Ero sivun ”Tverin Karjala” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Velma (keskustelu | muokkaukset)
toimimaton linkki pois + fix
Rivi 1:
[[Kuva:KarelianVillagesTO.png|thumb|300px|right|Tverinkarjalaisten kylien sijainnit.]]
 
'''Tverin Karjala''' käsittää [[Tverinkarjalaiset|Tverin alueen karjalaisasutuksen]] alueita [[Venäjä]]llä 150–200 km [[Moskova]]sta luoteeseen. Maantieteellisenä alueena Tverin Karjala on hajanainen, mutta se on yleisenä käsitteenä tunnettu. [[Tverinkarjalaiset]] asuvat melko hajallaan laajalla alueella, jonka asukkaista enemmistö on venäläisiä. Tverin alueella on virallisen väestökirjanpidon mukaan 20 000 kansallisuudeltaan karjalaista ([[2000]]), mutta todellisen lukumäärän arvellaan olevan lähempänä 100 000. [[Karjalan kieli]] sekä [[kulttuuri]] on säilynyt sadoissa kylissä. Uskonnoltaan tverinkarjalaiset ovat [[ortodoksi|ortodokseja]].
 
 
 
==Historia==
Rivi 15 ⟶ 14:
 
==Nykyisyys==
Vuonna [[1990]] perustettiin Tverinkarjalaisten kulttuuriseura. Seuralla on laaja toimintaohjelma. Pääasiana on karjalankielen elvyttäminen. Karjalaisiksi ilmoittautuneita oli 1989 vain 23 000, joskin todellisen määrän oletetaan sijaitsevan noin 100 000 karjalaisen paikkeilla. [[Lihoslavl]]in, [[Maksatiha]]n, [[Ramešk]]in ja [[Spirovo]]n piireissä aloitettiin [[1993]] vapaaehtoinen äidinkielenopetus ja Tverin yliopistoon perustettiin karjalais-suomalainen osasto kouluttamaan opettajia karjalaispiirien peruskouluihin. Seura julkaisee [[Karielan sana]] -nimistä lehteä.
peruskouluihin. Seura julkaisee [[Karielan sana]] -nimistä lehteä.
 
Tverin Karjalan maaseudulla on vielä joissakin kylissä tapana vanha perinne, jossa suuren leivinuunin jälkilämpöä käytetään saunomiseen. Uuni on niin tilava, että sinne mahtuu kyykyssä istumaankin. Sama perinne on tuttu myös [[vepsäläiset|vepsäläisille]] sekä laajalti tunnettu Keski- ja Etelä-Venäjällä. Itä-Suomessakin leivinuunia on harvakseltaan käytetty parantamiskylpyihin. Tapa on jo kuitenkin katoamassa. Vielä löytyy kuitenkin henkilöitä joilla on muistitietoa tämäntapaisesta saunomisesta.
'''Tverinkarjalaisten kansallinen kulttuuriautonomia:'''
 
'''===Tverinkarjalaisten kansallinen kulttuuriautonomia:'''===
Venäjän federaation laki ''kansallinen kulttuuriautonomia'' -nimisistä järjestöistä hyväksyttiin 17.7.1996. Jo saman vuoden joulukuussa (19.12) pidettiin Lihoslavlissa tverinkarjalaisen kansallisten kulttuuriautonomioitten perustamista valmisteleva kokous. Edustajia oli 67 yhteensä 7 hallintoalueelta. Venäjän kansallisuusasiain ministeriöstä oli kaksi edustajaa, joista toinen oli lain valmisteluun osallistunut ''A.V.Pozdnjakov.'' Organisaatiokomitean puheenjohtajaksi valittiin ''Viktor Jolkin''. Vuoden 1997 alkupuolella perustettiin 6 piiritason "autonomiaa": Vesjegonskin, Zubtsovan, Lihoslavlin, Maksatihan, Ruameškan ja Tverin kaupungin. Perustaminen eteni em. lain mukaan seuraavalle tasolle siten, että 15.11.1997 perustettiin Tverin oblastin Tverinkarjalaisten kansallinen kulttuuriautonomia. Sen hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Viktor Jolkin.
Helmikuussa 1998 hallitus valitsi puheenjohtajaksi ''Zinaida Golovkinan''; valinta vahvistettiin vuosikokouksessa 16. huhtikuuta. Työ jatkui - nimi vain muuttui kulttuuriseurasta kulttuuriautonomiaksi. Vuosiksi 1999-2005 laadittiin kielen ja kulttuurin kehittämisohjelma, jolle saatiin rahoitus oblastin budjetista. Vuonna 2001 perustettiin 2 uutta jäsenautonomiaa: Molokovan piiriautonomia ja Sonkovan piirin Bereškovan kyläpiirin "autonomia".
Kielen opiskelun avuksi ilmestyi ''Zoja Turicevan'' lukukirja ''Armaš šana'' ja ''Ljudmila Gromovan'' oppikirja ''Aiga paissa i lugie karjalakši'' . Tverinkarjalaisten historiaa eri puolilta on valottanut ''Anatoli Golovkin'' venäjänkielisissä kirjoissaan. Kulttuuria vaalii 12 folkloreyhtyettä ja 2 kanteleyhtyettä. Kaksi karjalaisyhtyettä on saanut "kansanyhtyeen" arvon. Karjalan kieltä opetetaan 11 koulussa ja Lihoslavlin opettajaopistossa, jossa koulutetaan myös karjalan kielen opettajia. Huomiota on kiinnitetty myös lapsiin ja nuoriin: karjalaisen lastenkulttuurin ensimmäinen festivaali on jo pidetty; kulttuuriautonomiaan on perustettu sekä oblastin että piiritason nuoriso-osastot. Tverinkarjalaisten kansallinen kulttuuriautonomia toimii tarmokkaasti karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin säilymisen turvaksi.**
Kulttuuria vaalii 12 folkloreyhtyettä ja 2 kanteleyhtyettä. Kaksi karjalaisyhtyettä on saanut "kansanyhtyeen" arvon. Karjalan kieltä opetetaan 11 koulussa ja Lihoslavlin opettajaopistossa, jossa koulutetaan myös karjalan kielen opettajia. Huomiota on kiinnitetty myös lapsiin ja nuoriin: karjalaisen lastenkulttuurin ensimmäinen festivaali on jo pidetty; kulttuuriautonomiaan on perustettu sekä oblastin että piiritason nuoriso-osastot. Tverinkarjalaisten kansallinen kulttuuriautonomia toimii tarmokkaasti karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin säilymisen turvaksi.**
 
'''Karjalankielistä runoutta ja kirjallisuutta:'''
Vuonna 1998 tuli painosta "uunituore" runokirja ''Oma randa'', jonka runot on kirjoittanut ''[[Stanislav Tarasov]]''. Kirja sisältää nelisenkymmentä runoa, jotka on kirjassa sekä karjalan kielellä, että myös venäjäksi. Kirjasta on nyttemmin vuonna 2008 otettu uusintapainos. Uusi teos on laadukkaamin painettu ja sisältöäkin on laajennettu. Runoja on 60 ja lisäksi pitkä karjalankielinen novelli ''Küünelet''.
Vuonna 2004 julkaistiin uusi karjalankielinen teos ''Kuz'micca'', joka on kirjoittanut[[ Nikolai Balakirev]] sujuvalla karjalan kielellä. Se on kertomus tverinkarjalaisen kylän ja sen värikkäitten asujien vaiheista.
''[[Ljudmila Gromova]]'' (Barhatova) on myös kirjoittanut runsaasti tverinkarjalaisten kylien ja ihmisten vaiheita käsittelevää runoutta. Runot on pääosin julkaistu ''Karielan sana'' lehdessä. Tämä karjalaisten oma lehti julkaisee jokaisessa numerossaan myös karjalankielistä runoutta. Karjalaisväestö lähettää kiitettävän runsaasti omia runojaan ja kylien elämää kuvaavia kertomuksiaan lehteen.
 
 
 
'''===Karjalankielistä runoutta ja kirjallisuutta:'''===
Tverin Karjalan maaseudulla on vielä joissakin kylissä tapana vanha perinne, jossa suuren leivinuunin jälkilämpöä käytetään saunomiseen. Uuni on niin tilava, että sinne mahtuu kyykyssä istumaankin. Sama perinne on tuttu myös [[vepsäläiset|vepsäläisille]] sekä laajalti tunnettu Keski- ja Etelä-Venäjällä. Itä-Suomessakin leivinuunia on harvakseltaan käytetty parantamiskylpyihin.
Vuonna 1998 tuli painosta "uunituore" runokirja ''Oma randa'', jonka runot on kirjoittanut ''[[Stanislav Tarasov]]''. Kirja sisältää nelisenkymmentä runoa, jotka on kirjassa sekä karjalan kielellä, että myös venäjäksi. Kirjasta on nyttemmin vuonna 2008 otettu uusintapainos. Uusi teos on laadukkaamin painettu ja sisältöäkin on laajennettu. Runoja on 60 ja lisäksi pitkä karjalankielinen novelli ''Küünelet''. Vuonna 2004 julkaistiin uusi karjalankielinen teos ''Kuz'micca'', joka on kirjoittanut [[Nikolai Balakirev]] sujuvalla karjalan kielellä. Se on kertomus tverinkarjalaisen kylän ja sen värikkäitten asujien vaiheista. ''[[Ljudmila Gromova]]'' (Barhatova) on myös kirjoittanut runsaasti tverinkarjalaisten kylien ja ihmisten vaiheita käsittelevää runoutta. Runot on pääosin julkaistu ''Karielan sana'' lehdessä. Tämä karjalaisten oma lehti julkaisee jokaisessa numerossaan myös karjalankielistä runoutta. Karjalaisväestö lähettää kiitettävän runsaasti omia runojaan ja kylien elämää kuvaavia kertomuksiaan lehteen.
Tapa on jo kuitenkin katoamassa. Vielä löytyy kuitenkin henkilöitä joilla on muistitietoa tämäntapaisesta saunomisesta.
 
==Murteet==
Rivi 62 ⟶ 54:
 
==Aiheesta muualla==
*Esa Anttikoski: [http://www.geocities.com/Athens/4280/tver.htm Neuvostoliiton kansallisuus- ja kielipolitiikka Tverin Karjalassa 1930-luvulla]
*[http://www.tverinkarjala.fi/ Tverinkarjalaisten ystävät ry:n viralliset kotisivut]
*[http://www.tie.to/tver/ Tverinkarjalaisten ystävät]