Ero sivun ”Kota” versioiden välillä

Perinteinen kota on joko rakennettu riukujen varaan ''korvakodaksi'' tai ''keila- eli pirrikodaksi'', ja katettu esimerkiksi nahalla, tuohilevyillä, kankaalla tai maa-aineksellaturpeella. Kota voi olla myös puista salvettu ''turve- eli multakota''. Kodan keskellä on yleensä tulisija. Kota voi olla kupumainen tai telttamainen. Intiaanitelttoja ei kuitenkaan kutsuta kodiksi vaan teltoiksi tai [[tiipii]]ksi.

Suomalaiset siirtyivät jo esihistoriallisena aikana käyttämään pysyvämpiä rakennustyyppejä varsinaisina asumuksina, mutta kotaa käytettiin vielä pitkään pihapiirissä ruuanlaittoon tarkoitettuna tilana, keittokotana sekä tilapäisasumuksena metsästys- ja kalastusmatkoilla ja poropaimenien siirrettävänä asumuksena.

Sana ''kota'' on hyvin vanha asumusta tarkoittava sana, josta nykysuomen sana ''koti'' on johdettu ja sillä on vastineet kaikissa suomen lähisukukielissä ja useimmissa etäsukukielissä. Suomen kirjakielessä ''kota'' on esiintynyt Agricolan ajoista lähtien.