-luvun alkupuolella umaijadien vastaisena kapinaliikkeenä.{{lähde}}
 
Muhammadin setään juurensa johtaneet, perinnöllisen imaamilinjan väljästi määritelleet [[abbasidit]] nousivat valtaan šiialaisena kapinaliikkeenä 750-luvulla, mutta kääntyivät pian sunnalaisuuteen. Tämä sai protošiialaiset tiukentamaan imaamilinjan määritelmää, joka abbasidivallan laillisuuden kiistämiseksi rajattiin Alin jälkeläisiin. Tällöin myös kuudetta imaamia Dza'far as-Sadiqia (k. 765) edeltäneille "imaameille", jotka luultavasti elivät elämänsä tietämättöminä imaamiudestaan, annettiin taannehtivasti imaamin status. Kun käsitys imaamiuden suorasta periytyvyydestä oli syntynyt, joutuivat imaamit abbasidien silmälläpidon alaisiksi, vaikkakin abbasidien päähuomio oli sunnalaisen uskonnollisen oppineiston vastustamisessa. Varhaiset šiialaiset eivät mahtaneet abbasideille mitään, mikä ilmeisesti synnytti [[taqiya]]-opin; käsityksen, jonka mukaan imaami ja šiialainen saattoi tarpeen vaatiessa salata uskonsa.{{lähde}}