Wikipedia

Ero sivun ”Fenomenologia” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 5:
* Hegelille hengenfenomenologia oli filosofinen lähestymistapa, joka alkaa ilmiöiden eli tietoisessa kokemuksessa meille ilmenevien asioiden tutkimisella. Tavoitteena oli lopulta tavoittaa absoluuttinen, [[logiikka|looginen]], [[ontologia|ontologinen]] ja [[metafysiikka|metafyysinen]] Henki, joka oli ilmiöiden taustalla. Tätä on kutsuttu ''dialektiseksi fenomenologiaksi''.
 
* Husserlille fenomenologia oli filosofinen lähestymistapa, joka ottaa lähtökohdakseen intuitiiviset ilmiökokemukset eli fenomenologisessa reflektiossa meille ilmenevät asiat, ja pyrkii uuttamaan niistä kokemuksen olennaiset piirteet ja kokemiemme asioiden olemuksen. Tätä on kutsuttu ''transsendentaaliseksi fenomenologiaksi''. Husserlin näkemys on yhteensopiva [[Brentanon koulukunta|Brentanon koulukunnan]] näkemysten kanssa, ja sitä kehittivät edelleen sellaiset filosofit kuin [[Maurice Merleau-Ponty]], [[Max Scheler]], [[Hannah Arendt]], [[Dietrich von Hildebrand]] ja [[Emmanuel LevinasLévinas]].
 
* Heideggerille fenomenologinen näkemys olioiden maailmasta tulee ohittaa ymmärtämällä oleminen kaiken olemassa olevan taustalla, eli se toimii johdantona [[ontologia]]an ([[fundamentaaliontologia]]). Tätä on kutsuttu ''eksistentialistiseksi fenomenologiaksi''.
Rivi 85:
=== Eksistentialistinen fenomenologia ===
 
Eksistentialistinen fenomenologia eroaa transsendentaalisesta fenomenologiasta hylkäämällä transsendentaalin minän. [[Martin Heidegger]] katsoi tietoisen olion olevan aina jo maailmassa. Hänen lisäkseen muun muassa [[Maurice Merleau-Ponty]] on vastustanut minän transsendenttiyttä suhteessa maailmaan. Eksistentialistinen fenomenologia säilyttää transsendentialismin siinä määrin, että sen mielestä fenomenologisen menetelmän tulee ottaa lähtökohdakseen ennakko-oletuksista vapaa tila —– sen tulee nousta esimerkiksi luonnollisesta ja tieteellisestä asenteesta tai maailman luonnetta kuvaavista ontologisista teorioista nousevien maailmaa koskevien väitteiden yläpuolelle.
 
==== Erot Husserlin ja Heideggerin välillä ====
Rivi 91:
Siinä missä Husserl näki filosofian tieteenalana, joka tuli perustaa [[tietoteoria]]na ymmärrettyyn fenomenologiaan, Heideggerilla oli täysin erilainen näkemys. Heidegger itse muotoili eron seuraavasti:
 
{{Sitaatti|Husserlille fenomenologinen reduktio on menetelmä fenomenologisen näkökyvyn johtamiseksi ihmisolion, jonka elämä on osallisena asioiden ja henkilöiden maailmassa, luonnollisesta asenteesta takaisin tietoisuuden transsendentaaliseen elämään ja sen noeettis-noemaattisiin kokemuksiin, joissa oliot konstituoidaan tietoisuuden korrelaatteina. Meille fenomenologinen reduktio merkitsee fenomenologisen näkökyvyn johtamista takaisin olevan ymmärtämisestä, mikä sitten onkaan tämän ymmärtämisen luonne, tämän olevan Olemisen ymmärtämiseen [– –...]<ref name="heidegger-1927">[http://www.marxists.org/reference/subject/philosophy/works/ge/heidegge.htm Heidegger, Martin (1927): ''The Basic Problems of Phenomenology'']</ref>}}
 
Heideggerin mukaan filosofia ei ollut lainkaan tieteenala, vaan jotain tiedettä paljon perustavampaa. Hänelle tiede oli vain yksi tapa saada tietoa maailmasta, ilman erikoista pääsyä totuuteen. Edelleen, tieteellinen ajattelutapa itsessään rakentui paljon ”alkukantaisemman” käytännöllisen, jokapäiväisen tiedon perustalle. Husserl suhtautui skeptisesti tähän kvasi-mystisenä pitämäänsä lähestymistapaan, ja tämä vaikutti heidän välisiinsä kiistoihin.
Rivi 99:
Ontologinen olemassaolo ja eksistentiaalinen olemassaolo ovat kuitenkin erillisiä kategorioita, joten näiden asioiden yhdistäminen Heideggerin tavoin oli Husserlin näkemyksen mukaan Heideggerin tekemän virheen alku ja juuri. Husserl syytti Heideggeria siitä, että tämä nosti esille ontologian kysymyksen, mutta epäonnistui siihen vastaamisessa, alkaen sen sijaan puhua [[Dasein]]ista, ainoasta olevasta jolle Oleminen on jokin kysymys. Husserlin mukaan tämä ei ollut sen enempää ontologiaa kuin fenomenologiaakaan, vaan pelkkää abstraktia [[antropologia]]a.
 
Eksistentialistisiin fenomenologeihin kuuluvat [[Martin Heidegger]], [[Hannah Arendt]], [[Emmanuel LevinasLévinas]], [[Gabriel Marcel]], [[Jean-Paul Sartre]], [[Paul Ricoeur]] ja [[Maurice Merleau-Ponty]].
 
== Fenomenologia Suomessa ==
Rivi 107:
[[Erik Ahlman]] (1892-1952) esitteli fenomenologista menetelmää ensimmäisenä Suomessa. Ahlmanin fenomenologia ei lähtenyt liikkeelle Edmund Husserlin ajattelusta kuten fenomenologia yleensä. Ahlmanin käsitys fenomenologiasta tulee lähelle [[Max Scheler]]in fenomenologiaa. Ahlman pyrki luomaan fenomenologiasta kokonaisen maailmankatsomuksen.
 
[[Sven Krohn]] jatkoi myöhemmin Ahlmanin työtä fenomenologian eteen. Ahlman rohkaisi Krohnia arvostelemaan väitöskirjassaan analyyttista filosofiaa erityisesti loogisia empiristejä, mm.muun verifikaatioteesiämuassa verifikaatioperiaatetta ja totuuden koherenssikäsitystä. Krohn sai väitöskirjastaan voimakasta kritiikkiä [[Wienin piiri]]in yhteydessä olleelta [[Eino Kaila]]lta ja hänen oppilailtaan.
 
=== Turun fenomenologinen liike ===
Rivi 115:
Krohnin oppilaat olivat kiinnostuneita Husserlin lisäksi myös Martin Heideggerin filosofiasta. Filosofian lisäksi psykologiaa lukenut Lauri Rauhala teki väitöskirjansa intentionaalisuuden ja alitajunnan suhteesta (1969). Väitöskirjassa tutkittiin jungilaisen psykoanalyysin filosofisia perusteita Husserlin ja Heideggerin avulla.
 
Krohnin oppilaan toiminut Sajama teki väitöskirjansa [[Franz Brentano]]n filosofiasta. Nykyisen [[Itä-Suomen yliopisto]]n professori [[Seppo Sajama]] on tutkinut fenomenologiaa analyyttisen filosofian näkökulmasta. Näin Sajama on laajentanut suomalaisen analyyttisen filosofian tradition käsitystä filosofian ongelmista.
 
Krohnin oppilaisiin kuulunut Matti Juntunen siirtyi 70-luvulla toimimaan Jyväskylän Yliopistossa. Juntunen käsitteli lisensiaattityössään Edmund Husserlin filosofiaa. Juntusen lupaava tutkijan ura katkesi, kun hän kuoli vain noin 36-vuotiaana. [[Reijo Wilenius]] kuitenkin jatkoi fenemologian perinnettä [[Jyväskylän yliopisto]]ssa.
Rivi 121:
=== Tampereen fenomonologinen liike ===
 
Suomessa Fenomenologiaa on tutkittu 80-luvulta alkaen myös [[Tampereen yliopisto]]ssa. Erityisesti [[Juha Varto]]n ympärille rakentuva [[Tampereen fenomenologia|fenomenologinen liike]] on ottanut voimakkaasti kantaa myös yhteiskunnalliseen keskusteluun. Varton johtama filosofinen liike perusti filosofisen ''[[Niin & Näin]]'' -lehden.
 
== Fenomenologian sovellusalueita ==
Rivi 127:
=== Fenomenologia arkkitehtuurissa ===
 
1970-luvulta lähtien Heideggerin kirjoituksista vaikutteita saanut fenomenologia alkoi vaikuttaa arkkitehtoniseen ajatteluun. Norjalainen [[Christian Norberg-Schulz]] oli keskeisiä henkilöitä tässä liikkeessä. Hän valmistui [[Eidgenossische Technische Hochschule]]sta [[Zürich]]issä vuonna 1949, ja hänestä tuli lopulta Oslon arkkitehtuurikoulun dekaani. Hänen merkittävimpiä kirjoituksiaan olivat ''Genius Loci: Towards a Phenomenology of Architecture'' (1980) ja ''Intentions in Architecture'' (1963). Näitä teoksia luettiin laajalti arkkitehtuurin alan oppilaitoksissa 1960- ja 197070-luvuilla. Muita fenomenologiaan yhdistetty arkkitehteja ovat olleet muun muassa [[Charles Willard Moore]], [[Steven Holl]], [[Peter Zumthor]] ja [[Alberto Pérez-Gómez]].
 
== Fenomenologian kritiikki ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Fenomenologia”